’94 Til Infinity
we’ re stamping 1994 as the greatest year in rap, when hiphop became whole. Argument us
monet rap-johtajat pitävät vuotta 1988 hiphopin huippuna. Reagan-Bush vuotta toi meille protestiräppiä, peloton street reportage ja madcap kokeiluja; Rakim ja Big Daddy Kane tangoed otsikko paras räppäri elossa kun Slick Rick kertoi suurin tarina koskaan kerrottu. Mutta hip-hopia tuohon aikaan varjostivat epätasa-arvoiset mahdollisuudet. Coastal räppärit olivat suhteettoman paljon julkisuutta, epäilemättä hyötyvät niiden läheisyys Viacom ja muut valtavirran bedrocks. Lentomaalaiset MCs: t puolestaan jäivät raatamaan pitkälti epäkiitollisessa hämäryydessä. Kuinka moni rap-johtaja tunnusti Kilo alin? Regionalismi oli tuohon aikaan rannikkoeliitin itsetuhoinen tapa: ulkopuolisten oletettiin olevan älyllisesti ja moraalisesti vajavaisia niinkin pinnallisista syistä kuin heidän sanansa tai postinumeronsa. Miami bass impressario Uncle Luke erotettiin yliseksikkäänä ne ’ er-do-wellinä, ja Houston hellions The Geto Boys oli aluksi New Yorkin valtapiirien vieroksuma. Tämä poissulkeva asenne loi ammottavan moninaisuuden tyhjyyden. Seuraavan puolen vuosikymmenen aikana ilmestyi valtava määrä klassisia hiphop-albumeita, mutta tyylilaji pysyi parantumattomasti kahlittuna maantieteen lakeihin. Tarkkanäköiselle hiphop-kuuntelijalle oli tarjolla noin kolme vaihtoehtoa: jazz-informoitu boom-bap, Bomb Squad-tyylinen anarko-rap ja G-funk hiss. Sitten tuli vuosi 1994, jolloin painopisteet muuttuivat. Tässä 365: ssä hiphop alkoi demokratisoitua tuoden mukanaan musiikkityylin täyden kukoistuksen. Tästä syystä -94 on rapin historian vahvin vuosi. Vuosi 1994 on aina ollut synonyymi Nasin bellwether-debyytille Illmatic, jota perustellusti mytologisoitiin boxcutter-rap-klassikoksi. Kaukana Queensbridgen ruiskutetuista portaikoista oli kuitenkin koittanut tilinteon päivä. Kaksikymmentä vuotta sitten, hookier, melodically taipuvainen sukupolvi räppärit—kuten Bay Area E-40 ja Spice 1, Port Arthurin UGK ja Memphis Triple Six Mafia—oli noussut kun rapscape. Nämä artistit panostavat ilahduttaviin, salpaaviin melodioihin ja groovaavaan kotikutoiseen funkiin. Hiphop piristyi huomattavasti. Poissa olivat samat narkoleptiset taukopaidat. Newyorkilaisetkin oppivat pitämään hauskaa: Redmanin Dare Iz a Darkside on värikkään musikaalinen, ja Gang Starrin vaikeasti ansaittava vinyyliharrastaja DJ Premier työnsi samplemateriaaliaan seikkailunhaluisiin uusiin tuuliin. Samaan aikaan Notorious B. I. G. ’ s Ready to Die on koukuttava ja helposti lähestyttävä R&B sheen. Tässä 1988, Biggie saatettiin leimata petturi huutamalla Texas jälki Rap-a-Lot, kuten hän teki ilman seuraamuksia Craig Mackin ’94 posse leikkaus” Flava in Ya Ear (Remix).”Ennen ’94, olit harvoin kuullut musta köyhyys ulkopuolella New York tai L. A. Tämä muuttui kynnyksellä hip-hop monikulttuurisuus. Vallankaappauksen kansanmurha & Juice ja Outkastin Southernplayalisticadillacmuzik pohtivat oaklandille ja Atlantalle ominaisia vastoinkäymisiä. Credit Bone Thugs-N-Harmony ’s Creeping’ on AH Come Up for altistaa the degradation of life in the post-industrial Midwest. Common ’ s Resurrection is most famous for the relationship post mortem ”I Used to Love H. E. R.,” where Com metaforically voices his tyrmistys at the oletettu laimennus hip-hop. Kappale kaipaa aikaa, jolloin hip-hop oli vain ” muutama New Yorkin nekru … puistossa.”Mutta vasta kun vanha kaarti alkoi toivottaa eteläläisiä, Keskilänneläisiä ja muita tervetulleiksi seuraansa, lajityyppi koki todellisen kulta-ajan. Demokratisointi mahdollisti muiden amerikkalaisten panoksen. Vuosi 1994 muistetaan vuonna, jolloin hip-hop omaksui moniarvoisuuden ja esteetön luovuus puhkesi kukkaan kuin villikukkainen laastari jokaisella amerikkalaisen elämän alalla. – M. T. Richards