Ban Zhao

bān Zhāo (45 – 116) (kiinaksi: 班昭; Wade-Giles: Pan Chao), taiteilijanimeltään huiban (惠班), oli runoilija ja kirjailija ja ensimmäinen tunnettu kiinalainen naispuolinen historioitsija. Hän syntyi keisarillisen oppineen perheeseen noin vuonna 45 ja sai opetusta äidiltään. 14-vuotiaana hän oli naimisissa paikallisen asukkaan Cao Shishun kanssa, mutta tämän kuoltua muutamaa vuotta myöhemmin hän muutti lastensa kanssa pääkaupunkiin asumaan veljensä Ban Gun luokse, joka oli ottanut Hanin kirjan kirjoittajan aseman heidän isänsä, kuuluisan historioitsijan Ban Biaon kuoltua. Vuonna 92 Ban Gu teloitettiin, koska hän oli sekaantunut palatsin juonitteluihin, ja vuonna 97 keisari kutsui bān Zhāon ottamaan hänen työnsä vastuulleen ja täydentämään Hanin kirjaa. Hän myös opetti Deng Suita, josta tuli sijaishallitsija, kun hänen pienokaisensa nousi valtaistuimelle vuonna 106, ja luotti usein Zhaon ohjaukseen.

Ban Zhaon tiedetään kirjoittaneen pitkän runon Dongzheng fu (matkalla itään); katkelmia kolmesta lyhyestä runosta, kuten ”Oodi Varpuselle”; ”kaksi muistotilaisuutta”, ”vetoomus kuningatar Dengille” ja ”vetoomus löytää korvike veljelleni ban Chaolle” (kirjeitä valtaistuimelle); ja Nujie (ohjeita tyttärilleni), käsikirja, joka sisältää ohjeet hänen tyttärilleen, jotka olivat menossa naimisiin. Nujie on edelleen kaunopuheinen kommentaari Naisten tilanteesta Kungfutselaisessa Kiinassa.

elämä

Bān Zhāo, joka tunnetaan myös nimillä Ban Ji tai Ban Huiban, syntyi noin vuonna 45 Fufengissa, Anlingissa (nykyisen Xianyangin itäpuolella, Shaanxin maakunnassa) keisari Guangwun aikana. Hänen perheensä oli ollut oppineita, jotka palvelivat keisarillista hovia kolmen sukupolven ajan. Zhaolla oli vanhemmat kaksosveljekset, Ban Chao, josta tuli myöhemmin kuuluisa kenraali Kiinan luoteisrajalla, ja Ban Gu, josta tuli runoilija ja Han Shun historian merkittävä tekijä Han-dynastian Kiinan 200 ensimmäisen vuoden ajalta. Hän sai varhaiskasvatuksen kotona äidiltään, joka oli lukutaitoinen, ja isältään.

hänen isänsä Ban Biao oli wangdun piirikunnan (nykyisessä Hebein maakunnassa) suosittu tuomari ja tutkija. Sima Qianin Historialliset Muistiinmerkinnät (Shi Ji) eivät kattaneet vuotta 101 eaa seuranneita vuosia, läntisen Han-dynastian keisari Wudin valtakautta. Ban Biao päätti tallentaa tämän kauden historian, oikeuttaen sen Hou Ji, tai, ”jatko” historiallisiin asiakirjoihin. Vuonna 54, kun Ban Zhao oli kahdeksanvuotias, hän kuoli ja työ jäi kesken. Hänen vanhin poikansa Ban Gu palasi kotiin osallistuakseen hautajaisiin, ja set alkoi järjestää ja saattaa loppuun isänsä keskeneräisiä töitä. Tyytymätön otsikko, hän muutti sen Han Shu. Vuonna 62 häntä syytettiin historian muuttamisesta, ja hänet vangittiin; keisarillisen käsikirjoituksen tarkastelun jälkeen Ban Gu kuitenkin vapautettiin. Hänet nimitettiin lantain keisarillisen kirjaston viralliseksi toimittajaksi, jonka tehtäväksi annettiin Han Shun täydentäminen, ja hän sai käyttöönsä monia harvinaisia kirjoja ja arkistoja. Hänen nuorempi veljensä ban Chao, vaikka olikin kenraali, oli myös osallistunut Han Shun valmisteluun toimiessaan kirjastonhoitajana ja toimittajana Lantain Keisarillisessa kirjastossa ennen armeijaan liittymistään. Ban Gu jatkoi käsikirjoituksen työstämistä yli 20 vuotta, ja hänen ansiokseen luetaan kirjan valmistuminen.

