Wallerista tuli yksi aikakautensa suosituimmista esiintyjistä, joka saavutti kriittistä ja kaupallista menestystä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Hän oli myös tuottelias lauluntekijä. Pianisti ja säveltäjä Oscar Levant kutsui Walleria”mustaksi Horowitziksi”. Työskennellen pitkäaikaisen laulukumppaninsa, sanoittaja Andy Razafin kanssa, Fats myös kirjoitti musiikin ja/tai esiintyi useissa menestyneissä Broadway-musikaaleissa, kuten vuoden 1928 ”Keep Shufflin'”, vuoden 1929 ”Hot Chocolates” ja (sanoittaja George Marion Jr.: n kanssa) vuoden 1943 ”Early To Bed”.
Wallerin uskotaan säveltäneen 1920-ja 1930-luvuilla monia uutuussävelmiä ja myyneen niitä pienellä summalla, mikä on toisen säveltäjän ja sanoittajan ansiota.
Wallerin kirjoittamiin, joskus ristiriitaisiin standardeihin kuuluu ”I Can’ t Give You Anything but Love, Baby”. Laulun teki tunnetuksi Adelaide Hall Broadway-show ’ ssa Blackbirds of 1928.
elämäkerturi Barry Singer arveli kappaleen olevan Wallerin ja sanoittaja Andy Razafin kirjoittama ja antoi kuvauksen Wallerin New York Postille vuonna 1929 antamasta myynnistä—hän myi kappaleen 500 dollarilla valkoiselle lauluntekijälle käytettäväksi taloudellisesti menestyneessä show ’ssa (yhtäpitävästi Jimmy McHughin kanssa Harry Delmar’ s Revels, 1927, ja sitten Blackbirds of 1928). Hän totesi, että Dana Library Institute of Jazz Studiesin varhaiset käsinkirjoitetut käsikirjoitukset ”Spreadin’ Rhythm Around” (Jimmy McHugh 1935) ovat Wallerin kädessä. Jazzhistorioitsija Paul S. Machlin kommentoi, että laulajan arvailuilla on ”huomattava perustelu”. Wallerin pojan Mauricen kirjoittaman elämäkerran mukaan Waller kielsi poikaansa koskaan soittamasta kappaletta kuuloetäisyydellä, koska tämä joutui myymään sen tarvitessaan rahaa. Maurice Waller kirjoitti, että hänen isänsä vastusti radiosta kuulemista ”Kadun aurinkoisella puolella”.
vuoden 1960 RCA Victorin albumin Handful of Keys nimettömissä hihamerkinnöissä todetaan, että Waller teki yli 400 kappaletta, joista monet hän kirjoitti yhdessä lähimmän työtoverinsa Andy Razafin kanssa. Razaf kuvaili kumppaniaan ” Melodyn sieluksi…mies, joka sai pianon laulamaan…sekä iso vartaloltaan että mieleltään… tunnettu anteliaisuudestaan… kupliva nippu iloa”. Samoissa muistiinpanoissa on Wallerin kanssa 1930-luvulla levyttäneen klarinetisti Gene Sedricin kommentteja. ”Fats oli rennoin mies, jonka olen koskaan nähnyt studiossa, ja niin hän sai kaikki muut rentoutumaan. Kun tasapaino oli otettu, tarvittiin vain yksi Otto, jotta saatiin puoli, ellei se ollut sellainen vaikea numero.”
ongelmia tämän tiedoston soitossa? Katso media help.
ongelmia tämän tiedoston soitossa? Katso media help.
