näin määriteltiin tulevan maailmanjärjestön periaatteet. Mutta tällaisen elimen periaatteiden ja tarkoituksen määrittelystä rakenteen perustamiseen on pitkä askel. Suunnitelma oli laadittava, ja monien kansojen oli hyväksyttävä se.
7. lokakuuta 1944 / / Dumbarton Oaks
tätä tarkoitusta varten Kiinan, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen edustajat kokoontuivat liike-elämän kaltaiseen konferenssiin Dumbarton Oaksiin, yksityiseen kartanoon Washington D. C: ssä. Keskustelut saatiin päätökseen 7. lokakuuta 1944, ja neljä mahtia toimitti ehdotuksen maailmanjärjestön rakenteesta kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien hallituksille ja kaikkien maiden kansoille tutkittavaksi ja keskusteltavaksi.
ehdotus Maailmanjärjestöksi
Dumbarton Oaksin ehdotusten mukaan järjestön piti muodostaa neljä tärkeintä elintä, jotka tunnettiin yhdistyneinä kansakuntina. Oli määrä pitää yleiskokous, joka koostuisi kaikista jäsenistä. Sitten tuli yhdentoista jäsenen turvallisuusneuvosto. Näistä viiden tuli olla vakinaisia ja loput kuusi valittiin yleiskokouksen jäljelle jääneistä jäsenistä hoitamaan virkaa kahden vuoden ajan. Kolmas toimielin oli kansainvälinen tuomioistuin ja neljäs sihteeristö. Lisäksi säädettiin talous-ja Sosiaalineuvostosta, joka toimii yleiskokouksen alaisuudessa.
|| roolit ja vastuut
suunnitelman ydin oli, että vastuu tulevan sodan ehkäisemisestä tulisi antaa turvallisuusneuvostolle. Yleiskokous voisi tutkia, keskustella ja antaa suosituksia kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi ja hyvinvointia heikentävien tilanteiden sopeuttamiseksi. Se voisi tarkastella yleisperiaatteissaan yhteistyön ongelmia rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä aseidenriisuntaa. Se ei kuitenkaan voinut antaa suosituksia mistään turvallisuusneuvoston käsiteltävänä olevasta asiasta, ja kaikki kysymykset, joissa tarvittiin toimia, oli saatettava turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi.
|| äänestystapa
turvallisuusneuvoston varsinainen äänestystapa — erittäin tärkeä kysymys — jätettiin Dumbarton Oaksissa avoimeksi tulevaa keskustelua varten.
|| Armed Forces in the Service of Peace
Dumbarton Oaksin suunnitelman toinen tärkeä piirre oli se, että jäsenvaltioiden tuli asettaa asevoimat turvallisuusneuvoston käyttöön sen tehtävänään ehkäistä sotaa ja tukahduttaa aggressiot. Yleisesti oltiin yhtä mieltä siitä, että tällaisen voiman puuttuminen oli ollut kohtalokas heikkous vanhassa Kansainliiton järjestelmässä rauhan säilyttämiseksi.
Dumbarton Oaksin ehdotuksista keskusteltiin perusteellisesti kaikkialla liittoutuneissa maissa. Britannian hallitus julkaisi yksityiskohtaisen selostuksen, ja Yhdysvalloissa ulkoministeriö levitti tekstiä 1 900 000 kappaletta ja järjesti puhujille, radio-ohjelmille ja elokuville selityksiä ehdotuksista. Huomautuksia ja rakentavaa kritiikkiä tuli useilta hallituksilta, esimerkiksi Australialta, Belgialta, Kanadalta, Tšekkoslovakialta, Ranskalta, Alankomailta, Uudelta Seelannilta, Norjalta, Puolalta, Etelä-Afrikan unionilta, Neuvostoliitolta, Yhdistyneeltä kuningaskunnalta ja Yhdysvalloilta.
laaja lehdistö-ja radiokeskustelu antoi liittolaismaille mahdollisuuden arvioida uuden rauhansuunnitelman ansioita.
tämän uuden suunnitelman ja Kansainliiton liiton välisiin eroihin kiinnitettiin paljon huomiota, sillä yleisesti tunnustettiin, että asevoimien asettaminen turvallisuusneuvoston käyttöön oli huomattava parannus.
11. helmikuuta 1945 / / Jalta-äänestyskysymys
yksi tärkeä aukko Dumbarton Oaksin ehdotuksissa oli vielä täyttämättä: turvallisuusneuvoston äänestysmenettely. Tämä tapahtui Jaltalla Krimillä, jossa Churchill, Roosevelt ja Stalin ulkoministereineen ja esikuntapäällikköineen kokoontuivat konferenssiin. Helmikuun 11.päivänä 1945 konferenssi ilmoitti, että tämä kysymys oli ratkaistu, ja se kutsui koolle San Franciscon konferenssin.
”olemme päättäneet”, julistivat kolme johtajaa, ”perustettuamme mahdollisimman pian liittolaistemme kanssa yleisen kansainvälisen järjestön rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi…” olemme sopineet, että Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssi kutsuttaisiin koolle San Franciscoon Yhdysvaltoihin 25.huhtikuuta 1945 valmistelemaan tällaisen järjestön peruskirjaa Dumbarton Oaksin virallisissa keskusteluissa ehdotetun mukaisesti.”
5 maaliskuuta 1945 / / San Francisco-kutsu
kutsut lähetettiin 5.
12.huhtikuuta 1945 || muutos ruorissa
pian sen jälkeen, huhtikuun alussa, tuli presidentti Rooseveltin äkillinen kuolema, jonka valtiomiehelle San Franciscon konferenssin suunnitelmat olivat niin paljon velkaa. Jonkin aikaa pelättiin, että konferenssia jouduttaisiin siirtämään, mutta presidentti Truman päätti toteuttaa kaikki jo tehdyt järjestelyt, ja konferenssi avattiin sovittuna päivänä.
aiheeseen liittyviä linkkejä
- Yearbook of the United Nations | / The Dumbarton Oaks Conversations
ääni
Yhdysvaltain ulkoministeriön kansainvälisten asioiden osaston päällikön Joseph Johnsonin Haastattelu vuonna 1943.
tässä tehtävässä palvellessaan Mr. Johnson oli mukana perustamassa Yhdistyneitä kansakuntia ja osallistui sekä Dumbarton Oaksin konferenssiin (1944) että San Franciscon konferenssiin (1945).
tässä haastattelussa Johnson muistelee kokemuksiaan YK: ssa. Hän kertoo osallistumisestaan Dumbarton Oaksin konferenssiin, San Franciscon konferenssiin ja roolistaan YK: n Palestiinan Sovittelukomission erityislähettiläänä vuonna 1961.
– YK: n suullinen historia