Intian kommunistinen puolue (marxilainen)

Intian kommunistinen puolue (marxilainen) syntyi Intian kommunistisen puolueen (CPI) sisäisestä hajaannuksesta, joka perustettiin 26.joulukuuta 1925. CPI oli kokenut nousukauden toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. CPI johti aseellisia kapinoita Telanganassa, Tripurassa ja Keralassa. Se kuitenkin luopui pian aseellisen vallankumouksen strategiasta ja ryhtyi toimimaan parlamentaarisessa kehyksessä. Vuonna 1950 B. T. RANADIVE, CPI: n pääsihteeri ja merkittävä radikaalin sektorin edustaja puolueen sisällä, alennettiin vasemmistokikkailuun vedoten.

Jawaharlal Nehrun Intian Kansalliskongressipuolueen hallituksen aikana itsenäinen Intia kehitti läheiset suhteet ja strategisen kumppanuuden Neuvostoliiton kanssa. Neuvostohallitus toivoikin, että intialaiset kommunistit hillitsisivät arvosteluaan Intian valtiota kohtaan ja omaksuisivat tukijan roolin Kongressihallituksia kohtaan. Suuri osa CPI: stä kuitenkin väitti, että Intia säilyi puolifeodaalisena maana eikä luokkataistelua voitu jättää taka-alalle Neuvostoliiton kauppa-ja ulkopolitiikan etujen valvomiseksi. Lisäksi Intian kansalliskongressi vaikutti suhtautuvan yleisesti vihamielisesti poliittiseen kilpailuun. Vuonna 1959 keskushallitus puuttui asiaan pakottaakseen presidentin valtaan Keralassa ja kaatoi E. M. S. Namboodiripadin hallituksen (maan ainoa Ei-Kongressin alainen osavaltiohallitus).

kuluttajahintaindeksin(M)muodostuminen Edit

Pääartikkeli: 1964 hajaannus Intian kommunistisessa puolueessa

CPI: n kahden ryhmittymän mielipide – eron perusta oli ideologinen-Intian skenaarion arvioinnista ja puolueohjelman kehittämisestä. Tämä näkemysero oli myös osoitus samanlaisesta kansainvälisestä ideologisesta erosta Neuvostoliiton ja Kiinan puolueiden välillä. Puolueen sisällä väitetty ”oikeistolainen” noudatti Neuvostoliiton linjaa, kun taas ”vasemmistolainen” halusi noudattaa kiinalaista periaatetta massapuolueesta, jonka luokkalinjalla on kansallisia piirteitä. Lisäksi CPI: n ryhmittymä, josta myöhemmin tuli CPI (M), viittasi ”oikeaan” strategiaan luokkayhteistyön kansallisena lähestymistapana. paramount.It oli tämä ideologinen ero, joka myöhemmin voimistui, yhdistettynä Neuvostoliiton ja Kiinan jako kansainvälisellä tasolla ja lopulta synnytti CPI (M).

satoja CPI: n johtajia, joita syytettiin Kiinalaismyönteisyydestä, vangittiin. Tuhansia kommunisteja vangittiin ilman oikeudenkäyntiä.

KPI: n pääsihteeri Ajoy Ghosh kuoli vuonna 1962. Hänen kuolemansa jälkeen puolueen puheenjohtajaksi nousi S. A. Dange (uuteen tehtävään) ja pääsihteeriksi E. M. S. Namboodiripad. Tämä oli yritys saada aikaan kompromissi.

11.huhtikuuta 1964 pidetyssä kuluttajahintaindeksin kansallisneuvoston kokouksessa 32 neuvoston jäsentä käveli ulos.

vasemmistolainen jaosto, johon 32 kansallisneuvoston jäsentä kuului, järjesti konventin Tenalissa Andhra Pradeshissa 7.-11. heinäkuuta. Puoluekokouksessa keskusteltiin puolueen sisäisistä kiistoista. Oikeudenkäyntiin osallistui 146 edustajaa, jotka väittivät edustavansa 100 000: ta kuluttajahintaindeksin jäsentä. Puoluekokous päätti kutsua CPI: n 7.puoluekokouksen koolle Kalkuttaan myöhemmin samana vuonna.

