Kuuden mailin päässä Jeesuksesta

kuinka kauan kuuden kilometrin kävely kestäisi?

jos on hyvässä kunnossa, sen voisi kävellä parissa tunnissa. Jos maasto on suhteellisen tasaista,iltapäivässä voi helposti kulkea kuusi kilometriä.

se ei ole kummoinen vaellus.

jos halusi kävellä Jerusalemista Betlehemiin, sinne oli vain kuusi mailia, jotta saattoi aloittaa aamulla ja olla siellä iltapäivällä.

jos joskus käyt Pyhällä maalla, näet mitä tarkoitan. Israelin maa on pieni Yhdysvaltoihin verrattuna. Koko maan pinta-ala on vain noin 8500 neliökilometriä. Se on suurin piirtein New Jerseyn kokoinen ja vain vähän Vermontia pienempi. Danista pohjoisessa Beersebaan etelässä on vain 150 mailia. Niille meistä, jotka ovat tottuneet ajattelemaan välimatkaa vaikkapa Miamin ja Seattlen välillä, Pyhässä Maassa käynti pakottaa meidät omaksumaan aivan toisenlaisen ajattelutavan. Tyypillisellä retkellä saatat herätä Kesareassa Välimeren rannalla ja päätyä samana iltana Galileanmeren rannalle. Välissä saatat käydä Mt. Karmelia, Megiddoa, Nasaretia ja Kaanaa. Matkan varrella ohitat monien Vanhan testamentin tapahtumien paikat. Ja on hyvin tyypillistä aloittaa Galileanmereltä, vierailla Kapernaumissa, Autuuksien vuorella, Korasinissa, Jerikossa ja päättää päivä Jerusalemissa. Päivä on täysi, mutta ei välimatkan takia. Raamatun maassa vieraillut huomaa pian, että useimmat keskeiset tapahtumat sattuivat 100 kilometrin säteellä Jerusalemista.

yksi tärkeimmistä tapahtumista tapahtui kuuden kilometrin päässä Jerusalemista.

kaksituhatta vuotta sitten siellä ei ollut paljon. Betlehem oli tosiaan” pieni kaupunki”, kuten Phillips Brooksin tutussa joululaulussa kuvaillaan. Vaikka kaupunki tunnetaan kuningas Daavidin syntymäpaikkana, siellä asui ehkä 200 vakituista asukasta. Koska se oli lähellä Jerusalemia, voimme olettaa, että majatalot ja majatalot olivat täynnä pyhiinvaeltajia, jotka olivat matkalla Jerusalemiin ja sieltä pois ja matkalla eri esi-isien kotikaupunkeihin maksamaan keisari Augustuksen vaatimaa väestönlaskentaveroa (Luuk.2:1-3).

Jerusalemista Betlehemiin oli vain kuusi mailia.
< / h6 class= ”pullquote”>

pidä tämä ajatus mielessäsi. Jerusalem ja Betlehem olivat naapureita, ensimmäinen suuri kaupunki ja toinen pieni hamlet, joka ei normaalisti olisi suuri määränpää. Betlehem oli sinä päivänä paikka, missä sinä pysyit matkallasi suurkaupunkiin. Yövyit Betlehemissä ja seuraavana päivänä kävelit kuusi kilometriä Jerusalemiin.

kuusi mailia. Se ei ole kaukana.

tätä taustaa vasten luemme Matteuksen kertomuksen tietäjien tulemisesta:

Jeesuksen synnyttyä Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana idästä tulleet tietäjät tulivat Jerusalemiin ja kysyivät: ”Missä on se, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi? Näimme hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet palvomaan häntä.”Kun kuningas Herodes sen kuuli, niin hän järkyttyi ja koko Jerusalem hänen kanssaan. 4 ja kuin hän kutsui kokoon kaiken kansan ylipapit ja lainopettajat, kysyi hän heiltä, kussa Kristus oli syntyvä. ”Betlehemissä Juudeassa”, he vastasivat, ” sillä näin profeetta on kirjoittanut: ”Mutta sinä, Betlehem, Juudan maassa, et suinkaan ole vähäisin Juudan hallitusmiesten joukossa, sillä sinusta on tuleva hallitsija, joka on oleva minun kansani Israelin paimen ”(Matt.2:1-6).