14-vuotiaana Ban Zhao oli mennyt naimisiin kaupunkilaistoverinsa Cao Shoun kanssa, joka kuoli joitakin vuosia myöhemmin, jolloin Ban Zhao sai useita lapsia. (Kahdesta hänen pojastaan, Cao Chengistä ja Cao gusta, tuli kuuluisia Han-oppineita.) Ban Zhao ei koskaan mennyt uusiin naimisiin, vaan omistautui sen sijaan kirjallisille harrastuksille. Hänen äitinsä oli pääkaupungissa veljensä, Ban Gu, jotka oli palkattu imperial court kuin historioitsija ja toimittaja Han Shu; Ban Zhao liittyi niihin siellä ja jotkut tutkijat uskovat, että hän oli jo osaltaan historian tuolloin.

vuonna 89 valtaistuimelle nousi uusi lapsikeisari, ja poliittinen valta joutui hänen äitinsä, leskikeisarinna Doun ja hänen perheensä käsiin. Ban Gu liittyi heihin läheisesti. Vuonna 92 Doun perhettä syytettiin maanpetoksesta; keisarinna menetti valtansa, perheen miespuoliset jäsenet tekivät itsemurhan ja perheen ystävät, mukaan lukien Gu, tuomittiin teloitettavaksi. Ban Gu kuoli vankilassa, jolloin ”kahdeksan pöytää” ja tähtitiedettä käsittelevä osio jäivät kesken. Loput Ban Zhaon perheestä lähtivät pääkaupungista.

vuoteen 97 mennessä keisari oli kutsunut Zhaon takaisin pääkaupunkiin täydentämään ban Gun kuollessa keskeneräiseksi jäänyttä historiaa. 400-luvulla kirjoitetun Zhaon elämäkerran mukaan ”keisari kutsui hänet kirjastoon Pääsiäissaliin, jotta hän voisi jatkaa työtä ja saattaa sen päätökseen”, ja opettaa muita oppineita lukemaan tätä uutta tekstiä. Hänelle sallittiin pääsy kaikkiin Dongguanin keisarillisen kirjaston kirjoihin ja arkistoihin.

Ban Zhao oli paitsi historioitsija, myös opettaja. Hän piti Dongguanin kirjastossa luentoja Han Shun kielestä, jota tavallisen lukijan oli vaikea ymmärtää. Myöhemmin keisari teki hänestä kuningattarensa, jalkavaimojensa ja odottavien naisten kotiopettajan, joka puhutteli häntä nimellä ”Cao Dagu”; ”Cao” oli hänen miehensä sukunimi, ja ”Dagu” oli kunniallinen arvonimi hyvin lukeville ja lahjakkaille naisille.

Ban Zhaon oppilaisiin kuului nuori tyttö Deng Sui, joka oli tullut hoviin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana vuonna 95. Zhao opetti dengille tähtitiedettä ja matematiikkaa sekä historiaa ja klassikoita. Vuonna 102 keisari syrjäytti keisarinnan ja korvasi hänet Dengillä. Kun keisari kuoli vuonna 106, hän jätti valtaistuimen 100 päivää vanhalle pojalleen Liu Longille, ja Deng suista tuli virkaatekevä hallitsija. Lui Long kuoli pian ja hänen tilalleen tuli toinen lapsi; leskikeisarinna Deng pysyi sijaishallitsijana. Vasta 26-vuotiaana saavuttaessaan ensimmäisen suvereenisuutensa hän kääntyi usein Ban Zhaon puoleen saadakseen neuvoja. Ban Zhaolla oli ilmeisesti paljon vaikutusvaltaa Leskikeisarinnaan; kun hovissa oli ongelmia, eräs aikalainen kirjoitti: ”äidin käskystä Ban koko perhe erosi”. Kun keisarinna kuoli vuonna 120, hän suri häntä edeltänyttä Ban Zhaoa.

ban Zhaon kraatteri Venuksessa on nimetty hänen mukaansa.