KPI: n virallisesta sektorista eroavan Tenalin yleissopimuksen tunnusmerkkinä oli Kiinan kommunistijohtajan Mao Zedongin suuri muotokuva.

Tenalin puoluekokouksessa bengalilainen kiinalaismyönteinen ryhmä, joka edusti yhtä CPI-vasemmiston radikaaleimmista virtauksista, esitti oman ohjelmaehdotuksen. Nämä radikaalit arvostelivat M. Basavapunniahin laatimaa ohjelmaehdotusta luokkataistelun heikentämisestä ja siitä, ettei se ottanut selvää kiinalaismyönteistä kantaa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (CPSU) ja Kiinan kommunistisen puolueen (CPC) ideologiseen konfliktiin.

Tenalin puoluekokouksen jälkeen CPI: n vasemmistopuolue järjesti puoluepiiri-ja valtiokonferensseja. Länsi-Bengalissa muutamista tapaamisista muodostui taistelutanner radikaaleimpien ainesten ja maltillisemman johdon välillä. Kalkutan puolueen Piirikonferenssissa puoluejohdolle esiteltiin vaihtoehtoisen ohjelmaluonnoksen Parimal Das Gupta (puolueen johtohahmo äärivasemmistolaisten intellektuellien joukossa). Toisen vaihtoehtoisen ehdotuksen esitti Kalkutan puolueen Piirikokoukselle Aziz ul Haq, mutta konferenssin järjestäjät kielsivät haqia aluksi esittämästä sitä. Kalkutan puolueen piirikokouksessa 42 edustajaa vastusti M. Basavapunniahin virallista ohjelmaehdotusta.

Siligurien puolueen Piirikonferenssissa hyväksyttiin pääesitys puolueohjelmaksi, mutta siinä oli joitakin lisäkohtia, joita äärivasemmistolainen Pohjois-Bengalin kaaderi Charu Majumdar ehdotti. Harekrishna Konar (joka edusti CPI: n vasemmistosiiven johtoa) kuitenkin kielsi iskulauseen Mao Tse-Tung Zindabadin (Eläköön Mao Tse-Tung) nostamisen konferenssissa.

Parimal Das Guptan asiakirja esiteltiin myös vasemmistopuolue CPI: n Länsi-Bengalin Osavaltiokonferenssin johdolle. Das Gupta ja muutama muu puhui konferenssissa vaatien, että puolueen tulisi hyväksyä Intian valtion luokka-analyysi vuoden 1951 CPI-konferenssissa. Hänen ehdotuksensa kuitenkin äänestettiin nurin.

Kalkutan kongressi järjestettiin 31.lokakuuta-7. marraskuuta Etelä-Kalkutassa sijaitsevassa Tyagraja-salissa. Samaan aikaan CPI kutsui Bombayssa koolle puoluekokouksen. Kalkutassa kokoontunut ryhmä otti myöhemmin käyttöön nimen ”Intian kommunistinen puolue (marxilainen)” erottautuakseen CPI: stä. CPI (M) hyväksyi myös oman poliittisen ohjelmansa. P. Sundarayya valittiin puolueen pääsihteeriksi.

Kalkutan kongressiin osallistui yhteensä 422 edustajaa. CPI (M) väitti edustavansa 104 421 CPI: n jäsentä, 60% koko puolueen jäsenmäärästä.

Kalkutan konferenssissa puolue omaksui Intian valtion luonnetta koskevan Luokka-analyysin, jonka mukaan Intian porvaristo teki yhä enemmän yhteistyötä imperialismin kanssa.

Parimal Das Guptan vaihtoehtoista ohjelmaluonnosta ei jaettu Kalkutan konferenssissa. Äärivasemmistolaisen Darjeelingin linnoituksen edustaja Souren Basu puhui kuitenkin konferenssissa kysyen, miksei Mao Tse-Tungista ollut nostettu muotokuvaa muiden kommunistien stalwartien muotokuvien ohella. Hänen puheenvuoronsa sai valtavat suosionosoitukset kokousedustajilta.

