CHAPTER I
Old English Literature (500-1100) Old English Poetry
Old English Proosa
Beowulf-typical old English verse; Caedmon – a 7th-century poet: cynewulf-a 9th-centuiy poet King Alfred ’ s works; Later annuls and religious writings; Aelfric and Wulfstan
vanha englantilainen Draama
historiallinen tausta noin vuosien 500-1 100 jKr.ajanjaksoa Britannian historiassa leimasivat ulkomaalaiset hyökkäykset ja sisäiset taistelut. Tämä johti useiden rotujen, kielten ja kulttuurien sekoittumiseen. Roomalaisten lähdettyä Britteinsaarilta vuonna 407 taistelut jatkuivat piktien ja yhteisen vihollisensa menettäneiden skottien välillä. 400 – luvulla valloitettiin myös germaaniheimoja – Angleja, Juuteja ja sakseja-jotka olivat muuttaneet pohjoiseen Skandinaviaan ja sieltä Britanniaan. Valloitusten lisäksi nämä heimot suosivat maanviljelyselämää, niillä oli vahvat suku-ja heimositeet ja ne olivat hyvin uskollisia kuninkaalleen tai päällikölleen. Legendaarinen kuningas Arthur kukisti saksit vuonna 490 ja pysäytti heidän etenemisensä noin vuosikymmeneksi. 500-luvun lopulla anglosaksit hyväksyivät kristinuskon paavi Gregoriuksen lähetettyä Pyhän Augustinuksen Britanniaan vuonna 597. (Roomalaiset olivat esitelleet kristinuskon Kelteille satoja vuosia aiemmin.) Tämä synnytti joitakin uskonnollisia kirjoituksia. 700-luvun lopussa Viikingit (tunnetaan myös nimellä skandinaavit tai tanskalaiset) hyökkäsivät maahan, voittivat helposti paikalliset asukkaat ja ryöstivät heidän tiluksiaan. Vasta kuningas Alfred Suuren hallituskaudella (871-900) heidän etenemisensä pysähtyi. Hyväksyessään kristinuskon tanskalaiset sulautuivat osittain paikalliseen väestöön. Alfredin seuraajia, Edgar ja Ethelred II: ta seurasi vuonna 1016 Tanskan kuningas Canute (hallitsi 1016-1035), jonka kuoleman jälkeen keisarikunta hajosi Alfredin pojanpoika Edvard, Normandialaisen Emman poika, nousi valtaistuimelle. Se, ettei Edvardilla ollut jälkeläisiä, johti valtataisteluun hänen lankonsa Haroldin ja Emman veljenpojan Vilhelm normandialaisen välillä. Vilhelmin voitto Haroldista Hastingsin taistelussa vuonna 1066 johti Normannivalloitukseen ja Englannin miehitykseen, mikä avasi uuden luvun Britannian historiassa. Koko tämän kauden (500-1100) kieli tunnetaan nimellä Old English. Sen alkamiselle ei ole tarkkaa päivämäärää. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät kielestä ovat noin vuodelta 690 jKr (ihmiset olivat kuitenkin puhuneet sitä jo kauan ennen sitä). Useimmat vanhat
englannin sanat olivat germaanisia, koska ne olivat tulleet anglien, Juutien ja saksien kielistä. Latina vaikutti kuitenkin voimakkaasti myös varhaiseen Englantiin. Myöhemmin skandinaavit (Viikingit) antoivat paljon sanoja vanhaan Englantiin. Vanhan Englannin kauden loppuun mennessä (normannivalloituksen leimaama) Vanha Englanti oli vakiintunut kirjalliseksi kieleksi, jolla oli huomattava Puola ja monipuolisuus. Vanha englantilainen kirjallisuus koostuu runoudesta, proosasta, loitsuista, arvoituksista, maksiimeista, sananlaskuista