American Journal of Forensic Medicine and Pathology-lehdessä vuonna 1992 julkaistussa artikkelissa ja American Journal of Forensic Medicine and Pathology-lehdessä vuonna 2000 julkaistussa artikkelissa sanottiin, että useita tapauksia on liittynyt hogtie-tai hobble-alttiiseen turvaasentoon.
New Yorkin poliisilaitoksen ohjeet, joissa selitettiin tutkintavankeudessa tapahtuneiden kuolemien lieventämistä koskevia protokollia, julkaistiin vuonna 1995 oikeusministeriön tiedotteessa ”positional asphyxia.”NYPD suositteli, että kun kohde on käsiraudoissa, hänet pitää saada pois vatsastaan.” Käännä hänet kyljelleen tai aseta hänet istuma-asentoon.”FBI: n vuoden 1996 tiedotteessa sanottiin, että monia lainvalvojia ja terveydenhoitohenkilökuntaa opetettiin välttämään ihmisten kahlitsemista kasvot alaspäin tai tekemään niin vain hyvin lyhyen ajan.
sellaisten henkilöiden elvyttäminen, joilla esiintyy sydänpysähdys rajoittamisen seurauksena, on osoittautunut vaikeaksi, todetaan Annals of Emergency Medicine-julkaisussa vuonna 1995 julkaistussa artikkelissa. Sellaisissakin tapauksissa, joissa koehenkilö on ollut ensihoitajien välittömässä hoidossa, elvytys on epäonnistunut ja koehenkilö on kuollut. Academic Emergency Medicine journal-lehdessä maaliskuussa 1999 julkaistussa artikkelissa kerrottiin, että eräs lääkäriryhmä oli esittänyt elvytysmenetelmän, joka korjasi uhrin veren asidoosia, mikä osoittautui tehokkaaksi heidän pienimuotoisessa tutkimuksessaan. Vuonna 2010 Journal of the Tennessee Medical Association-lehdessä julkaistu artikkeli kertoi yksittäisestä tapauksesta, jossa elvytys onnistui käyttämällä ”aggressiivista sedaatiota”, ”ventilatory assistance” muiden toimenpiteiden joukossa, mutta lisäsi, että ”hobblen ja alttiiden turvaasentojen välttäminen voi poistaa joitakin ongelmia”.
vuonna 1997 Annals of Emergency Medicine-lehden artikkelissa kerrottiin yhdestä pienestä laboratoriotutkimuksesta, jossa ”15 tervettä 18-40-vuotiasta miestä” asetettiin ”hobble” – tai” hog-tie ” – turvaasentoon. Tutkijat havaitsivat, että hillinnän vaikutukset hengitys-ja happitasoihin nämä 15 tervettä miestä, oli rajoitettu
vuonna 2002 julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa British Journal of Forensic Practice sanoi, että henkilön rajoittaminen kasvot alaspäin-asennossa aiheuttaa todennäköisesti suurempaa hengityksen rajoittamista kuin henkilön rajoittaminen kasvot ylöspäin.
vuonna 2008 Medicine, Science and the Law-lehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että myös koehenkilön tapa hillitä itseään voi lisätä kuolemanriskiä, esimerkiksi polvistuminen tai muuten painon asettaminen koehenkilön päälle ja erityisesti kaikenlainen pidike koehenkilön kaulan ympärillä. Tutkimus, jossa mitataan kiinnitysasentojen vaikutusta keuhkojen toimintaan, viittaa siihen, että tuki, johon liittyy sidotun henkilön taivuttaminen tai ruumiin painon asettaminen hänen päälleen, vaikuttaa enemmän hänen hengitykseensä kuin pelkkä asento alaspäin.
Yhdysvalloissa poliisin huostassa oli vuosina 1998-2009 raportoitu 16 tapausta, joissa pidätys oli ”välitön tai myötävaikuttava tekijä kuolemaan.”Kuolemien tutkinta johti riippumattoman Police Complaints Commissionin (IPCC) vuonna 2010 esittämään raporttiin.
Pitkäaikainen (erityisesti vastustettu) rajoite, lihavuus, aiemmat sydän-tai hengitysvaikeudet sekä laittomien huumeiden, kuten kokaiinin, käyttö voivat lisätä kuolemanriskiä rajoitusten avulla, todetaan American Journal of Emergency Medicine-lehdessä vuonna 2001 julkaistussa artikkelissa.
asennon asfyksia ei ole vuoden 2011 Medicine, Science, and the Law-lehden artikkelin mukaan rajoittunut kasvot alaspäin suuntautuvaan asfyksiaan. Istuma-asennossa istuvan henkilön hillitseminen voi myös heikentää hengityskykyä, jos häntä työnnetään eteenpäin rinta pystyssä tai lähellä polvia. Riski on suurempi silloin, kun hillityllä henkilöllä on korkea painoindeksi (BMI) ja/tai suuri vyötärönympärys.
tutkivan journalismin viraston (Bureau of Investigative Journalism, TBIJ) vuonna 2012 julkaisemassa sarjassa kerrottiin, että 1990-luvun lopulta lähtien oikeuslääkärit käyttivät termiä ”innostunut delirium” selittääkseen pidätyskuolemia, joissa oli mukana poliiseja. Toukokuussa 1997 Wiener klinische Wochenschrift-lehdessä julkaistussa artikkelissa sanottiin, että kuolemat tosielämän tilanteissa tapahtuvat innostuneen deliriumin jälkeen, jota ei tuolloin ollut tutkittu laboratoriosimulaatioissa.