Hetairai (”naisseuralaiset”, laula. hetaira) on Plutarkhoksen mukaan ullakon kiertoilmaus naisille, joille maksettiin seksuaalisista palveluksista (Plu. Sol. 15.3; KS. prostituutio, maallinen). Termi esiintyy ensin modifioijilla (Hdt. 2.134.1, hetaires gynaikos ”nainen kumppani”; 2.135.5, epaphroditoi hetairai”erityisen houkutteleva seuralaiset” —sana johdettu Afrodite; Metagenes, Aurai fr. 4 K-A, 411 eaa, orchestridas hetairas, ”viihdyttäjäkumppanit”).Aristofanes (1) on ensimmäinen, joka käytti sanaa ilman muunnosta (Pax 439-440, tuotettu 421 eaa; Thesm. 346, tuotettu 411 eaa; mutta vrt. Laulu. Hom. Mersu. 31–32). Hetaira nousi esiin arkaaisen kauden eliittimiesten statusnäytöksessä symposiumin (all-male drinking party) yhteydessä, josta vaimot suljettiin pois. Hetaira kaikuu hetairos (miesseuralainen) ja ehdottaa, että nämä naiset lepäsivät ja joivat miessymposiastien kanssa. Mustakuvioisten ja punakuvioisten vaasien symposiumin representaatiot esittävät naisia tällä tavalla (katso seksuaalinen edustus, visuaalinen). Naissymposiastit eivät kuitenkaan olleet tasavertaisia muiden viihdyttäjän rooliaan kuvaavien kuvien kanssa ja toisinaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteina tällaisissa tilaisuuksissa (myös 59.33). Mutta tällaisten esitysten katselemisessa tarvitaan varovaisuutta, koska ne usein korostavat ylenpalttisuutta ja ovat siten ristiriidassa sen ihannoidun mielikuvan kanssa, joka ympäröi miesnuoria seurustelukohtauksissa ja naisia kotioloissa.
pelkkä hetaira-sana ei viittaa tiettyyn asemaan: tällainen nainen saattoi olla orjuutettu, vapautettu tai vapaa ja kansalainen tai ulkomaalainen. Se ei myöskään tarkoita tiettyä elämäntapaa: hän voisi palvella useita asiakkaita tai olla seksuaalinen kumppani yhden rakastaja. Hän saattaa olla toisen hallinnassa tai omistaa ja johtaa itse seksiorjaryhmää (Hyp. 3.3). Itsenäisesti työskennellessään hän sai maksun käteisenä, luontoissuorituksena tai molemmissa. Toisinaan hänen ihmissuhteidensa tarkkaa luonnetta on vaikea selvittää, ja hän saattaa aktiivisesti hämärtää asemaansa (esim.Theodote Xenissä. Mem. 3.11). Hän on erottaa vaimosta, ja naimaton (KS. avioliittolaki, Kreikka, miespuolinen rakastettu; homoseksuaalisuus), ja usein porne (”ostettavissa oleva nainen”) (ks.yritykset määritellä hetaira teoksessa Athenaios 13.571 c–572b (chs. 28–29)). Vaikka hänet yhdistetään yleisesti symposiumiin, hänen olosuhteensa ja kokemuksensa olivat moninaiset ja vaihtuvat. Hän voisi aloittaa uransa työskentelemällä bordelliorjana, tulla ostetuksi jonkun varakkaan miehen seksiorjaksi tai jaetuksi miesjoukon kesken, saada vapautensa anteliaan rakastajan avulla ja jopa hankkia henkilökohtaista varallisuutta itsenäisenä urakoitsijana tai muiden seksiorjien hoitajana; Aspasian, Laisin, Neairan, Phrynen, Rhodopiksen/Dorichan ja thaimaalaisten kirjallisissa elämäkerroissa esitetään tämän järjestelmän eri variantteja. Kuten 59, Neairaa vastaan, osoittaa, tällaiset naiset Ateenassa saattoivat edetä statuksen jatkumossa orjuutetun lapsiprostituoidun asemasta ”vaimon” asemaan.”Mutta ilman laillista asemaa tällainen hankittu asema voisi olla lyhytikäinen ja sellainen nainen voisi päätyä vanhana takaisin bordelliin tai kadulle tai, kuten Khrysis, rakastavaisten sylkemisen seurauksena (miehet. Samia, 380-385). Varmasti kyky työskennellä oman oli erottava tekijä, joka nosti aseman hetaira lähes että vapaan ammatin.