teokset

Zhaon kuoleman jälkeen hänen miniänsä kokosi kirjallisen teoksensa kolmiosaiseksi ”Dagun kootut teokset”, joka hänen 400-luvulla kirjoittamansa elämäkerran mukaan sisälsi ”kertovia runoja, muistokirjoituksia, piirtokirjoituksia, muistopuheita, Argumentaatioita, kommentaareja, elegioita, esseitä, tutkielmia, Expositioita, muistomerkkejä ja lopullisia ohjeita, kaikkiaan (tarpeeksi täyttääkseen) 16 kirjaa” . Ilmeisesti Zhao kommentoi myös varhaisempaa teosta ”lienu zhuan” (etevien naisten elämää, 79-8 eaa. Suurin osa” Dagun kootuista teoksista ” on kadonnut. Jäljellä olevat teokset, jotka olivat selvästi kirjoittanut Ban Zhao sisältävät yhden pitkän runon, Dongzheng fu (matkalla itään); katkelmia kolmesta lyhyestä runosta, mukaan lukien ”Oodi Varpuselle;” kaksi muistomerkkiä, ”vetoomus kuningatar Dengille” ja ”vetoomus löytää korvike veljelleni ban Chao” (kirjeitä valtaistuimelle); ja Nujie (ohjeita tyttärilleni), käsikirja ohjeita tyttärilleen, jotka olivat menossa naimisiin.

” Dongzheng fu ”(matkalla itään)

Ban Zhaon varhaisin säilynyt teos on runo” Dongzheng fu ” (matkalla itään), joka kirjoitettiin hänen ollessaan lähes 50-vuotias. Juuri kun hänen veljensä Ban Gu oli kuollut vankilassa, hän seurasi poikansa Cao Gun kanssa tämän pieneen virkaan chenliun piirikunnan tuomariksi. Ban Gun kaksonen Ban Chao oli rajalla, eikä hän tiennyt, palaisiko hän koskaan pääkaupunkiin. Hän tallensi vaikutelmiaan matkasta ja pyrki voittamaan surunsa pohtimalla kungfutselaisia opetuksia:

on Yung-ch ’ u: n seitsemäs vuosi; Seuraan poikaani hänen matkallaan itään. On suotuisa päivä kevään ensimmäisessä kuussa; valitsemme tämän hyvän hetken, ja olemme aloittamassa. Nyt nousen jaloilleni ja nousen vaunuihini. Illalla majoitumme Yen-shih: jo jätämme vanhan ja aloitamme uuden. Olen mieleltäni levoton ja sydämeltäni surullinen. Aamunkoiton ensimmäinen valo tulee, ja silti en nuku; sydämeni epäröi kuin se pettäisi minut. Kaadan kupillisen viiniä rauhoittaakseni ajatuksiani. Tukahdutan tunteeni, huokailen ja syytän itseäni: minun ei tarvitse asua pesissä eikä (syödä) matoja kuolleista puista. Miten sitten voin olla kannustamatta itseäni menemään eteenpäin? Ja edelleen, olenko erilainen kuin muut ihmiset? Anna minun vain kuulla taivaan käsky ja mennä tiehensä. …. Itse asiassa aito hyve ei voi kuolla; vaikka ruumis rappeutuu, nimi elää… Tiedän, että ihmisen luonto ja kohtalo riippuu taivaasta, mutta ponnistelemalla voimme mennä eteenpäin ja lähestyä rakkautta. Ojennettuina, Pää kohotettuina, me astumme eteenpäin kohti näkyä….

Han Shu

Han Shun kirjoitti 30-40 vuoden aikana neljä kirjailijaa: Ban Zhaon isä Ban Biao; hänen veljensä Ban Gu ban Chaon avustuksella; ja Ban Zhao, joka viimeisteli ja toimitti teoksen. Kiinalaiset historioitsijat ja tutkijat ovat kiistelleet Zhaon osuuden laajuudesta 1 900 vuotta. Sisäisen todistusaineiston perusteella kääntäjä Nancy Lee Swann uskoo, että Zhao on vastuussa noin neljänneksestä koko

on tiedossa, että Ban Zhao sai valmiiksi tähtitiedettä käsittelevän osan ja ”kahdeksan taulukkoa”, kokoelman nimiä, jotka olivat olennaisia suuremmalle teokselle, sisältäen täydellisen luettelon läntisen Han-dynastian aristokraattien ja korkeiden virkamiesten urista ja perimyslinjoista sekä niistä, jotka suorittivat sen ansiokkaan palveluksen. Sikäli kuin historioitsijat voivat vahvistaa ne, tosiasiat ja lineages ovat tarkkoja. Taulukot tarjoavat hyödyllisen indeksin ja täydennyksen Han Shun muihin osiin.Yksi taulukoista, joita kutsutaan ”antiikin ja nykyajan hahmoiksi”, luettelee useita satoja historiallisia merkkihenkilöitä, jotka on erotettu yhdeksään luokkaan. Se ei sisällä yhdenkään ”aikalaisen” nimiä, ehkä Ban Zhao piti poliittisesti riskialttiina luokitella aikansa tärkeitä hahmoja.

