OriginsEdit
alun perin Hillerødsholmina tunnettu kartano lähellä Hillerødiä oli perinteisesti kuulunut Gøyesille, joka oli yksi Tanskan aatelissuvuista. Valtakunnan taloudenhoitaja Mogens Gøye (n.1470-1544) oli ollut 1520-ja 1530-luvuilla vaikuttamassa Tanskan uskonpuhdistukseen. Hän asui puolivarjoisessa rakennuksessa kartanon järven kolmesta viereisestä luodosta pohjoisimmalla. Alue tunnettiin nimellä Hillerødsholm (kirjaimellisesti Hillerødin saari). Kun hänen tyttärensä Birgitte meni naimisiin hovimies ja merisankari Herluf Trollen kanssa vuonna 1544, pariskunnasta tuli sen omistajat. 1540-luvulla Trolle korvasi vanhan rakennuksen suuremmalla kartanolla.
vuonna 1550 Fredrik II, joka oli Tanskan ja Norjan kuningas 1559-1588, solmi Herluf Trollen ja hänen vaimonsa kanssa vaihtosopimuksen, jonka mukaan Trolle sai Skovklosterin kartanon Etelä-Sjællandista samalla kun kuningas hankki Hillerødsholmin kartanon. Koska vanha rakennus kaksoistorneineen oli kuninkaalle liian pieni, hän järjesti vuonna 1560 laajennuksia ja lisäyksiä Trollen valvonnassa. Kuninkaan pyynnöstä Trolle pysyi tiloissa, kunnes työt saatiin päätökseen. Tämän jälkeen kuningas nimesi kartanon uudelleen Frederiksborgiksi (kirjaimellisesti Frederikin linna). Peuranmetsästyksestä kiinnostuneena hän käytti linnaa viereisen kylpylän kanssa kuninkaallisena metsästysmajana, joka oli keskittynyt omistamilleen pelloille ja metsiin Sjællandin pohjoisosassa. Lisäyksiin kuului etelään aidattu muuri, joka erotti kartanon Kaupungista. Vielä nykyäänkin pystyssä on Staldgadella sijaitseva nelikulmainen punatiilinen, kärkikattoinen talo, joka tunnetaan Herluf Trolle ’ s Towerina (n.1560). Sen vieressä on kaksi pitkää, kapeaa punatiilistä tallirakennusta: kuninkaan tallit lännessä ja husaarien tallit idässä. Nämä puolestaan johtavat järven rantaan muuriin, jossa on vuonna 1562 valmistuneet kaksi pyöreää tornia, joissa on Fredrik II: n käsivarret ja hänen mottonsa Mein Hoffnung zu Gott allein (My hope to God alone). Keskimmäisellä luodolla on nykyään nähtävissä myös pitkä ruokakomerotalo, jossa on porrastettuja gableja (1575). Tärkein Fredrik II: n ajoilta peräisin oleva rakennus on Kylpylätalo puistossa Luodon luoteispuolella. Se valmistui vuonna 1581 renessanssityyliin kolmella ulkonevalla porrasperäisellä siivellä ja palveli kuningasta kesäkuukausina metsästysmajana.
Frederiksborgin linna oli ensimmäinen tanskalainen sisämaahan rakennettu linna. Kaikki aiemmat linnat olivat sijainneet rannikolla tai lähellä satamia, sillä meri oli perinteisesti ollut pääasiallinen kulkuväline. Se oli myös ensimmäinen, joka rakennettiin puhtaasti virkistyskäyttöön eikä puolustuskäyttöön. Sen sijainti Hillerødissä johti huomattavasti parempien teiden kehittämiseen, jotka oli alun perin varattu kuninkaalle. Frederiksborgin Kööpenhaminaan yhdistävä Kongevej (Kuninkaantie) valmistui vuonna 1588. Jaakko VI, Skotlanti vieraili 13 päivänä maaliskuuta 1590 sen jälkeen, kun hänen avioliitto Anne, Tanska. Hän antoi rahaa köyhille, puiston vartijalle, joka lainasi pariskunnalle hevosia, naiselle, joka piti fasaaneja ja” kuusikanoja”, ja 100 tanskalaista taaleria Frederiksborgin kapteenille upseereille ja palvelijoille.
