poliittiset saavutukset
vasta vuonna 1433 Kaarle otti aktiivisesti henkilökohtaisesti hallintaansa sodan Englantia vastaan. Vuonna 1434 kirkko tunnusti hänen laillisuutensa, ja vuonna 1435 hänet sovitettiin virallisesti Filip hyvän kanssa. Myös vuoteen 1435 mennessä Kaarle oli vapautunut suosikkien hallinnasta, ja hänen henkilökohtaista talouttaan oli parantanut hänen taloudellinen neuvonantajansa Jacques Coeur. Näin päättyi hänen hallituskautensa, jolle olivat ominaisia välinpitämättömyys, kiittämättömyys, köyhyys ja pelko. Hän aloitti tarmokkaan henkilökohtaisen hallintokauden, jolle oli ominaista voimakas lainsäädäntötoiminta ja talouden tarkka huomioiminen. Hän oli erityisen kiinnostunut laajoista hallituksen uudistuksista. Vuonna 1444 Kaarle solmi 5-vuotisen aselevon Englannin kanssa ja kiinnitti entistä enemmän huomiota Ranskan jälleenrakentamiseen.
Kaarlen poliittinen taito näkyi myös hänen politiikassaan. Paaviudesta yhä riippumattomammaksi tulleen korkeamman ranskalaisen papiston rohkaisemana hän antoi vuonna 1438 Bourgesin pragmaattisen sanktion, joka rajoitti jyrkästi paavin valtaa Ranskan kirkossa. Ranskan kirkolla oli näin ollen suurempi vapaus kuin millään muulla kansallisella papistolla, ja mikä tärkeämpää Kaarlelle, paavinistuimen roolia Ranskan politiikassa rajoitettiin ankarasti.
mutta Kaarlen hallituskausi ei ollut vapaa sisäisistä ongelmista. Vuosina 1437, 1440 ja 1442 hän tukahdutti sisäiset kapinat. Hänen poikansa (myöhemmin Ludvig XI) osallistui useisiin näihin kansannousuihin ja joutui turvautumaan Filip hyvään vuodesta 1456 Kaarlen kuolemaan saakka.
vuoteen 1449 mennessä Kaarle oli luonut pysyvän armeijan, ja vuosina 1449-1450 tämä joukko voitti Normandian Takaisin kruunulle. Vuoden 1453 loppuun mennessä Kaarle oli myös saanut takaisin Gasconyn, joka oli vahvin englantilaisten hallussa Ranskassa, ja käytännössä satavuotinen sota oli päättynyt. Normandian paluun myötä Kaarle pääsi tutkimaan Jeanne d ’Arcin oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, ja vuonna 1456 hän rehabilitoi Jeanne d’ Arcin virallisesti kumoamalla hänen tuomionsa kirkon toimesta.
Kaarlen hallituskauden viimeiset vuodet kuluivat kuninkaallisen vallan lujittamiseen ja vahvistamiseen. Hänen valtakautensa lopulla Ranska oli vakaampi kuin se oli ollut yli sataan vuoteen. Kaarle kuoli 22. heinäkuuta 1461 jättäen kapinalliselle mutta tehokkaalle pojalleen Ludvig XI: lle palautetun kuningaskunnan.