ja monista muista viisaussanoista. Se on sekoitus pakanallisia perinteitä, ajatuksia elämästä, maailmankaikkeudesta ja luonnosta sekä kristillisiä ajatuksia ja moraalisia arvoja. Uskonnollisen ja ei-uskonnollisen runouden välillä ei useinkaan ole selkeää rajausta tai joskus jopa runouden ja proosan välillä. OLD ENGLISH POETRY Old English poetry sisälsi pitkiä eeppisiä sankarirunoja, jotka pohjautuivat sisällöltään sekä Raamattuun että pakanallisiin lähteisiin. Osa runoudesta perustui myös historiallisiin tapahtumiin. Monet tämän aikakauden kirjoitukset ovat kronikoita, aikakirjoja ja historiallisia muistiinmerkintöjä. Jotkut ovat runomuodossa ja kuvaavat erilaisia taisteluita, esimerkiksi ”Maldonin taistelu” ja ”Brunanburhin taistelu”. Teemoina ovat sota, valloitus ja urheus. Monet 700-luvun teokset kuvaavat anglosaksien vastarintaa Viikinkejä vastaan. Valitusvirsi ja alakulo ovat usein läsnä kuvaillessa ihmisen kamppailua ympäristöään vastaan, elämän vaikeuksia ja ajan kulumista. Elämä on ohikiitävää. Usein prologi ja epilogi ilmaisevat toivoa Jumalan säälistä ja armosta. Esimerkkejä tällaisista runoista ovat ”The Wanderer”, ”the Seafarer”ja” The Ruin”. Muissa runoissa kuvataan miehen ja naisen eroa ja siihen liittyvää surua, kuten teoksissa ”vaimon valitusvirsi” ja ”miehen viesti”. Tällaisissa runotyypeissä mies on saattanut joutua maanpakoon ja joskus on toivoa, joskus ei. Kollektiivisesti vanhoja englantilaisia runoja, joissa valitetaan maallisen omaisuuden, kunnian tai inhimillisen toveruuden menetystä, kutsutaan elegioiksi. Beowulf on tunnetuin ja parhaiten säilynyt vanha englantilainen säkeistö. Caedmon ja Cynewulf olivat tunnettuja vanhoja englantilaisia uskonnollisia runoilijoita 700-ja 800-luvuilla. Paljon vanhaa englantilaista runoutta on vaikea ajoittaa ja vielä vaikeampi antaa tietyille kirjailijoille. Beowulf-tyypillinen vanha englantilainen säkeistö Beowulf on yli 3 000 säkeistön eeppinen runoelma, jonka käsikirjoitus on peräisin noin 1000-luvulta. Runo on ainoa eepos tuolta ajalta, joka on säilynyt kokonaisuudessaan. Sen kirjoittajaa ei tunneta, mutta hän vaikuttaa tunteneen hyvin Raamatun ja muut suuret eepokset, kuten Homeroksen Odysseian. Teos ylistää sankaria sekä urheuden ja anteliaisuuden arvoja. Tarina sijoittuu Skandinaviaan noin vuosiin 500-600 Jaa-aikaan, jolloin germaaniset Anglosaksiheimot taistelivat ja valloittivat Tanskaa ja Etelä-Ruotsia. Sen lähteet ovat vanhoja legendoja näistä heimoista, jotka olivat muuttaneet Saksasta pohjoiseen Skandinavian yli Britanniaan. Se kuvastaa myös sitä, että