näin monta kysymystä tulee mieleen, kun luemme tätä:

keitä tietäjät olivat?
mistä ne tulivat?
kuinka pitkälle he matkasivat?
kuinka monta tietäjää tuli Jerusalemiin?
mikä oli” tähti”, jonka he näkivät idässä?
miten he tiesivät, mitä se tarkoitti?
miten se johti heidät?
miksi he tulivat palvomaan ”juutalaisten kuningasta”?
miksi koko kaupunkia häirittiin?

haluan keskittyä vain yhteen kysymykseen, johon teksti ei täysin vastaa:

mikseivät juutalaiset johtajat menneet Betlehemiin?

se oli niin lähellä. Vain kuuden kilometrin päässä.

jos he tiesivät Messiaan syntyvän siellä, mikseivät he menneet itse tarkistamaan sitä?

tietäjät tiesivät niin vähän, tulivat niin pitkälle ja antoivat niin paljon.
lainopettajat tiesivät niin paljon, olivat niin lähellä ja tekivät niin vähän.

matka oli niin lyhyt.
vain kuusi mailia.

kirjoitan nämä sanat kodistani Tupelosta, Mississippistä, joten esitän asian paikallisesti.

jos Jeesus tulisi Veronaan, menisimmekö katsomaan häntä?
jos joku sanoisi Jeesuksen olevan Beldenissä, lopettaisimmeko sen, mitä olimme tekemässä?
jos Jeesus ilmestyisi Saltilloon, menisimmekö tervehtimään häntä?

mitä jos Jeesus tulisi Pontotociin tai New Albanyyn tai Moorevilleen tai Fultoniin, olisimmeko liian kiireisiä mennäksemme tapaamaan häntä?

jos Jeesus tulisi läheiseen kaupunkiin, menisimmekö katsomaan häntä?
< / h6 class= ”pullquote”>

ajattele kaikkea, mitä lainopettajat tiesivät Messiaan tulosta:

hän syntyisi naisen siemenestä. Mooseksen kirjan 3: 15: ssä.
hän olisi Seemin jälkeläinen. Mooseksen kirja 9: 26.
hän olisi Abrahamin siementä. Moos. 12:1-3.
hän olisi Iisakin jälkeläinen. Mooseksen kirjan 22:18: ssa.
hän olisi Jaakobin jälkeläinen. Mooseksen kirjan 28:14: ssä.
hän kuuluisi Juudan heimoon. Mooseksen kirjassa 49: 10.
hän olisi ” Daavidin poika.”Se on 2. Samuelin kirjan 7: 11,12,16: ssa.
hän olisi syntynyt neitsyestä. Se on Jesajan 7:14: ssä.
hän olisi syntynyt Betlehemissä. Se on Miikan 5: 2: ssa.

voimme tiivistää viiteen yksinkertaiseen toteamukseen sen, mitä juutalaiset oppineet tiesivät Messiaasta:

1. Hänestä tulee Juutalainen.
2. Hän tulee Juudan sukukunnasta.
3. Hänestä tulee Daavidin jälkeläinen.
4. Hän syntyy Betlehemissä.
5. Hän syntyy neitsyestä.