Nujie

ban Zhaon kuoleman jälkeisen peirodin aikana hänet tunnettiin parhaiten panoksestaan Han Shulle, tieteellisestä kirjoituksestaan ja runoudestaan. 800-luvulla hän kuitenkin samaistui Nujieen, kungfutselaisten vaimojen ohjekirjaan, joka oli näennäisesti kirjoitettu hänen omille tyttärilleen, mutta tarkoitettu paljon suuremmalle yleisölle. Kirja tarjosi käytännöllisiä neuvoja siitä, miten naisen tulisi käyttäytyä miehensä perheen kodissa. Ban Zhao kehotti yleensä naisia olemaan alistuvaisia, mutta kannatti naisten koulutusta. Kirjaa alettiin käyttää Kiinassa perusteluna sille, miksi naisten pitäisi hyväksyä Alhainen asemansa kiinalaisessa yhteiskunnassa. Se on edelleen kaunopuheinen Kuvaus Naisten tilanteesta Kungfutselaisessa Kiinassa.

-minä, unworthy writer, am unsophisticated, unenlightened, ja luonteeltaan älytön, mutta olen onnekas molemmat ovat saaneet ole vähän hyväksi minun scholarly isä, ja on ollut sivistynyt äiti ja instructresses joihin luottaa kirjallisuuden koulutus sekä koulutusta hyviin tapoihin. Yli neljäkymmentä vuotta on kulunut siitä, kun neljätoistavuotiaana tartuin rikkalapioon ja luutaan Caon perheessä . Tänä aikana pelkäsin herkeämättä vapisevin sydämin, että saattaisin häpäistä vanhempani ja että voisin moninkertaistaa vaikeudet sekä mieheni perheen naisille että miehille. Päivät ja yöt olin sydämessäni ahdistunut, mutta tein työtä tunnustamatta uupumusta. Nyt ja tästedes osaan kuitenkin paeta tällaisia pelkoja.

… nyt kun hän on mies ja pystyy suunnittelemaan omaa elämäänsä, minun ei tarvitse enää olla huolissani hänestä. Mutta minä suren sitä, että te, tyttäreni, juuri nyt avioitumisiässä, ette ole tähän aikaan saaneet asteittaista valmennusta ja neuvoja; että et ole vieläkään oppinut oikeita tapoja naimisissa oleville naisille. pelkään, että epäonnistumalla muissa perheissä-nöyryytät sekä esi-isiäsi että klaaniasi. Olen nyt vakavasti sairas, elämä on epävarmaa. Kun olen ajatellut teitä kaikkia niin kouluttamattomassa tilassa, olen ollut usein levoton teidän takianne. Vapaa – ajalla olen säveltänyt nämä ohjeet otsikolla ” oppitunteja naisille.”Jotta teillä olisi jotakin omaksi hyödyksenne, toivon, että jokainen teistä, tyttäreni, kirjoittaisi itsellenne jäljennöksen.

onnistu miellyttämään yhtä miestä ja olet ikuisesti asettunut. Jos ette miellytä yhtä miestä, olette mennyttä.

– koska Yin ja Yang eivät ole samanlaisia, niin miehellä ja naisella on erilaiset ominaisuudet. Distintiivinen laatu Yang on jäykkyys; funktio Yin on taipuva. Miestä kunnioitetaan voimasta; nainen on kaunis lempeytensä tähden. Siksi syntyi yleinen sanonta: ”vaikka mies syntyisi kuin susi, hänestä voi tulla heikko hirvitys; vaikka nainen syntyisi kuin hiiri, niin hänestä voi tulla tiikeri.”

-naisella tulee olla neljä edellytystä: 1) naisellinen hyve, 2) naiselliset sanat, 3) naisellinen käyttäytyminen ja 4) naisellinen työ. Nyt niin sanotun naisellisen hyveen ei tarvitse olla loistava kyky, poikkeuksellisen erilainen kuin muut. Naisellisten sanojen ei tarvitse olla ovelia väittelyssä eikä innokkaita keskusteluissa. Naisellinen ulkonäkö ei vaadi kauniita eikä täydellisiä kasvoja ja muotoa. Naisellisen työn ei tarvitse olla taitavammin tehtyä työtä kuin muiden.

varjele huolellisesti hänen siveyttään; hallitse huolellisesti hänen käytöstään; jokainen liike osoittaa vaatimattomuutta; ja mallintaa jokainen teko paras käyttö, tämä on naisellinen hyve.

