Seuloessani levykokoelmaa täällä Good Spark Garagessa törmäsin Arlo Guthrien albumiin Running Down the Road. Kuva hänestä hänen 1960-luvun Triumph scrambler-levyllään sai minut hyräilemään hänen ikonista ” Moottoripyörälauluaan.”Niinpä vedin esiin hyvin kuluneen Liisan ravintola-albumin, jossa motorsickle-kappale majailee.
kappale ”Alice’ s Restaurant Masacree” on ylivoimaisesti Arlon tunnetuin sävelmä, mutta ihmiset rakastavat yksinkertaista ja järjetöntä ”Moottoripyörälaulua” ja sitä, miten se on kehittynyt vuosien varrella. Vaikka jotkut olivat paljon raskaampia niiden anti-luonnos, anti-sota viittauksia, hän oli tapa viihdyttävästi hymyileviä ja luovasti liioitella kautta hänen kertovia kappaleita.
Alice julkaistiin lokakuussa 1967, samana vuonna kuin hänen isänsä ja legendaarinen folklaulaja Woody kuoli. Arlo jatkoi protestilaulujen ja oodien kirjoittamisen / esittämisen perinnettä Americanalle. Albumin menestyksen jälkeen hänet vedettiin parrasvaloihin surressaan isänsä hävinnyttä taistelua Huntingtonin taudin kanssa. Joudun miettimään, käytettiinkö moottoripyöriä pakomatkaan, vai selvitittiinkö hänen mieltään, kun tilanne kävi raskaaksi.
Running Down the Road julkaistiin vuonna 1969. Albumin kannessa oli Arlo edessä, takana ja sisällä levitettynä, ratsastaen mitä näyttää puolivälistä myöhäiseen 60-luvun Triumph TR-6 Scrambler (aka, 650cc Trophy). ATGATTIN fanaatikot saattavat kyseenalaistaa hänen turva-asunsa puutteen, mutta hänen solmionvärinen tiiansa ja pinkki röyhelöpaitansa tekevät hyviä kuvia. Hän näyttää viihtyvän Isossa brittikaksikossa. Kuvat on ottanut Henry Diltz, Woodstockin virallinen valokuvaaja, jonka töitä löytyy yli 80 levyn kansista.
levyllä on Arlon versio 1920-luvun amerikkalaisesta kansanlaulusta ”Stealin'”, joka on kuultavissa 70-luvun katukisaelokuvassa Two-Lane Blacktop. Se sisältää myös kappaleen” Coming into Los Angeles”, jota on kuvailtu huumeiden salakuljetushymniksi (hän esitti tämän kappaleen Woodstockissa). Osoittaen kunnioitusta juurilleen, hän laittoi pyörityksensä isänsä ”Oklahoma Hills”, kauniisti mukana yksi parhaista kitaristit alalla, Ry Cooder.
pari vuotta ennen kuin ”Moottoripyörälaulu” paljasti Arlon varhaiset taipumukset moottoripyöriin. Se sai myös monet raapimaan päätään. Tässä on live-esitys hyväntekeväisyysfestivaaleilla syksyllä 1975, jossa hän mainostaa ja laajentaa tarinaa, joka on juuttunut moottoripyöräilijöiden ja ei-moottoripyöräilijöiden mieleen vuosikymmeniä.
Lue alkuperäiset sanat alta:
Moottoripyörälaulu.
sanat ja musiikki Arlo Guthrie.
kertosäe:
I don’t want a pickle
Just want to ride on my motorsickle
And I don’ t want a tickle
’Cause I’ d rather ride on my motorsickle
And I don ’t want to die
Just want to ride on my motorcy…cle
it was late eilisilta the other day
I thought I’ d go up and see Ray
So l go up and I saw Ray
there was only one thing Ray could say, was:
Chorus
this song is about the time that I was riding ’ my prätkällä.
Going down a mountain road, at 150 miles at H, playing ’
my guitar. Vuoristotien toisella puolella oli
vuori ja toisella puolella ei ollut mitään – ilmassa oli
jyrkänne.
Now, when you’re going down a mountain road at I50 miles
a hour you have be very careful, varsinkin jos soittaa
kitaraa. Varsinkin, jos tuo kitara on akustinen kitara.
koska jos kyseessä on akustinen kitara, tuulenpaine on suurempi
boksin puolella kuin kaulan puolella, koska boksin puolella on
enemmän kitaraa. En kiinnittänyt huomiota ..
onneksi en mennyt vuorelle – menin jyrkänteen yli.
I was goin’ at 150 miles a hour sideways and 500 feet down
samaan aikaan.
tiesin, että se on loppu. Katsoin alas ja sanoin: ”Vau! Some
trip”. Ajattelin, että … no tiesin, että se oli … tiesin, että se oli viimeinen
matkani,ja viimeisinä jäljellä olevina sekunteina maailmassa päätin
kirjoittaa maailmalle vielä yhden jäähyväislaulun.
laita uusi mustesäiliö kynääni. Otin esiin paperinpalan.
istuin taaksepäin ja mietin hetken. Sitten aloin kirjoittaa:
I don’t want a pickle
Just want to ride on my motorsickle
And I don’t want a tickle
’Cause I’ d rather ride on my motorsickle
And I don ’ t want to die
Just want to ride on motoriikkani …”
tiesin sen, se ei ollut paras l: n koskaan kirjoittama kappale, mutta en
ehtinyt muuttaa sitä. Tulin alas kovaa vauhtia.
mutta kuten te kaikki tiedätte, ja kohtalo sen tekisi, en kuollut. I
laskeutui poliisiauton katolle. Ja hän kuoli. Ajoin pois
tiellä, jolla hän oli. Tulin kaupunkiin kirkuen ’
175 mailia tunnissa, soittaen moottoripyörälaulua.
tulin kaupunkiin, hyppäsin pyöräni selästä, pyörä kiersi
kulman itsekseen, nousi katsomoon itsekseen, kääntyi
itse pois.
kävelin ystäväni luo. Hän seisoi siellä syömässä
suolakurkkua. Sanoin: ”Hei, mitä tapahtuu?”Hän katsoi minua
silmiin ja sanoi ”Nothin'”.