nämä uudisasukkaat hyväksyivät kristinuskon 500-luvun lopulla. Tarinan ensimmäinen osa sijoittuu Tanskaan. Kuningas Hrothgaria kiusaa vesihirviö Grendel, joka tappaa hänen miehiään. Beowulf tulee hänen avukseen ja tappaa Grendelin ja myöhemmin järven pohjassa myös Grendelin äidin, joka tulee kostamaan poikansa puolesta. Toinen osa tapahtuu Etelä-Ruotsissa viitisenkymmentä vuotta myöhemmin. Beowulf itse on kuningas ja joutuu taistelemaan tulta syöksevää lohikäärmettä vastaan. Kuten muukin vanha englantilainen kirjallisuus, tämä eepos sisältää sekä pakanallisia että kristillisiä ajatuksia. Hirviötappajasankari on saanut alkunsa kahdesta muinaisesta sadusta. Pakanallisista perinteistä kumpuaa myös rakkaus sotaan ja rohkeuden hyve. Raamatun vanha testamentti esittää ajatuksen siitä, että jättiläiset ja hirviöt ovat polveutuneet Kainin suvusta. Runo nähdään joskus hyvän ja pahan välisenä ristiriitana. Kristillisestä perinteestä se sisältää moraalin, tottelevaisuuden Jumalaa kohtaan ja ylpeyden välttämisen. Vastakohtia on monia, esimerkiksi vesi ja tuli, nuoruus ja vanhuus, elämä ja kuolema, kansojen ja yksilöiden nousu ja tuho, ystävyys ja hylkäys, uskollisuus ja pettäminen, sankaruus ja pelkuruus, toivo ja alistuminen, hyvä ja paha sekä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Elegia näkyy läpi-elämä kulkee ja on täynnä kamppailuja ja kärsimystä, (Tämä teema on sovellus myös modernin elämän ja kamppailut ihmiskunnan.) Tämän vastakohtana on pääsankarin rohkeus, jonka sanotaan olevan”kiltein ja jaloin maallisista kuninkaista ja kaikkein halutuin ylistykseen ja kirkkauteen”. Runo alkaa ja päättyy kuninkaan hautajaisiin. Vanhasuomalaiseen runotyyliin kirjoitetussa teoksessa on taiteellista kypsyyttä ja yhtenäisyyttä. Siinä käytetään alliteraatiota (sanat alkavat samalla äänteellä), kenningejä (metaforisia kuvailevia lauseita tai yhdyssanoja) ja sisäisiä riimejä (sana rivin sisällä riimittelee rivin lopussa olevan sanan kanssa). Jokaisella rivillä on kaksi lyöntiä tai painotettua tavua. Runollisten kuvausten ja paljon toistuvien sanakuvien tyyli saa toiminnan liikkumaan hitaasti. Runo on tärkeä historiallisten tietojen lähde,jonka Arkeologia myöhemmin vahvisti. Sävy ja kuvaukset vangitsevat karun, kylmän ja synkän Pohjanmeren tunnelman sekä sen ajan ihmisten elämän kamppailut, jotka joutuivat kohtaamaan monia koettelemuksia ja esteitä. Runon lausui alun perin hovilaulaja ja runoilija ”scop”, joka säesti sitä musiikilla ja teki satunnaisia muutoksia hetken inspiraation mukaan. Caedmon-700-luvulla elänyt runoilija Caedmon oli yksi tuon ajan uskonnollisista kirjailijoista. Hänen teoksensa perustuivat pääasiassa Vanhaan testamenttiin. Jotkut historioitsijat ovat katsoneet caedmonin kirjoittaneen 3000 säkeistön runon maailman luomisesta (Genesis), joka periaatteessa seuraa Raamatun tekstiä tietyin poikkeuksin. Hän on saattanut kirjoittaa myös kaksi muuta teosta, Exoduksen ja Danielin, joskin joidenkin mielestä kaikilla kolmella teoksella on nimetön tekijä. Mooseksen kirja käsittelee israelilaisten pakoa Egyptistä ja ihmeellistä Punaisenmeren ylitystä. Danieliin kuuluvat Jerusalemin kukistuminen, Nebukadnessarin kaksi unta ja Danielin selitys niistä sekä Danielin kolmen ystävän ihmeellinen eloonjääminen tulisessa pätsissä. Myös
