tänään tulee kuluneeksi 45 vuotta Martin Luther Kingin Lincolnin muistomerkin portailta pitämästä ”I Have a Dream” – puheesta marssin aikana Washingtonissa 1963.
olen iloinen voidessani liittyä kanssanne tänään siihen, mikä jää historiaan suurimpana mielenosoituksena vapauden puolesta kansakuntamme historiassa.
viisi vuotta sitten suuri amerikkalainen, jonka symbolisessa varjossa seisomme tänään, allekirjoitti Emansipaatiojulistuksen. Tämä merkittävä säädös oli suuri toivon valokeila miljoonille neekeriorjille, jotka olivat kärventyneet kuihtuvan epäoikeudenmukaisuuden liekeissä. Se tuli iloisena aamunkoittona päättämään heidän vankeutensa pitkän yön.
mutta sata vuotta myöhemmin neekeri ei ole vieläkään vapaa. Sata vuotta myöhemmin, neekerin elämä on yhä surullisen rampauttanut rotuerottelun kahleet ja syrjinnän kahleet. Sata vuotta myöhemmin neekeri elää yksinäisellä köyhyyden saarella keskellä valtavaa aineellisen hyvinvoinnin valtamerta. Sata vuotta myöhemmin neekeri viruu yhä amerikkalaisen yhteiskunnan nurkissa ja huomaa olevansa maanpaossa omassa maassaan. Olemme siis tulleet tänne tänään dramatisoimaan häpeällistä tilaa.
tavallaan olemme tulleet maamme pääkaupunkiin lunastamaan shekin. Kun tasavaltamme arkkitehdit kirjoittivat perustuslain ja itsenäisyysjulistuksen mahtavat sanat, he allekirjoittivat velkakirjan, jonka perijäksi jokainen amerikkalainen joutuisi. Tämä viesti oli lupaus siitä, että kaikille ihmisille, niin mustille kuin valkoisillekin, taattaisiin luovuttamattomat oikeudet elämään, vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun.
nykyään on ilmeistä, että Amerikka on jättänyt maksamatta tämän velkakirjan siltä osin kuin on kyse sen värillisistä kansalaisista. Sen sijaan, että kunnioittaisimme tätä pyhää velvollisuutta, Amerikka on antanut Neekereille huonon shekin, shekin, joka on tullut takaisin merkittynä ”riittämättömät varat”. Mutta kieltäydymme uskomasta, että oikeuspankki on vararikossa. Kieltäydymme uskomasta, että tämän kansakunnan suurissa mahdollisuuksien holveissa ei ole riittävästi varoja. Olemme siis tulleet lunastamaan tämän shekin-shekin, joka antaa meille vaadittaessa vapauden ja oikeusvarmuuden rikkaudet. Olemme myös tulleet tähän pyhään paikkaan muistuttamaan Amerikkaa tämän hetken hurjasta kiireestä. Nyt ei ole aika ryhtyä vilvoittelemaan tai ottamaan gradualismin rauhoittavaa lääkettä. Nyt on aika toteuttaa demokratian lupaukset. Nyt on aika nousta rotuerottelun pimeästä ja autiosta laaksosta rotuoikeuden auringon valaisemalle polulle. Nyt on aika nostaa kansakuntamme rodullisen epäoikeudenmukaisuuden nopeasta hiekasta veljeyden lujalle kivelle. Nyt on aika tehdä oikeudenmukaisuudesta todellisuutta kaikille Jumalan lapsille.
olisi kohtalokasta, jos kansakunta unohtaisi hetken kiireellisyyden. Tämä neekerien oikeutettu tyytymättömyyden kesä ei mene ohi ennen kuin on virkistävä vapauden ja tasa-arvon syksy. Yhdeksäntoista kuusikymmentäkolme ei ole loppu, vaan alku. Ne, jotka toivovat, että neekeri tarvitsi päästellä höyryjä ja ovat nyt tyytyväisiä, saavat tylyn herätyksen, jos kansakunta palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Amerikassa ei ole lepoa eikä rauhaa ennen kuin Neekerille myönnetään kansalaisoikeudet. Kapinan pyörremyrsky ravistelee kansakuntamme perustuksia-kunnes oikeuden kirkas päivä koittaa.