Waller soitti Nathaniel Shilkretin, Gene Austinin, Erskine Taten, Fletcher Hendersonin, McKinney ’ s Cotton Pickersin ja Adelaide Hallin kanssa.
erään kerran hänen pelaamisensa näytti asettaneen hänet loukkaantumisriskiin. Waller kidnapattiin Chicagossa ollessaan poistumassa esiintymisestä vuonna 1926. Neljä miestä niputti hänet autoon ja vei Al Caponen omistamaan Hawthorne Inniin. Waller komennettiin sisälle rakennukseen ja hän huomasi juhlien olevan käynnissä. Ase selässään hänet työnnettiin kohti pianoa ja käskettiin soittamaan. Kauhistunut Waller tajusi olevansa Caponen syntymäpäiväjuhlien ”yllätysvieras” ja oli helpottunut, ettei kidnappaajilla ollut aikomustakaan tappaa häntä.
vuonna 1926 Waller aloitti levytysyhteytensä loppuelämänsä ajan pääasiallisen levy-yhtiönsä Victor Talking Machine Companyn/RCA Victorin kanssa urkusooloilla ”St. Louis Blues ”ja hänen sävellyksensä”Lenox Avenue Blues”. Vaikka hän levytti useiden yhtyeiden kanssa, kuten Morris ’s Hot Babes (1927), Fats Waller’ s Buddies (1929) (yksi varhaisimmista monirotuisista yhtyeistä) ja McKinney ’ s Cotton Pickers (1929), hänen tärkein panoksensa Harlem stride-pianoperinteeseen oli sarja soololevytyksiä hänen sävellyksistään: ”Handful of Keys”, ”Smashing Thirds”, ”Numb Fumblin ’” ja ”Valentine Stomp” (1929). Ted Lewisin (1931), Jack Teagardenin (1931) ja Billy Banksin Rhythmakersin (1932) sessioiden jälkeen hän aloitti toukokuussa 1934 laajan levytyssarjan pienen Fats Waller and his Rhythm-nimisen yhtyeen kanssa. Tähän kuusihenkiseen ryhmään kuuluivat yleensä Herman Autrey (joskus korvattu Bill Colemanilla tai John ”Bugs” Hamiltonilla), Gene Sedric tai Rudy Powell ja Al Casey.
Waller kirjoitti kappaleet ”Squeeze Me” (1919), ”Keepin’ Out of Mischief Now”, ”Ain’ t Misbehavin ’” (1929), ”Blue Turning Grey Over You”, ”I’ ve Got a Feeling I ’m Falling” (1929), ”Honeysuckle Rose” (1929) ja ”Jitterbug Waltz” (1942). Hän sävelsi stride piano display kappaletta kuten ”kourallinen avaimet”, ”Valentine Stomp”ja” Viper ’s Drag”.
hän kiersi 1930-luvulla Isossa-Britanniassa ja Irlannissa esiintyen yhdessä ensimmäisistä BBC: n televisiolähetyksistä 30.syyskuuta 1938. Britanniassa ollessaan Waller myös äänitti useita kappaleita EMI: lle heidän Abbey Road-studioillaan St John ’ s Woodissa sijaitseviin Compton Theatren urkuihin. Hän esiintyi useissa elokuvissa ja lyhyt aihe elokuvia, erityisesti myrskyisä sää 1943, joka julkaistiin heinäkuussa 21, vain kuukausia ennen kuolemaansa. Hot Chocolates-Hittiohjelmaan hän kirjoitti Razafin kanssa ”(What Did I Do to Be So) Black and Blue” (1929), josta tuli hitti Ethel Watersille ja Louis Armstrongille.
Waller esitti silloin tällöin Bachin urkukappaleita pienille ryhmille. Hän vaikutti moniin bebopia edeltäneisiin jazzpianisteihin; Count Basie ja Erroll Garner ovat molemmat elvyttäneet hänen hittikappaleitaan. Soittonsa lisäksi Waller tunnettiin lukuisista humoristisista letkautuksistaan esiintymisissään.
vuoden 1926 ja vuoden 1927 lopun välisenä aikana Waller levytti joukon urkusoololevyjä. Nämä edustavat ensimmäistä kertaa synkopoituja jazzsävellyksiä, jotka esitettiin täysikokoisilla kirkkouruilla. Huhtikuussa 1927 Waller soitti urkuja Chicagon Vendomessa elokuvissa Louis Armstrongin rinnalla, missä hänen urkujensoittoaan kehuttiin ”nokkelasta cueingista” ja ” eksentrisestä pysäytyskytkennästä.”