Keitä olivat nämä Herodeksen konsultoiman lain kirjurit ja ylipapit ja opettajat? He olivat päivän parhaita ja älykkäimpiä. Jumalan Tooran ammattiopiskelijoina he tutkivat Vanhaa Testamenttia yötä päivää. He tunsivat Jumalan Sanan, rakastivat sitä, kunnioittivat sitä, oppivat sen, väittelivät siitä, tutkivat sitä ja opettelivat sen ulkoa. Jotkut heistä olivat opetelleet ulkoa Raamatun viisi ensimmäistä hepreankielistä kirjaa. Toiset olivat opetelleet ulkoa Psalmit hepreaksi.

kun olimme lokakuussa Jerusalemissa, näimme nykyisen kirjurin työssämme, kun vierailimme temppeli-instituutissa. Mustiin pukeutunut ja skullcapiin pukeutunut nuori mies oli kumartunut vinon kirjoituspöydän yli. Seurasimme, kun hän tarkasti puhtaaksikirjoitti jokaisen vanhan testamentin sanan ja kirjoitti huolellisesti yhden heprealaisen kirjaimen kerrallaan. Hän otti aikansa, tarkkaili tarkasti, tarkasti työtään ja varmisti, ettei häneltä jäänyt kirjettä huomaamatta. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin. Kun vierailimme Länsimuurilla, näimme juutalaismiesten seisovan muurin lähellä ja laulavan Vanhan testamentin kohtia ja lausuvan perinteisiä heprealaisia rukouksia, jotka noudattivat ikivanhaa perintöä, joka periytyi sukupolvelta toiselle.

jos he tiesivät totuuden, miksi he eivät menneet Betlehemiin?

kun Herodes kysyi, missä Kristus syntyisi, uskonnolliset johtajat tiesivät heti vastauksen Juudean Betlehemissä, koska profeetta Miika oli ennustanut niin noin 700 vuotta aiemmin.

he osasivat sen ulkoa.
sitä ei tarvinnut etsiä.

käyttääkseen nykyaikaista termiä heidän ei tarvinnut käyttää oljenkortta tai sanoa: ”Regis, mennään 50/50 tuohon.”Joku heistä varmaan hymyili ja sanoi:” toivottavasti kuningas esittää meille seuraavan kerran vaikean kysymyksen.”

jos he tiesivät totuuden, miksi he eivät menneet Betlehemiin? Esitän kolme vastausta tähän kysymykseen.

1. Heidän tietonsa tekivät heistä älyllisesti laiskoja.

tiesitkö, että on mahdollista tietää liikaa? Voit opiskella niin kauan, vertailla niin monia mielipiteitä, lukea niin monia kirjoja ja väitellä niin monista ideoista, että et koskaan pääse sitoutumaan mihinkään. Olet ”aina oppimassa, mutta et koskaan voi tunnustaa totuutta” (2.Tim. 3:7). Tieto on hyvä asia, mutta jossain vaiheessa on päätettävä, mihin itse uskoo. Ei riitä, että sanoo: ”Olen opiskellut uskontoa. Tiedän mitä hindut uskovat, Tiedän mitä muslimit uskovat, kuuntelen kaikkia asiantuntijoita, olen lukenut uusimmat kirjat, ja voin älykkäästi puhua kaikkien suurten uskontokuntien ansioista.”Hyvin ja hyvin. Mutta mitä hyötyä suuresta tiedostasi on, jos et koskaan sitoudu henkilökohtaisesti?

niin kauan kuin Jeesus on meille vain teoria, hänestä ei ole meille mitään hyötyä henkilökohtaisesti.
< / h6 class= ”pullquote”>

2. Heidän uskontonsa teki heistä hengellisesti välinpitämättömiä.

Herodeksen kysymykseen vastaaminen oli kuin pelaisi Raamatun triviaa, jossa tietää kaikki vastaukset etukäteen. Mutta uskonto, jopa hyvä uskonto, jopa Raamattuun perustuva uskonto, voi kuolettaa sydämen ja mielen. On aivan liian helppoa langeta siihen ansaan, että sanotaan: ”Olen baptisti” tai ”Olen katolinen” tai ”Olen luterilainen” tai ”Olen Presbyteerinen” tai ”Olen veljiä” tai ”olen Kristuksen kirkko” tai ”Olen episkopaalinen”, ikään kuin taivaaseen meno määräytyisi kirkkokunnan mukaan. On liian helppoa meille kaikille ”pelata sääntöjen mukaan” missä tahansa kirkossa käymme ja silti pitää Kristus käsivarren päässä. Niin kauan kuin Jeesus on meille pelkkä teoria, hänestä ei ole mitään hyötyä meille henkilökohtaisesti.