mutta minun on sanottava jotain kansalleni, joka seisoo lämpimällä kynnyksellä, joka johtaa oikeuspalatsiin. Saavuttaessamme oikeutetun paikkamme emme saa syyllistyä vääriin tekoihin. Älkäämme yrittäkö tyydyttää vapauden janoamme juomalla katkeruuden ja vihan maljasta.
meidän on käytävä ikuisesti taistelumme arvokkuuden ja kurin korkealla tasolla. Emme saa antaa luovan protestimme muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Meidän täytyy yhä uudelleen nousta majesteettisiin korkeuksiin kohdatessamme fyysisen voiman sielullisella voimalla. Neekeriyhteisön vallannut mahtava uusi militanssi ei saa johtaa epäluottamukseen kaikkia valkoisia kohtaan, sillä monet valkoisista veljistämme, kuten heidän läsnäolonsa täällä tänään osoittaa, ovat ymmärtäneet, että heidän kohtalonsa on sidottu meidän kohtaloomme. He ovat ymmärtäneet, että heidän vapautensa on erottamattomasti sidottu meidän vapauteemme. Emme voi kävellä yksin.
kävellessämme meidän on vannottava, että marssimme aina eteenpäin. Emme voi kääntyä takaisin. On niitä, jotka kysyvät kansalaisoikeuksien kannattajilta: ”milloin olette tyytyväisiä?”Emme voi koskaan olla tyytyväisiä niin kauan kuin neekeri on poliisiväkivallan sanoinkuvaamattomien kauhujen uhri. Me emme voi koskaan olla tyytyväisiä, niin kauan kuin ruumiimme, joka on raskas matkustamisen väsymyksestä, ei voi saada majapaikkaa valtateiden motelleista ja kaupunkien hotelleista. Emme voi olla tyytyväisiä niin kauan kuin neekerien perusliikkuvuus on pienestä ghetosta suurempaan. Emme voi koskaan olla tyytyväisiä niin kauan kuin lapsiltamme riistetään heidän minuutensa ja heidän arvokkuutensa kylteillä, joissa lukee ”vain valkoisille”. Emme voi olla tyytyväisiä niin kauan kuin Mississippin neekeri ei voi äänestää ja New Yorkin neekeri uskoo, ettei hänellä ole mitään, minkä puolesta äänestää. Ei, ei, me emme tule kylläisiksi, emmekä tule kylläisiksi, ennenkuin oikeus vyöryy kuin vedet ja vanhurskaus kuin väkevä virta.
en ole unohtanut, että jotkut teistä ovat tulleet tänne suurista koettelemuksista ja ahdistuksista. Jotkut teistä ovat tulleet ahtaista selleistä. Jotkut teistä ovat tulleet alueilta, joilla vapaudenpyrkimyksenne jätti teidät vainojen myrskyjen runtelemiksi ja poliisiväkivallan tuulten horjuttamiksi. Olette olleet luovan kärsimyksen veteraaneja. Työskentele edelleen siinä uskossa, että ansaitsematon kärsimys on pelastava.
Palatkaa Mississippiin, Palatkaa Alabamaan, Palatkaa Etelä-Carolinaan, Palatkaa Georgiaan, Palatkaa Louisianaan, palatkaa pohjoisten kaupunkiemme slummeihin ja gettoihin tietäen, että jotenkin tämä tilanne voi muuttua ja tulee muuttumaan. Älkäämme rypkö epätoivon laaksossa.
sanon teille tänään, ystäväni, joten vaikka kohtaamme tämän päivän ja huomisen vaikeudet, minulla on yhä unelma. Se on unelma, joka on juurtunut syvälle amerikkalaiseen unelmaan.
minulla on unelma, että jonain päivänä tämä kansakunta nousee ja elää uskontunnustuksensa todellisen merkityksen mukaisesti: ”pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi.”