yhteydet rikkaisiin ja kuuluisiin, kuten kenraali Perikleen (1) ja kuvanveistäjä Praksiteleen sekä myöhempien hellenististen kuninkaiden kanssa, toivat hetairaille legendaarisen aseman ja selittivät, miksi heitä joskus verrataan kurtisaaneihin. He tulivat tunnetuiksi vauraudestaan ja vaikutusvaltastaan vaikutusvaltaisiin miehiin sekä nokkeluudestaan, varsinkin myöhemmissä lähteissä kuten Machon (Hdt. 2, 135, 2-4; Ath. 13.577-585 (chs. 39–49)). Vähintäänkin hetaira vihjasi poikkeuksellisesta kauneudesta ja erikoistumisharjoittelusta ( 59,18) ja kovasta hinnasta (59,29). Kyky herättää tuhoisia ihastuksia sekä nuorissa miehissä että vanhemmissa ja oletettavasti viisaammissa oli toinen ominaisuus (Isae. 3.17; . 48.53). Suurin loukkaus ateenalaista naista kohtaan oli kuitenkin vihjata tai sanoa, että hän oli tai oli ollut hetaira, ja sen käyttö saattoi kyseenalaistaa hänen kansalaisuutensa ja hänen lastensa aseman.
Kreikkalainen kirjallisuus hetairaista ei tarjoa konkreettista historiallista todistusaineistoa heidän yksilöllisen elämänsä todellisuudesta, vaan se rakentaa miehisestä näkökulmasta niitä naisia, joiden tehtävänä oli tuottaa mielihyvää yhteiskunnallisessa ideologiassa, jossa naiset luokiteltiin laillisten lasten tuottajiksi tai vapaasti seksuaaliseen nautintoon ja yritettiin jakaa jokaiselle omalle paikalleen ( 59.122). Koska kategoriaprostituoitu oli juokseva ja yleisesti eksoottinen, se oli uhkaava, mutta tällainen joustavuus teki siitä myös kypsän kirjalliselle kommentoinnille, joka vaihteli kyynisestä romanttiseen, ja keinoksi tutkia laajempia yhteiskunnallis-poliittisia kysymyksiä. Nostalgia henkii usein jälkiklassisia kuvauksia. Merkittävimpiä lähteitä ovat kreikkalainen Uusi komedia ja johdannaiskirjallisuus, kuten hellenistinen kronikoitsija makhon, Athenaios (1), Lukianos ja Alkifron. Kolme viimeistä lähdettä tarjoavat vakuuttavia ja huvittavia luonnoksia hetairain käyttämästä psykologiasta ja metodeista. Muutamat lähteet tarjoavat vastapainoa yleisesti glamorisoidulle kuvalle: Menanderin (1) Samia (esp. ll. 377-380 ja 390-396) ja Foinisidit (fr. 4 K-A) vihje vastoinkäymisistä ja vaaroista. Hellenistinen naisrunoilija Nossis (thēlyglōssos, ”naisen kielellä”; Anth. Kaveri. 9.26.7) kirjoitti epigrammeja, jotka saattavat viitata hetairain itse kasvattamaan herkkyyteen sekä vaikutelmiin, joita he ovat saattaneet haluta yleisön pitävän heistä (KS. Nossis nro 4, D. L. Page, Epigrammata Graeca, 1975).