sitä, että hän valitsee sanansa huolella, välttelee karkeaa kielenkäyttöä, puhuu sopivina aikoina eikä väsytä muita paljolla keskustelulla, voidaan kutsua naismaisten sanojen ominaispiirteiksi. Saastan pesemistä ja pesemistä pois, vaatteiden ja koriste-esineiden pitämistä tuoreina ja puhtaina, pään pesemistä ja ruumiin säännöllistä kylvettämistä sekä henkilön pitämistä vapaana häpeällisestä saastasta voidaan sanoa naisellisen käytöksen ominaispiirteiksi. Kokosydämisellä omistautumisella ompeluun ja kutomiseen; rakkaus ei juoru ja typerä Nauru; puhtaudessa ja järjestyksessä valmistaa viiniä ja ruokaa palvelemaan vieraita, voidaan kutsua ominaisuuksia naisellisen työn. Nämä neljä pätevyyttä luonnehtivat naisen suurinta hyvettä. Yhdelläkään naisella ei ole varaa olla ilman niitä. Itse asiassa ne ovat hyvin helppo omistaa, jos nainen vain aarre niitä sydämessään. Muinaisilla oli sanonta: ”onko rakkaus kaukana? Jos haluan rakkautta, silloin rakkaus on käsillä!”Niin voidaan sanoa näistä pätevyysvaatimuksista.

-nyt omakulttuurille mikään ei ole yhtä kuin toisten kunnioittaminen. Lujuuden vastapainoksi mikään ei ole samaa kuin tottelevaisuus. Näin ollen voidaan sanoa, että kunnioituksen ja myöntymisen tie on naisen tärkein käyttäytymisperiaate. Kunnioitus voidaan siis määritellä pelkäksi pysyväksi pitämiseksi, ja myöntyminen ei ole mitään muuta kuin vapaamielisyyttä ja anteliaisuutta. Ne, jotka ovat lujia antaumuksessa, tietävät, että heidän tulee pysyä oikeissa paikoissaan; ne, jotka ovat anteliaita ja anteliaita, pitävät toisia arvossa ja kunnioittavat ja palvelevat heitä.

-olen huomannut, että nykyajan herrat ymmärtävät vain sen, että vaimoa täytyy hallita ja että ihmisen arvokkuus täytyy säilyttää, ja siksi he opettavat poikiaan ja koettelevat heidän lukutaitoaan. Mutta he jättävät täysin huomiotta sen tosiasian, että aviomiestä ja mestaria on palveltava ja rituaaliset velvollisuudet on suoritettava.

eikö vain poikien eikä tyttärien opettaminen ilmaise täydellistä tietämättömyyttä niistä erilaisista normeista, jotka hallitsevat yhtä ja toista? Riittien mukaan lapset pitäisi opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, kun he ovat kahdeksanvuotiaita, ja viisitoistavuotiaina heidät pitäisi lähettää kouluun. Emmekö voi vain tehdä tästä yleistä sääntöä?

huomautukset

• Goldin, Paul Rakita. Kungfutsen jälkeen: studies in early Chinese philosophy. Honolulu: University of Hawai ’ i Press, 2005. ISBN 0824828429

• Gulik, Robert Hans van. Seksuaalinen elämä muinaisessa Kiinassa: Alustava tutkimus kiinan sukupuoli ja yhteiskunta Ca. 1500 eaa. vuoteen 1644 jKr.. Leiden: E. J. Brill, 1974. ISBN 978-9004039179

• Idema, Wilt ja Beata Grant. Punainen harja: keisarillisen Kiinan naisten kirjoitus. (Harvard East Asian monographs; 231). Cambridge: Harvardin Yliopiston Asia Center, 2004. ISBN 067401393X

• Liu, Xiang ja Albert R. O ’ Hara. Naisen asema varhaisessa Kiinassa Lieh nü Chuanin mukaan, ”merkittävien kiinalaisten naisten Elämäkerrat”. Hyperion Press, 1981. ISBN 978-0830501120

• Pan, Ku. Hovimies ja aateliton muinaisessa Kiinassa; valikoimat entisen Han-dynastian historiasta. Suomentanut Burton Watson. New York, Columbia University Press, 1974. ISBN 0231037651

• Swann, Nancy Lee. Pan Chao: Kiinan huomattavin Naisoppinut. Michigan classics in Chinese studies, nro 5. Ann Arbor: Center for Chinese Studies, Michiganin yliopisto, 2001. ISBN 978-0892641505

• Tao, Jie, Bijun Zheng ja Shirley L. Mow. Kiinan naiset menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. New York: Feminist Press the City University of New York, 2004. ISBN 978-1558614659