luomistyön ylistysvirsi ”Hymn of Creation” luetaan caedmonin ansioksi. Cynewulf-800-luvun runoilija myöhempi runoilija Cynewulf seuraajineen käytti hyväkseen uutta testamenttia sekä kristinuskoon liittyviä historiallisia tapahtumia. Hänen teoksiaan ovat muun muassa Apostolien kohtalot, lyhyt martyrologia, taivaaseenastuminen (tai Kristus II), saarna (luento moraalisesta käytöksestä) ja raamatullinen kertomus sekä Juliana, pyhimyksen tarina. Tunnetuin on Elene (Helene), joka kuvaa Konstantinuksen voittoa ristinmerkin alla, hänen kääntymystään ja äitinsä legendaarista ihmelöytöä alkuperäisestä rististä Jerusalemista. Näihin aikoihin” Pyhän Ristin ” kultti oli leviämässä ympäri Eurooppaa ja rististä oli tulossa pyhä. Vuosisatojen kuluessa sitä käytettäisiin vertauskuvana, joka siunaisi ihmisen alhaisimpien vaistojen ilmaisua. Cynewulfin työ on selkeää ja teknisesti eleganttia. Hänen teemansa on kirkon jatkuva evankelinen lähetys Kristuksen ajasta Konstantinuksen aikaan. Cynewulfin seuraajat tuottivat myöhemmin kirjallisuutta, joka sekoitti itämaista, pakanallista ja kristillistä ajattelua luonnon ja eläinmaailman kuviin. Esimerkiksi ”pantteri” kuvasi Kristusta, ”valas” paholaista. Vanha englantilainen PROOSAPROOSA kehittyi myöhemmin kuin runous-800 – luvulla-mutta joskus se sisälsi myös osittain runouden piirteitä. Se sai vaikutteita latinasta, kirkon kielestä ja koulutetuista. Se koostui tosiasioihin perustuvista, historiallisista ja uskonnollisista kirjoituksista. Ensimmäisen vuosituhannen merkittävimpiin hallitsijoihin kuulunut kuningas Alfred Suuri (hallitsi 871-900) teki valtakunnastaan Kulttuurikeskuksen tehtyään rauhan viikinkien kanssa. Hän käänsi monia teoksia latinasta, erityisesti uskonnon, historian ja filosofian aloilta. Tämä oli kirjoitetun kansalliskielen perusta. Ensimmäisiin käännettyihin teoksiin kuului pastorin kirja, joka sisälsi ihanteita pastorista, joihin Alfred maallisena hallitsijana samastui. Hän käänsi myös Baeden kirkkohistoriaa ja muita historiallisia kertomuksia. Lisäksi Alfred kokosi lääketieteellisiä tietoja, aikakirjoja, kronikoita ja tietoja lakikirjoihin. Hänen teoksistaan puuttui omaperäisyys, ja ne olivat enemmän opettavaisia ja opettavaisia kuin taiteellisia ja kauniita. Myöhemmät aikakirjat ja uskonnolliset kirjoitukset 900-luvun alkupuoliskolla Alfredin seuraajat laajenivat poliittisesti ja sotilaallisesti, mutta eivät kulttuurisesti johtuen viikinkien kanssa käydyistä toistuvista taisteluista. Vain aikakirjat jatkuivat ja joitakin runoja viikinkien voitoista. Anglosaksien kronikka on tunnetuin teos historiallisista asiakirjoista
, jotka ulottuvat Normannivalloituksen jälkeenkin. Se sisältää sekä proosaa että runoutta. Toisella puoliskolla kymmenennen vuosisadan tuli kulttuurin elävöittäminen kautta Benedictian uudistus, luostarilaitoksen uudistus, joka johti uskonnolliseen elpymiseen. Tärkeimmät kirjalliset tyylit olivat saarnat, saarnat, kertomukset pyhimysten elämästä ja raamatunkäännökset. Tärkeimmät kirjoittajat olivat aelfric ja Wulfstan. Aelfric ja Wulfstan Aelfric, eynshamin