Renaissance castleEdit
siellä syntynyt Frederikin poika Christian kiintyi linnaan jo lapsena. Hallitessaan Kristian IV: nä (1588-1648) hän päätti kuitenkin rakennuttaa sen kokonaan uudelleen flaamilaiseen ja hollantilaiseen renessanssityyliin (Pohjoinen Manierismi). Vanha rakennus purettiin vuonna 1599 ja uuden rakennuksen suunnittelusta vastasi flaamilainen arkkitehti Hans van Steenwinckel vanhempi. Hänen kuoltuaan vuonna 1601 hänen poikansa Hans ja Lorenz suorittivat tehtävän loppuun. Nelikerroksinen päärakennus kolmine siipineen valmistui noin vuonna 1610, mutta kappelin rakennustyöt jatkuivat vuoteen 1618. Koko rakennuskokonaisuus valmistui noin vuonna 1620, ja siitä tuli Skandinavian suurin Renessanssirakennus. Kristian IV: n rakennuttama Renessanssirakennus valmistui siis alle kymmenessä vuodessa, mikä oli tuolloin hämmästyttävä saavutus, vaikka lisäyksiä tehtiin vielä 1620-luvun alussa.
toisen Pohjan sodan aikana vuonna 1659 Linnan valtasivat ruotsalaiset, jotka veivät suurimman osan sen taideteoksista sotakorvauksina. Ruotsin miehityksen aikana Ruotsin kuningatar Hedvig Eleonora Holstein-Gottorpista käytti palatsia ja metsästi siellä englantilaisen Ruotsin-lähettilään kanssa.
Kristian IV: n kuoltua vuonna 1648 linnaa käytettiin lähinnä seremoniallisiin tilaisuuksiin. Kappeli oli kaikkien Tanskan hallitsijoiden kruunajaisten ja voitelujen näyttämönä vuosina 1671-1840 Kristian VII: tä lukuun ottamatta.
- 1671: Kristian V ja Charlotte Amalie Hessen-Kasselista
- 1700: Fredrik IV ja Louise Mecklenburg-Güstrow ’ sta
- 1721: Anna Sofia, Fredrik IV: n puoliso
- 1731: Christian VI ja Sofia Magdalena Brandenburg-Kulmbachista
- 1747: Fredrik V ja Ison-Britannian Louise
- 1752: Juliana Maria Brunswick-Wolfenbüttelin puoliso Fredrik V
- 1815: Fredrik VI ja Marie Hessen-Kasselin
- 1840: Kristian VIII ja Caroline Amalie Schleswig-Holsteinilainen
heinäkuussa 1720 linnassa allekirjoitettiin Frederiksborgin rauhansopimus, joka päätti vuonna 1700 alkaneen suuren Pohjan sodan Ruotsin ja Tanska-Norjan välillä.
palo – ja rekonstruktiomedit
1850-luvulla linna toimi jälleen kuningas Fredrik VII: n residenssinä. Vaikka hän oleskeli siellä yöllä 16 päivänä joulukuuta 1859, hän vetäytyi huoneeseen kolmannessa kerroksessa tutkia hänen historiallisia esineitä. Mutta koska oli kylmä yö, hän pyysi, että huoneeseen sytytettäisiin nuotio. Valitettavasti savupiippu oli korjattavana, mikä aiheutti tulipalon syttymisen. Koska järvi oli jäässä, vettä tuli vain ruokakomerosta ja keittiöstä. Palo levisi nopeasti ja tuhosi suurimman osan rakennuksesta muutamassa tunnissa, vaikka kappeli, Yleisösali ja Käymäläkäytävä eivät kärsineet vakavia vaurioita. Myös monimutkaiset sisäiset koristeet tuhoutuivat, mutta yli 300 maalausta säästyi, ja ne ovat nykyään esillä linnan historiallisessa museossa. Jälleenrakentaminen rahoitettiin julkisin varoin, ja siihen osallistuivat merkittävästi kuningas ja valtio sekä Carlsbergin panimon huomattava hyväntekijä J. C. Jacobsen. Jacobsenin rahoituksella linnaan perustettiin kansallisen historian museo. Se perustettiin virallisesti 5.huhtikuuta 1878 ja avattiin yleisölle vuonna 1882. Restaurointi-ja jälleenrakennustyöt aloitettiin vuonna 1860 arkistojen vanhojen suunnitelmien sekä Heinrich Hansenin yksityiskohtaisten maalausten ja piirustusten pohjalta. Kun työt valmistuivat historiantutkija-arkkitehti Ferdinand Meldahlin johdolla vuonna 1864, linna sai jälleen alkuperäisen asunsa. Jacobsen lahjoitti myös kopion Neptunuksen suihkulähteestä (Adrian de Vriesin alkuperäinen on viety Ruotsiin), joka sijoitettiin ulommalle sisäpihalle vuonna 1888.