kommentaari
koronavirustautia 2019 (COVID-19) aiheuttavan vakavan akuutin hengitystieoireyhtymän koronaviruksen 2 (SARS-CoV-2) puhkeaminen on sukupolvemme suurin pandemia, johon on tähän mennessä maailmanlaajuisesti sairastunut 16 miljoonaa ihmistä ja kuollut 650 000 ihmistä (1). Yksi tämän pandemian suurista mysteereistä on se, miksi jotkut sairastuvat kriittisesti, kun taas toisilla on suhteellisen lieviä oireita, vaikka potilailla on samanlaisia riskitekijöitä.
on käymässä ilmi, että monilla COVID-19-potilailla esiintyy sekundaarisia bakteeri-infektioita, jotka voivat liittyä huonompiin tuloksiin. Monikeskustutkimuksessa, johon osallistui 476 COVID-19-potilasta, sekundaariset bakteeri-infektiot yhdistettiin merkitsevästi lopputuloksen vaikeusasteeseen (2). Tutkimuksessa potilaat jaettiin 3 ryhmään (keskivaikeasti sairaat, vakavasti sairaat ja kriittisesti sairaat). Kriittisesti sairailla potilailla oli suurin bakteeriperäinen samanaikainen infektio (34, 5%) verrattuna kohtalaisen sairaisiin potilaisiin (3, 9%) ja vakavasti sairaisiin potilaisiin (8, 3%) (2). Vielä huolestuttavampaa on, että kriittisillä potilailla esiintyi enemmän samanaikaisia infektioita, vaikka suurin osa heistä (92, 9%) sai antibioottihoitoa verrattuna 59, 4%: iin ja 83, 3%: iin keskivaikeasti sairaissa ja vakavasti sairaissa ryhmissä. Zhou ja kollegat (3) havaitsivat myös, että 191 COVID-19-potilaan keskuudessa bakteerikontintteja esiintyi 15%: ssa kaikista tapauksista, mukaan lukien 50%: lla potilaista, jotka eivät eläneet, vaikka 95% potilaista sai antibiootteja. Vielä huolestuttavampaa oli, että 27/28 COVID-19-potilasta, joilla oli koinfektioita, menehtyi (3). Molemmissa tutkimuksissa kuolleisuuteen liittyi myös muita samanaikaisia sairauksia, joten samanaikaisten infektioiden tarkkaa vaikutusta on vaikea määrittää. Kolmannessa tutkimuksessa (4) käytettiin reaaliaikaista PCR: ää tiettyjen COVID-19-koinfektioita aiheuttavien patogeenien havaitsemiseen. He totesivat, että 243 (94.2%) potilailla oli vähintään 1 / 39 eri taudinaiheuttajaa. Bakteeri-infektiot olivat vallitsevia (91, 8%) verrattuna virus – (31, 5%) ja sieni – (23, 3) infektioihin. Vaikka kirjoittajat eivät löytäneet merkittävää yhteyttä samanaikaisten tartuntojen määrän ja tulosten vakavuuden tai kuolleisuuden välillä, he kuvasivat mielenkiintoisia samanaikaisia tartuntoja eri kliinisissä ryhmissä (oireeton ja lievästi, kohtalaisesti ja vakavasti/kriittisesti sairas). Esimerkiksi Streptococcus pneumoniae, Klebsiella pneumoniae, Haemophilus influenzae, Escherichia coli, Staphylococcus aureus, Aspergillus ja Epstein-Barr (eb) – virus havaittiin kaikissa neljässä kliinisessä ryhmässä, kun taas Pseudomonas aeruginosa, ihmisen adenovirus, ihmisen rinovirus ja herpes simplex-virus todettiin vain oireisilla potilailla taudin vakavuudesta riippumatta. Mielenkiintoista on, että influenssa A-viruksen, influenssa B-viruksen tai koronaviruksen aiheuttamat samanaikaiset tartunnat eivät olleet yleisiä näillä COVID-19-potilailla, vaikka näytteitä kerättiin influenssakaudella (4). Kaiken kaikkiaan nämä varhaiset tiedot viittaavat siihen, että spesifiset samanaikaiset taudinaiheuttajat saattavat heikentää taudin ennustetta ja antaa aihetta lisätutkimuksiin.