apotti, kirjoittivat kukin kolme jaksoa neljääkymmentä homiliaa (kaksi osaa katolisia Homilies and Lives of the Saints) sekä muita homilioita, pastoraalikirjeitä ja useita käännöksiä. Hänen kirjoituksensa olivat selkeästi ymmärrettäviä ja tyyliltään kauniita. Hänen alliteratiivinen proosansa, joka jäljitteli löyhästi vanhan englantilaisen runouden rytmejä, vaikutti kirjailijoihin kauan normannivalloituksen jälkeen. Yorkin arkkipiispa Wulfstan kirjoitti siviili-ja kirkkoon liittyviä lakikokoelmia sekä homilioita. Hän tuomitsi aikansa moraalin ja kehotti ihmisiä katumukseen. Uskomus oli, että viikinkien miehitys ja siitä seurannut sorto ja kärsimys olivat synnin seurausta ja että maailmanloppu oli käsillä. Vanha englantilainen draama draaman alkuperä juontaa juurensa lyhyisiin kohtauksiin, joita munkit esittivät kirkoissa havainnollistaakseen Raamatun kertomuksia. Näistä kehittyi myöhemmin täyspitkiä näytelmiä. Draaman lähteinä olivat ennen kaikkea katoliset perinteet ja seremoniat, jotka olivat vähitellen muuttumassa maailmallisemmiksi. Katolinen kirkko hallitsi kaikkialla Euroopassa lähes koko ideologista kenttää, myös kirjallisuustaidetta. Draamaa kehittyi kirkoissa, joihin kokoontui koko yhteiskunta kuninkaasta alimpaan kansalaiseen. Sen oli sen tähden palveltava laajinta kuulijakuntaa, mistä johtuu sen taipumus maallisuuteen ja kieleen, jota massat ymmärtävät. Kaksi vahvaa pohjavirettä vaikutti varhaiseen draamaan: muinaisiin luonnonhuijauksiin ja pakanallisiin perinteisiin pohjautuvat Kansannäytelmät; sekä klassista kreikkalaista ja latinalaista draamaa, joka säilyi ainakin alkeellisessa muodossa läpi pimeän keskiajan. Katoliset jumalanpalvelukset olivat usein draaman muodossa-värikkäine kaapuineen, lausumisineen, lauluineen ja näyttelemisineen. Pääsiäinen-ja Jouluseremoniat kehittyivät suuriksi näytelmiksi 900-ja 900-luvuilla. Herodeksen murhanhimoisista teoista tuli usein kauhulla ja väkivallalla höystettyjen joulunäytelmien keskipiste. KERTAUSKYSYMYKSIÄ 1.Mikä oli ajanjakso 500-1100 jKr Britannian historiassa ominaista? 2.Mitkä kolme vaikutusta muovasivat vanhan englannin kielen? 3.Mistä vanha englantilainen kirjallisuus koostuu? 4.Miten Britannian valloitukset ja miehitykset vaikuttivat vanhaan englantilaiseen kirjallisuuteen?
5.Mitä elegiat ovat ja millaiset mielialat ja olosuhteet niissä ovat usein läsnä? 6.Kuvaile eeppinen runo, Beowulf, mainiten tarinan puitteet, pakanalliset ja kristilliset vaikutteet, vastakkaiset teemat ja kirjallisen tyylin, 7.Miten Caedmon (700-luvulla elänyt runoilija) ja cynewulf (800-luvulla elänyt runoilija) edistivät vanhaa englantilaista runoutta? 8.Kuvaile kuningas Alfredin merkittävää panosta vanhaan englantilaiseen proosaan. 9.Mitkä Vanhat englantilaiset proosatyylit syntyivät Benediktian uudistuksen seurauksena ja ketkä olivat tuolloin pääkirjailijoita? 10.Mitkä olivat vanhan englantilaisen draaman alkuperä ja lähteet? 11.Mitkä kaksi vahvaa alavirettä vaikuttivat vanhaan englantilaiseen draamaan?