Wallerin Victor-levytys Joe Burken ja Edgar Leslien kirjoittamasta kappaleesta ”A Little Bit Independent” oli ”Your Hit Parade” – listalla sijalla 1 kahden viikon ajan vuonna 1935. Hän myös kartoitti kappaleella ” Whose Honey Are you?”, ”Lulu’ s Back in Town”, ”Sweet and Low”, ”Truckin'”, ”Rhythm and Romance”, ”Sing an Old Fashioned Song to a Young Sophisticated Lady”, ”West Wind”, ”All My Life”, ”It’ s a Sin to Tell a Lie”, ”Let’ s Sing Again”, ”Cross Patch”, ”You’ re not the Kind”, ”Bye Bye Baby”, ”You’ re Laughing at Me”, ”I Love to Whistle”, ”good for Nothing”, ”Two Sleepy People” ja ”Little Curly Hair in a syöttötuoli”.
Broadway MusicalsEdit
myöhemmin Wallerin uralla hänestä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen lauluntekijä, joka sävelsi hittimusikaalin, jonka näki enimmäkseen valkoinen yleisö. Broadway tuottaja Richard Kollmar palkkaaminen Waller luoda 1943 musikaali Early to Bed muisteltiin vuonna 2016 essee Waller John McWhorter, amerikkalainen akateemikko ja kielitieteilijä, joka on apulaisprofessori Englanti ja vertaileva kirjallisuus Columbian yliopistossa.
vielä vuonna 1943 oli ennenkuulumatonta ajatus mustasta säveltäjästä, joka kirjoittaisi partituurin vakionumeroiseen valkoiseen esitykseen. Kun Broadway-esiintyjä ja tuottaja Richard Kollmar alkoi suunnitella early to Bed-elokuvaa, hänen alkuperäinen ideansa oli, että Waller esiintyisi siinä koomisena hahmona, ei säveltäisi musiikkia. Waller oli loppujen lopuksi yhtä paljon koomikko kuin muusikko. Komedia harvoin päivämäärät hyvin, mutta lähes 80 vuotta myöhemmin, hänen kommenttinsa ja ajoitus aikana ”your Feet’ s too Big” ovat yhtä hauska kuin mitään Comedy Central, ja hän lähes kävelee pois elokuvan myrskyisä sää vain yksi musiikillinen kohtaus ja hieman mugging myöhemmin, huolimatta kilpailun Bill ”Bojangles” Robinson, Lena Horne, ja Nicholas Brothers.Kollmarin alkuperäinen valinta säveltäjäksi oli Ferde Grofé, joka tunnetaan parhaiten George Gershwinin ”Rhapsody in Bluen” orkesterinjohtajana, jonka nimikkosävellykset olivat enteellisiä konserttisarjoja. Grofé kuitenkin vetäytyi, ja on Kollmarin ansiota, että hän tajusi, että Wallerissa oli tarjolla huippuluokan poplaulusäveltäjä. Wallerin kaksoisvelvollisuus säveltäjänä ja esittäjänä jäi lyhytaikaiseksi. Rahakriisin ja pitkälle edenneen päihtymystilan aikana Waller uhkasi jättää tuotannon, ellei Kollmar Osta 1 000 dollarilla hänen Early to Bed-musiikkinsa oikeuksia. (Tämä oli tyypillistä Wallerille, joka usein myi melodioita pikarahalla kupeissaan ollessaan. Todisteet viittaavat esimerkiksi siihen, että standardit ”I Can’ t Give You Anything but Love” ja ”on the Sunny Side of the Street” olivat Wallerin sävelmiä.) Waller tuli järkiinsä seuraavana päivänä, mutta Kollmar päätti, että hänen juomatapansa tekivät hänestä liian riskialttiin ehdotuksen kahdeksasta esiintymisestä viikossa. Siitä lähtien Waller toimi vain sarjan säveltäjänä, sanoittajana George Marion, jonka tunnetuin työ nykyään on Astaire-Rogersin elokuvan The Gay Divorcée käsikirjoitus.
puoli vuotta early to Bedin ensi-illan jälkeen se soi vielä Broadway-teatterissa; tuolloin sanomalehdet uutisoivat Wallerin ennenaikaisesta kuolemasta.