on epäselvää, pahentavatko koinfektiot lopullisesti COVID-19-potilastuloksia, mutta pandemioista ja kausi-influenssasta saadut historialliset tiedot viittaavat siihen, että bakteerien aiheuttamat koinfektiot voivat pahentaa virustauteja (5-13). Ensimmäisen SARS-CoV-epidemian aikana vuonna 2003 jopa 30 prosentilla potilaista todettiin sekundaarinen bakteeri-infektio, ja samanaikainen infektio liittyi positiivisesti taudin vaikeusasteeseen (5, 6). Bakteerien aiheuttamia samanaikaisia infektioita esiintyy myös säännöllisinä influenssakausina 2-65 prosentissa tapauksista, ja ne liittyvät sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen (7-9). Lisäksi influenssakausina vuosina 2004-2007 lasten bakteeritartuntojen määrä kasvoi vaarallisen paljon 6 prosentista (2004-2005) 15 prosenttiin (2005-2006) ja 34 prosenttiin (2006-2007) (9). Säännöllisten influenssakausien lisääntyneet bakteerikontaktiot korostavat tarvetta tutkia ilmiötä laajemmin, erityisesti COVID-19-taudin osalta.
käytämme enemmän antibiootteja TAISTELLESSAMME COVID-19-potilaiden pelastamiseksi bakteerien aiheuttamilta koinfektioilta, ja on tärkeää pohtia, miten tämä voisi vaikuttaa antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleisyyteen maailmanlaajuisesti. Ensimmäisen SARS-CoV-epidemian aikana Prince of Wales Hospitalin (Hongkong) tehohoitoyksikössä 12.Maaliskuuta-31. toukokuuta 2003 kerätyt isolaattianalyysit osoittivat, että metisilliinille vastustuskykyisen S. aureus-bakteerin esiintymistiheys kasvoi jyrkästi sarsia edeltäneestä 3,53 prosentista 25: een.30 prosenttia SARS-epidemian aikana laajoista tartuntojen torjuntaan liittyvistä varotoimista huolimatta (10). Muita taudinaiheuttajia löytyi Hongkongista ja Singaporesta tulevien potilaiden ruumiinavausnäytteistä, mukaan lukien S. aureus, P. aeruginosa, Klebsiella spp., ja S. pneumoniae, jotka kaikki ovat tunnettuja korkeasta vastustuskyvystään laajakirjoisille lääkkeille (14, 15). Ei ole selvää, johtaako COVID-19-taudin puhkeaminen antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrän kasvuun, koska antibioottien käyttö ei aina lisää lääkkeille vastustuskykyisten kantojen määrää (16), mutta on tärkeää jatkaa antibiooteille vastustuskykyisten bakteeri-infektioiden seurantaa.
nämä tiedot nykyisestä COVID-19-pandemiasta, aiemmista pandemioista ja kausi-influenssasta herättävät tärkeitä kysymyksiä, jotka on tutkittava. Ensinnäkin, onko SARS-CoV-2-viruksen ja tiettyjen samanaikaisten bakteerien välillä synergisiä yhteisvaikutuksia? Toiseksi vaikuttaako samanaikainen infektio antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin taudin vakavuuteen? Osa COVID-19-potilailla havaituista taudinaiheuttajista voikin olla antibioottiresistenttejä, mikä voisi heikentää potilaille annettavien hoitojen tehoa. Valitettavasti kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa, joissa koinfektiot olivat yhteydessä huonompiin tuloksiin (2, 3), ei kuvattu havaittuja erityisiä samanaikaisia taudinaiheuttajia, eikä yhdessäkään tutkimuksessa ole tähän mennessä analysoitu antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien samanaikaisia tartuntoja. Näin ollen käytettävissä olevien tietojen perusteella on mahdotonta määrittää, korreloivatko tietyt bakteerilajit tai antibiooteille resistentit kannat tulosten vakavuuteen tai kuolleisuuteen. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien esiintyminen voisi kuitenkin mahdollisesti selittää bakteerien samanaikaisten infektioiden suuren määrän kriittisesti sairailla potilailla huolimatta laajasta antibioottihoidosta näissä kohorteissa. Lisäksi COVID-19-taudin torjunta voi kiihdyttää jo valmiiksi vaikean tilanteemme pahenemista antibiooteille vastustuskykyisten patogeenien suhteen. Monilääkeresistenttien bakteerien määrän kasvu ja heikkenevä kykymme hävittää ne paitsi tekevät meistä alttiimpia bakteeri-infektioille myös heikentävät meitä viruksen aiheuttamien pandemioiden aikana. Tämän vakavan ongelman ratkaisemiseksi meidän on kiireesti tutkittava bakteeri-infektoiden vaikutuksia virusinfektioiden aikana ja löydettävä uusia antimikrobisia yhdisteitä monilääkeresistenttien patogeenien hävittämiseksi.