vuonna 1960 Etelä-Afrikkaa hallitsi Kansallispuolue, joka määräsi mustille eteläafrikkalaisille ankaria, halventavia lakeja. Puolue koostui kokonaan valkoisista, pääosin hollantilaisten maahanmuuttajien jälkeläisistä. Puolue oli omistautunut apartheidille ja valkoiselle ylivallalle, jota ylläpidettiin kokoelmalla politiikkaa, muun muassa pass-laeilla.
Pass laws vaati kaikkia mustia afrikkalaisia kantamaan mukanaan pientä vihkosta, joka sisälsi henkilötietoja ja työhistorian. Jos poliisi saisi mustan afrikkalaisen kiinni julkisesti ilman tällaista vihkoa, poliisi voisi pidättää ja sakottaa tämän.
mustat afrikkalaiset olivat aiemminkin yrittäneet kumota pass-lait, mutta yksikään niistä ei ollut onnistunut. Vuonna 1960 Afrikan kansalliskongressi (ANC) päätti käynnistää kampanjan Etelä-Afrikan vapauttamiseksi näistä laeista. Pian tämän jälkeen Pan Africanist Congress (PAC) ilmoitti tekevänsä työtä myös tämän tavoitteen eteen. Heidän suunnitelmanaan oli rohkaista ihmisiä menemään poliisiasemille ilman kulkulupia, jotta Sharpevillen Vankila täyttyisi pidätetyistä vastustajista.
maaliskuun 21. päivän aamuna 1960 PAC: n johtajat kokoontuivat Sharpevillen poliisiaseman lähelle ja alkoivat kävellä sitä kohti laulaessaan lauluja vapaudesta. Poliisi odotti heitä, eikä päästänyt aluksi mielenosoittajia asemalle. Noin kello 11 poliisi aloitti mielenosoittajien pidättämisen.
muutamaa tuntia myöhemmin tapahtumapaikalle oli kerääntynyt 300 poliisia ja 5 000 mielenosoittajaa. Hieman kello 13 jälkeen väkijoukko tönäisi poliisin päälle, tiettävästi vahingossa. Yksi nuoremmista poliiseista meni paniikkiin ja avasi tulen väkijoukkoa kohti, ja useat muut seurasivat perässä.
noin kahden minuutin kuluttua poliisi oli tappanut kuusikymmentäyhdeksän ihmistä ja haavoittanut 180 muuta. Tätä alettiin kutsua Sharpevillen verilöylyksi.”
PAC ilmoitti 22.maaliskuuta, että PAC: n puheenjohtaja Robert Sobukwe ja 130 muuta jäsentä oli pidätetty. Maaliskuun 27.päivään mennessä poliisi oli ilmoittanut passilakien väliaikaisesta keskeyttämisestä, koska vankiloihin ei voitu enää ottaa ihmisiä.
ANC aloitti 28. maaliskuuta stay-at-home-mielenosoituksen ja lakon kiinnittääkseen huomiota Sharpevillen verilöylyyn. Protestoijat osoittivat vastustavansa kulkulupia ja alkoivat polttaa niitä julkisesti nuotioissa.
hallitus julisti hätätilan 30. Poliisi pidätti yli 2 000 ihmistä. Saman päivän puolenpäivän aikaan 30 000 mustaa eteläafrikkalaista marssi Kapkaupunkiin ja vaati saada tavata oikeusministerin. Turvallisuuspäällikkö lupasi järjestää heille audienssin ja väkijoukko hajaantui, mutta kokousta ei järjestetty. Hallitus kielsi myös ANC: n ja PAC: n toiminnan, mutta tämä ei juurikaan vähentänyt jäsenmäärää. New York Times arvioi 2.huhtikuuta, että järjestöissä oli mukana 70 000 ihmistä.
6. huhtikuuta poliisi alkoi jälleen valvoa kulkulakeja. 4. toukokuuta oikeus tuomitsi Robert Sobukwen kolmeksi vuodeksi vankeuteen osallisuudesta mielenosoituksiin. Toukokuun 6.päivään mennessä mielenosoituksen vuoksi pidätettyjen kokonaismäärä oli kasvanut 18 000: een. Muut 28. maaliskuuta alkaneeseen lakkoon osallistuneet olivat palanneet töihin.
poikkeustila kumottiin 31. elokuuta, mutta 10 500 ihmistä jäi vankiloihin. Kulkulakien vastustuskampanja päättyi syyskuussa.
5. lokakuuta viisikymmentäkaksi prosenttia valkoisista eteläafrikkalaisista äänesti itsenäisen tasavallan puolesta, joka ei olisi enää osa brittiläistä Kansainyhteisöä; tämä ei muuttanut apartheid-lakeja millään tavalla. Pian tämän jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous alkoi painostaa uutta hallitusta lopettamaan apartheidin.
ajan myötä apartheid-sorto paheni entisestään. PAC ja ANC jatkoivat olemassaoloaan, mutta pysyivät laittomina, ja suurin osa niiden johtajista oli vankilassa. Uusia kampanjoita käynnistettiin joko epäsuorasti tai yksiselitteisesti apartheidia vastaan.
Etelä-Afrikan apartheid kukistui vuonna 1986.