3. Heidän taustansa teki heistä kulttuurisesti ylimielisiä.

tämä saattaa olla keskeinen syy. Mieti sitä hetki. Eräänä päivänä kaupunkiin ilmaantuu vieraita ihmisiä, jotka väittävät nähneensä idässä tähden, joka johdatti heidät etsimään ”juutalaisten kuninkaaksi syntynyttä lasta.”Mikä outo tarina. Keitä he oikein ovat? Mistä tiedämme, että ne ovat totta? Kuka heidät lähetti? Mistä ne tulivat? Ja mikä tämä tähti oli? Missä se on? Miksemme näe sitä?

lisäksi ne näyttävät erilaisilta. He puhuvat eri tavalla. He pukeutuvat oudosti. Kaikki niissä huutaa: ”Emme ole täkäläisiä.”Ei ihme, että kaupungissa kuohui. Outoja asioita Jerusalemissa.

on aina helppo vähätellä ihmisiä, jotka eivät ole kuin me.
< / h6 class= ”pullquote”>

on aina helppo vähätellä ihmisiä, jotka eivät ole kuin me.

Charles Spurgeon kommentoi Juutalaisjohtajia näin:

ne, joiden olisi pitänyt olla johtajia, eivät olleet johtajia; he eivät tahtoneet olla edes hyvän seuraajia, sillä heillä ei ollut sydäntä Kristusta kohtaan.

alleviivasin viimeisen lauseen, koska sydän on aina kyseessä. Jos sydän ei ole oikea, mikään määrä uskontoa ei voi pelastaa sitä. Jos sydän ei ole oikea, mikään määrä Raamatun tuntemusta ei voi tehdä eroa.

Jean Calvin esittää tätä kohtaa koskevassa kommentaarissaan saman asian:

on totisesti alhaista velttoutta, ettei yksikään Juutalainen tarjoudu noiden muukalaisten saattajaksi menemään katsomaan kuningasta, joka oli luvattu heidän omalle kansalleen.

hitaus.

se on kiehtova tapa ilmaista asia. Hän kutsuu sitä myös ” jumalattomaksi kiittämättömyydeksi.”Ehkä he pelkäsivät Herodeksen vihaa, jos he kulkivat tietäjien mukana. Mutta mitä sitten? Tällainen pelko osoittaa, miten pitkälle juutalaiset olivat vajonneet hengellisessä orjuudessa.

he olivat kuuden mailin päässä Jeesuksesta!
Six miles!

sen pystyi kävelemään helposti kahdessa tai kolmessa tunnissa. Entä jos tyhjennämme kirkon ja lähdemme kuuden kilometrin patikointiretkelle? Useimmat meistä voisivat tehdä sen ilman suurempia ongelmia.

mutta pelosta tai kiittämättömyydestä, velttoudesta tai välinpitämättömyydestä johtaneet juutalaiset johtajat eivät lähteneet kuuden kilometrin päähän tapaamaan Jeesusta.

