Spoonful
Spoonful on Willie Dixonin säveltämä blueskappale, jonka Howlin’ Wolf levytti ensimmäisen kerran vuonna 1960. ”A stark and haunting workiksi” kutsuttu kappale on Dixonin tunnetuimpia ja tulkituimpia kappaleita. Myöhemmin Etta James ja Harvey Fuqua coveroivat kappaleen duettona, ja 60-luvun lopulla sen teki tunnetuksi Cream-yhtye. Dixonin ” Spoonful ”perustuu löyhästi Charley Pattonin levyttämään kappaleeseen” a Spoonful Blues”.
sanoitukset kertovat miesten joskus väkivaltaisesta etsinnästä mielihalujen tyydyttämiseksi, ja ”lusikallista” on käytetty lähinnä metaforana nautinnoille, jotka on tulkittu seksiksi, rakkaudeksi ja huumeiksi.
C harmonica, 2nd position, key of Gm-2 -3' -2 -3' -2 -3' -2
Hoochie Coochie Man
Hoochie Coochie Man on Willie Dixonin säveltämä ja Muddy Watersin vuonna 1954 levyttämä bluesstandardi. Kappaleessa viitataan hoodoo folk-taikaelementteihin ja käytetään uudenlaista stop-time-musiikkisovitusta. Siitä tuli yksi Watersin suosituimmista ja tunnistettavimmista kappaleista ja auttoi varmistamaan Dixonin roolin Chess Recordsin pääasiallisena lauluntekijänä.
kappale on Chicago Bluesin klassikko ja yksi Watersin ensimmäisistä levytyksistä, joilla on täysi taustayhtye. Dixonin sanoitukset rakentuvat onnen ja seksikkyyden teemoille. Stop-time-riffiä käytettiin usein R&B -, jazz-ja rock and roll-kappaleissa.
A harmonica, 1st position, key of A-2 -3' -3' 14 (octave)
Dust My Broom
Dust My Broom on Robert Johnsonin vuonna 1936 levyttämä kappale hänen debyyttilevytystensä sarjassa. Kappaleesta on tullut bluesstandardi, ja siitä on tehty lukuisia eri muusikoiden levytyksiä, joista tunnetuimman teki Elmore James vuonna 1951. Se on myös valittu Blues Foundation Blues Hall of Fameen, Grammy Hall of Fameen ja Kongressin kirjaston National Recording Registryyn. Tämän version laulaa Etta James ja huuliharppua soittaa John ”Juke” Logan*.
G harmonica, 2nd position, key of D-2" -2 -3' -2 -2" -2 -3' 4 -4 -3' -2 -2" -1 (x2)
Baby Please Don ’t Go
Baby Please Don’ t Go-kappaleen kerrotaan usein olevan se kappale, jonka parissa kaikki bluesia soittaneet ovat työskennelleet, lähinnä yrittäessään saada musiikista autenttista bluesääntä. Kappaleen juuret tuntuvat olevan ”Long John” – teeman ympärille perustuvassa orjuuden laulukokoelmassa, joka muuntui kappaleiksi kuten Alabama Bound ja Charlie Pattonin ”Elder Green”.
C harmonica, 2nd position, key of G3 -3'4 3 -3'4 -2 -23 -3'4 3 -3'4 -2 -2"3 -3'4 3 -3'4 -2 -2-2" -1 -2" -1 1 3 -3'4 4 -4 -4' -3' -2 -2" -1 -2
Routes
Routes on ranskalaisen huuliharppusoittajan Jean-Jacques Milteaun vuonna 1995 julkaistu instrumentaalisävellys. Milteau itse kiinnostui huuliharppusoitosta, kun hän kuuli 1960-luvulla ensimmäistä kertaa folk-ja rockmusiikkia (kuten Bob Dylan ja The Rolling Stones) ja voitti vuonna 2001 Parhaan Blues-albumin palkinnon Memphis-nimisestä albumista. Jean-Jacques on allekirjoitus huuliharppu Hohner ja on kirjoittanut useita kirjoja huuliharppu. Kappale koostuu kahdestatoista tangosta, joissa on toistuva riffi ja silta.
G harmonica, 2nd position, key of D-1 -2" -2 -3' -2 -2 -2 -2" -2 -3'4-3-2 -2" -1 -2" -1 -3' -2 (x2)-1 -2" -1 -2" -1 -1 -1 -2" -2 -3'-4-3-2 -2" -1 -2" -1 -3' -2
Skatoon
Skatoonissa Carlos del Junco soittaa eklektiseen tyyliin mehevällä sävyllä käyttäen ylilyöntitekniikkaa. Carlos sanookin, että hän haluaa naida aggressiivisen Blues-tyylin vaistomaisen soundin, jossa on hieman jazzahtavampi ”roots music” – soundi. Hän opiskeli huikean huuliharppusoittajan – Howard levyn johdolla 80-luvun lopulla, joka on myös vaikuttanut hänen musiikkiinsa paljon.