minulla on unelma, että jonain päivänä Georgian punaisilla kukkuloilla entisten orjien pojat ja entisten orjanomistajien pojat voivat istua yhdessä veljeyden pöytään.
minulla on unelma, että jonain päivänä jopa Mississippin osavaltio, joka on epäoikeudenmukaisuuden kuumuuden ja sorron kuumuuden velloma osavaltio, muuttuu vapauden ja oikeuden keitaaksi.
minulla on unelma, että neljä pientä lastani jonain päivänä eläisivät kansakunnassa, jossa heitä ei arvosteltaisi ihonvärin vaan luonteen sisällön perusteella.
minulla on tänään unelma.
minulla on unelma, että eräänä päivänä Alabamassa, sen ilkeämielisten rasistien kanssa, kuvernöörin huulissa valuvat väliintulon ja mitätöinnin sanat; eräänä päivänä siellä Alabamassa, pienet mustat pojat ja mustat tytöt voivat yhdistää kätensä pieniin valkoisiin poikiin ja valkoisiin tyttöihin sisarina ja veljinä.
minulla on tänään unelma.
minulla on uni, että jonakin päivänä jokainen laakso korotetaan, jokainen kukkula ja vuori alennetaan, karheat paikat tehdään selviksi, ja nurjat paikat suoristetaan, ja Herran kirkkaus ilmestyy, ja kaikki liha näkee sen yhdessä.
This is our hope. Tällä uskolla palaan etelään. Tällä uskolla me pystymme heittämään epätoivon vuoresta toivon kiven. Tämän uskon avulla voimme muuttaa kansakuntamme kilisevät riitasoinnut kauniiksi veljeyden sinfoniaksi. Tämän uskon avulla voimme työskennellä yhdessä, rukoilla yhdessä, kamppailla yhdessä, mennä vankilaan yhdessä, nousta vapauden puolesta yhdessä tietäen, että olemme vapaita jonakin päivänä.
tämä on se päivä, jolloin kaikki Jumalan lapset voivat laulaa uudella merkityksellä: ”My country,’ tis of thee, sweet land of liberty, of thee I sing. Maa, jossa isäni kuolivat, pyhiinvaeltajien ylpeyden maa joka vuorelta, anna vapauden soida.”
ja jos Amerikasta halutaan suuri kansakunta, tämän täytyy toteutua. Anna vapauden soida New Hampshiren mahtavilta kukkuloilta. Anna vapauden soida New Yorkin mahtavilta vuorilta. Let freedom ring from the higening Alleghenies of Pennsylvania!
Let freedom ring from the snowcapped Rockies of Colorado!
anna vapauden soida Kalifornian kurvikkailta rinteiltä!
But not only that; let freedom ring from Stone Mountain Of Georgia!
Let freedom ring from Lookout Mountain of Tennessee!
Let freedom ring from every hill and molehill of Mississippi. Jokaiselta vuorenrinteeltä, anna vapauden soida.
ja kun tämä tapahtuu, kun sallimme vapauden soida, kun annamme sen soida jokaisesta kylästä ja kylästä, jokaisesta osavaltiosta ja jokaisesta kaupungista, pystymme nopeuttamaan sitä päivää, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset miehet, juutalaiset ja pakanat, protestantit ja katolilaiset, voivat liittyä käsiimme ja laulaa vanhan neekeri-hengellisen sanoin: ”vihdoinkin vapaa! vihdoinkin vapaa! Luojan kiitos, olemme vihdoinkin vapaita!”
{{topLeft}}
{{bottomLeft}}
{{topRight}}
{{bottomRight}}
{{/goalExceededMarkerPercentage}}
{{/ticker}}
{{heading}}
{{#paragraphs}}
{{.}}
{{/paragraphs}}{{highlightedText}}
- Jaa Facebookissa
- Jaa Twitterissä
- Jaa sähköpostilla
- Jaa LinkedInissä
- Jaa Pinterestissä
- jaa WhatsAppissa
- Jaa Messengerissä