Come, Thou long-expected Jesus … Only six miles.
Born to set thy people free … Only six miles.
O come, all ye faithful … Only six miles.
o come, let us adore him … Only six miles.

kuusi mailia. Eikä kukaan kirjanoppineista välittänyt tarpeeksi mennäkseen tarkistamaan huhua, jonka mukaan kauan odotettu Messias oli syntynyt. Kymmenen kilometrin päässä Jeesuksesta. Kymmenen kilometrin päässä pelastuksesta. Kuusi mailia anteeksiannosta. Kymmenen kilometrin päässä ikuisesta elämästä. Heillä oli liian kiire tutkia Raamattua nähdäkseen itse.

on mahdollista tietää paljon ja silti kaivata totuutta.
< / h6 class= ”pullquote”>

lukiessani Matteuksen 2. lukua yksi seikka pistää minut ylitse muiden. Kaikilla mukana olleilla oli samat perustiedot. He kaikki tiesivät, että vauva oli syntynyt Betlehemissä, ja he kaikki tiesivät, kuka vauva oli. Herodes tiesi ja yritti tappaa hänet; kirjanoppineet tunsivat hänet ja jättivät hänet huomiotta; tietäjät tunsivat hänet ja kumartaen rukoilivat häntä.

Raamatunoppineet tiesivät vastauksen kysymykseen, tiesivät Messiaan syntyvän Betlehemissä, mutta heidän tietonsa tuomitsivat heidät sitäkin enemmän, koska he eivät tehneet mitään tuntemalleen totuudelle. Älköön kukaan jättäkö tätä juhlallista oppituntia väliin: On mahdollista tietää paljon ja silti kaivata totuutta.

kaikille niille, jotka kokevat olevansa liian kiireisiä liittyäkseen Jeesuksen etsintään, C. S. Lewis kirjoitti nämä sanat:

Etsi itse, niin löydät ajan mittaan vain vihaa, yksinäisyyttä, epätoivoa, raivoa, turmiota ja rappiota. Mutta etsi Kristusta, niin löydät hänet,ja hänen kanssaan kaikki muu heitetään.

Jeesus seisoo meidän kaikkien elämän tien päässä. Keskitietä ei voi olla. Hänen sivuuttamisensa on sama kuin vihaisi häntä, koska päädyt ilman häntä joka tapauksessa. Ja ehkä viha on jalompaa kuin satunnainen välinpitämättömyys, koska kun vihaat, sinun täytyy ainakin kiinnittää huomiota vihasi kohteeseen, ja juuri se huomio voi jonakin päivänä johtaa sydämen muutokseen. Sivuuttaa Jeesus kokonaan tarkoittaa elää ikään kuin hän ei ole väliä ollenkaan. Mutta kukaan ei voi sivuuttaa häntä ikuisesti. Meillä kaikilla on tapaaminen Kristuksen kanssa ennemmin tai myöhemmin.

Jeesus seisoo meidän kaikkien elämän tien päässä.
< / h6 class= ”pullquote”>

perimmäinen kysymys ei ole, miten joku muu vastaa, vaan miten sinä vastaat Jeesukselle. Vain sillä on väliä. Oletko Herodeksen vai kirjanoppineiden vai Viisaitten kanssa? Oletko vihamielinen Jeesusta kohtaan? Oletko liian kiireinen sekaantuaksesi? Tuletko palvomaan Häntä pelastajana ja Herrana?

”Make My Heart a Manger”

yksi viimeinen tarina ja olemme valmiit yhdessä hänen kirjoistaan Jess Moody kertoo tavanneensa Rose Kennedyn (presidentti John F. Kennedyn Äiti) monta vuotta sitten hänen Opettamassaan Raamatuntutkistelussa. Sinä yönä hän haastoi kuulijansa valmistamaan sydämensä kohtaamaan Herran, koska elämä on lyhyt meille kaikille, eikä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. Kun tapaaminen oli ohi, Rose Kennedy puhui Jess Moodyn kanssa kahden kesken. ”Olen tehnyt sen, mistä te puhuitte tänä iltana”, hän sanoi. Hän jatkoi kertomalla, että nuorena morsiamena hän oli ihastunut rahan voimaan. Hänestä tuli itsekäs ja hän eli vain omia halujaan varten. Sitten hän synnytti kauniin tyttövauvan. Pian kävi ilmi, että hänen tyttäressään oli jotain vialla. Lääketieteelliset testit paljastivat, että hänen tyttärensä oli syntynyt vaikeasti kehitysvammaisena ja hän joutuisi olemaan laitoshoidossa koko ikänsä. Rose Kennedy sanoi olevansa miehensä kanssa murtunut uutisesta. Sitten tuho muuttui lopulta suunnattomaksi vihaksi Jumalaa kohtaan. ”Miten saatoit tehdä tämän meille?”hän kysyi Herralta. Vihasta tuli eräänlainen syövyttävä katkeruus, joka imi kaiken ilon hänen elämästään.

