Tulostettava versio
| Rooseveltin kriitikot | edellinen | Seuraava |
| digitaalinen HISTORIATUNNUS 3444 | ||
vuoteen 1935 mennessä Rooseveltin ohjelmat herättivät voimakasta vastustusta. Monet konservatiivit pitivät hänen ohjelmiaan yksilön oikeuksien loukkauksina, kun taas kasvava joukko kriitikoita katsoi, etteivät ne menneet tarpeeksi pitkälle. Kolme henkilöä astui esiin haastaakseen Rooseveltin: Huey Long, Louisianan senaattori; isä Charles Coughlin, katolinen pappi Detroitista; ja Francis Townsend, eläkkeellä oleva Kalifornialainen lääkäri.
kolmikosta Huey Long keräsi laajimmat seuraajat. Kunnianhimoinen, yliluonnollisella energialla varustettu ja täysin vailla tunnontuskia oleva Long oli etelän populismin perinteen tulinen, lumoava puhuja. Kuvernöörinä ja sittemmin Yhdysvaltain senaattorina hän hallitsi Louisianaa rautaisella kädellä pitäen yksityisarmeijaa, joka oli varustettu alikonekivääreillä ja ”vähennyslokerolla”, jossa hän piti valtion työntekijöiden palkoista vähennettyjä varoja. Louisianan asukkaat kuitenkin rakastivat häntä, koska hän hyökkäsi suuria öljy-yhtiöitä vastaan, lisäsi valtion menoja julkisiin töihin ja paransi julkisia kouluja. Vaikka hän tuki Rooseveltia vuonna 1932, Long luopui nopeasti presidentistä ja vastusti New Dealia liian konservatiivisena.
Huey Long oli valtavan suosittu etenkin köyhien keskuudessa. Osa hänen vetovoimastaan oli hänen tyylissään; hän pukeutui vaniljajäätelövalkoisiin pukuihin ja kutsui itseään ”the Kingfishiksi”, ” Amos ’n Andyn” hahmon mukaan.”Hänestä tuli suosittu legenda esittämällä maansa alkuperää ja pilkkaamalla rikkaita. Eräässä välikohtauksessa hän julkaisi ”budjetin”, joka osoitti, miten miljonäärit pystyivät säästämään elämällä 10 000 dollarilla päivässä.
vuoden 1934 alussa Long julkisti ”Share Our Wealth” – ohjelmansa. Vannoen tekevänsä” jokaisesta miehestä kuninkaan ” hän lupasi kastella rikkaat määräämällä Ankaran veron yli 5 miljoonan dollarin perinnöistä ja perimällä 100 prosentin veron yli miljoonan dollarin vuosituloista. Takavarikoidut varat puolestaan jaettaisiin kansalle, mikä takaisi jokaiselle Amerikkalaisperheelle peräti 2 000 dollarin vuositulot. Longin sanojen mukaan raha riittäisi enemmän kuin ”radion, auton ja kodin ostamiseen.”Helmikuuhun 1935 mennessä Longin seuraajat olivat järjestäneet yli 27 000 ”Jaa varallisuutemme” – kerhoa. Rooseveltin oli otettava hänet vakavasti, sillä demokraattien mielipidemittauksen mukaan Long voisi houkutella 3-4 miljoonaa äänestäjää sitoutumattomalle presidenttikupongille.
Longin tavoin isä Charles Coughlin oli varhainen kannattaja, joka katkeroitui New Dealin suhteen. Isä Charles Coughlin oli noin 16 vuoden ajan, 1920-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan asti, luultavasti Yhdysvaltain vaikutusvaltaisin uskonnollinen hahmo. Hänen radio-ohjelmallaan ”the Golden Hour of the Shrine of the Little Flower” oli viikoittain 16 miljoonaa katsojaa. Hänen seurakuntansa Detroitin esikaupunkialueella joutui rakentamaan postikonttorin hänen postinsa käsittelyä varten.
Coughlin syytti lamasta ahneita pankkiireja ja haastoi Rooseveltin ratkaisemaan kriisin kansallistamalla pankkeja ja paisuttamalla valuuttaa. Rooseveltin kieltäydyttyä noudattamasta hänen neuvoaan Coughlin erosi Rooseveltista ja perusti vuonna 1934 kansallisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liiton (National Union for Social Justice). Kansallisliiton viikkolehdessä julkaistiin ”Siionin vanhinten pöytäkirjat”-sarja, joka oli antisemitistinen väärennös.
Isä Coughlin auttoi keksimään uudenlaisen saarnaamisen, jossa käytettiin tehokkaasti mikrofonia ja radiota. Coughlin antoi esimerkin siitä, mitä historioitsija Richard Hofstadter kutsui ”vainoharhaiseksi tyyliksi.”Hän uskoi, että juutalaiset ja kommunistit liittoutuivat pankkiirien ja kapitalistien kanssa saadakseen pienen miehen.
Rooseveltin vähiten todennäköinen kriitikko oli kalifornialainen lääkäri Francis Townsend, joka huomasi 67-vuotiaana joutuneensa työttömäksi vain 100 dollarin säästöillä. Koska Townsend näki monia ihmisiä samanlaisissa tai pahemmissa oloissa, hän omaksui vanhuuden huojennuksen avaimena laman lopettamiseksi. Tammikuussa 1934 Townsend julkisti suunnitelmansa ja vaati 200 dollarin kuukausieläkettä jokaista yli 60-vuotiasta kansalaista kohti. Vastineeksi vastaanottajien piti jäädä eläkkeelle ja viettää koko eläkkeensä joka kuukausi Yhdysvalloissa. Nuoremmat amerikkalaiset perisivät seniorikansalaisten tyhjät työpaikat ja taloutta piristäisi vanhusten lisääntynyt ostovoima. Vaikka kriitikot moittivat Townsendin suunnitelmaa naurettavaksi, useat miljoonat amerikkalaiset pitivät hänen suunnitelmaansa virkistävän yksinkertaisena.
| Edellinen | Seuraava |