eräänä iltana hänen ja hänen miehensä oli määrä osallistua illanviettoon. He päättivät viime hetkellä olla menemättä, kun hän tajusi vihansa kuluttaneen hänet. Hän pelkäsi, mitä voisi tehdä tai sanoa, jos joku kysyisi tyttärensä tilasta. Silloin se tapahtui. Perheen palvelija puhui hänelle. ”Rouva Kennedy, olen tarkkaillut teitä viime viikot ja olen nähnyt kuinka vihainen olette. Jos et tee jotain, se tuhoaa sinut. Minusta sinun pitäisi rukoilla tämä rukous: ”Oi Herra, tee sydämestäni seimi, jossa Kristus-lapsi voi syntyä.”

” tee sydämestäni seimi, jossa Kristus-lapsi voi syntyä.”< / h6 class= ”pullquote”>

Rose Kennedy kertoi Jess Moodylle olleensa niin vihainen, että erotti piian saman tien. Mutta sinä yönä, kun hän meni nukkumaan, hän ei saanut unta. Hän ei saanut tuota yksinkertaista rukousta pois mielestään. Lopulta hän polvistui vuoteensa ääreen ja syvän antautumisen vallassa rukoili: ”Oi Herra, tee sydämestäni seimi, jossa Kristus-lapsi voi syntyä.”Sillä hetkellä, yön syvyydessä, kun hän huusi tuskissaan, Jumala kuuli hänen rukouksensa ja vastasi siihen. ”Olen aina ollut uskonnollinen. Olen katolilainen ja olen aina uskonut Jeesukseen.”Mutta tämä oli erilaista. Tänä yönä hän avasi sydämensä Kristukselle uudella tavalla, ja hänen sydämestään tuli todellakin seimi, jossa Kristus voisi syntyä hänessä. Rakkaus korvasi vihan, joka oli tarttunut hänen sieluunsa. Ja tarinan loppu on tämä: hän palkkasi uudelleen piian, joka asui perheen luona, kunnes kuoli monta vuotta myöhemmin.

monien meistä täytyy rukoilla tätä rukousta tänään. Ehkä olemme olleet uskonnollisia ja epäilemättä monet uskovat Jeesukseen. Mutta joillekin meistä tuo usko ei ole koskaan johtanut henkilökohtaiseen sitoutumiseen. Ja on mahdollista, että näinä joulua edeltävinä päivinä viha, huoli, pelko, epäilys ja muut sisäiset häiriötekijät imevät kaiken ilon sydämestäsi. Tämä on siis Herran kutsu teille. Avaa sydämesi. Päästä irti epäilyksistäsi ja peloistasi. Luovu vihastasi. Hyvästele katkeruutesi. Päästä irti asioista, jotka kahlitsevat sinut menneisyyteen. Lausu tämä rukous: ”Oi Herra, tee sydämestäni seimi, jossa Kristus-lapsi voi syntyä.”Nuo sanat voivat muuttaa elämäsi nykyään. Kristus ei koskaan käänny pois mistään sydämestä, joka on avoinna hänelle. Ne, jotka etsivät häntä, löytävät hänet joka kerta. Olkoon se kokemuksesi tänä jouluna.