NameEdit

CPI(M) tunnetaan hindin kielellä virallisesti nimellä भ्््््््््रा््ा्ा (Bharat ki kamyunist Party Marksvadi), mutta se tunnetaan usein myös nimellä म्््््र्र्र्ा्््ー्ー््ー््ー Kam markー Kam markー Kam Mark markー Kam mark् Mark््््््््््््््ー््््््ー्््््््््््््््््््ー््््््््््््््््््््् puolue, lyhennettynä makapa) lehdistö-ja mediapiireissä. Kahtiajaon jälkeisinä alkuvuosina puolueeseen viitattiin usein eri nimillä, kuten ”vasemmistolainen kommunistinen puolue” tai ” Intian kommunistinen puolue (vasemmisto)”. Puolue on käyttänyt nimeä ”Left”, koska CPI-kansaa on luonnehdittu luonteeltaan oikeistolaiseksi, koska se tukee kongressi-Nehrun hallintoa. Keralan lakiasäätävän kokouksen vaaleissa 1965 puolue otti käyttöön nimen ”Intian kommunistinen puolue (marxilainen)” ja anoi vaalitunnuksensa hankkimista Intian Vaalikomissiolta.

Intian kommunistinen puolue (marxilainen)
AKG Bhavan, CPI(M) national headquarters in Delhi 28°37’53.6″N 77°12’17.9″E / 28.631556°N 77.204972°E.

kampanja-auto Ernakulamissa, Keralassa.

Bengalin muraali CPI (M): n ehdokkaalle Kolkata North Westin vaalipiirissä Lok Sabhan vaaleissa 2004, Sudhangshun sinetti.

18.CPI(M) West Bengal state conference seinämaalaus.

CPI(M)Edit

CPI (M) syntyi vihamieliseen poliittiseen ilmapiiriin. Kun Kalkutan kongressi pidettiin, suuri osa sen johtajista ja kaadereista vangittiin ilman oikeudenkäyntiä. Jälleen 29. -30. joulukuuta yli tuhat CPI (M) – kaaderia pidätettiin ja vangittiin ja pidettiin vankilassa ilman oikeudenkäyntiä. Vuonna 1965 Länsi-Bengalissa tapahtui uusia CPI(M) – kaaderien pidätysaaltoja, kun puolue aloitti agitaatiot Kalkutan raitioteiden hintojen nousua ja silloista elintarvikekriisiä vastaan. Yleislakkoja ja hartauslakkoja oli 5. elokuuta 1965, 10.-11. maaliskuuta 1966 ja 6. huhtikuuta 1966. Maaliskuun 1966 yleislakko johti useisiin kuolonuhreihin yhteenotoissa poliisivoimien kanssa.

myös Keralassa suoritettiin CPI(M) – kaaderien joukkopidätyksiä vuoden 1965 aikana. Biharissa puolue vaati Bandh: n (yleislakon) järjestämistä Patnassa 9.elokuuta 1965 vastalauseena kongressin osavaltiohallitukselle. Lakon aikana poliisi turvautui väkivaltaisiin tekoihin lakon järjestäjiä kohtaan. Lakkoa seurasi agitaatioita osavaltion muissa osissa.

P. Sundaraiah vietti vankilasta vapauduttuaan syyskuusta 1965 helmikuuhun 1966 Moskovassa lääkärinhoitoa varten. Moskovassa hän kävi myös keskusteluja NPSU: n kanssa.

kuluttajahintaindeksin(M) keskuskomitea piti ensimmäisen kokouksensa 12.-19. kesäkuuta 1966. Syy CC: n säännöllisen kokouksen pitämisen viivästymiseen oli se, että useita Kalkutan kongressissa CC: n jäseniksi valittuja henkilöitä vangittiin tuolloin. CC: n kokous oli suunniteltu pidettäväksi Trichurissa vuoden 1964 viimeisinä päivinä, mutta se oli peruttu puoluetta vastaan tehtyjen pidätysten aallon vuoksi. Kokouksessa keskusteltiin vaaliliittojen taktiikasta ja päädyttiin siihen, että puolueen tulisi pyrkiä muodostamaan laaja vaaliliitto kaikkien Länsi-Bengalin ei-taantumuksellisten oppositiopuolueiden kanssa (eli kaikkien puolueiden paitsi Jan Sangh-puolueen ja Swatantra-puolueen kanssa). Päätöstä kritisoivat voimakkaasti Kiinan kommunistinen puolue, Albanian työväenpuolue, Uuden-Seelannin kommunistinen puolue ja puolueen sisäiset radikaalit. Linjaa muutettiin lokakuussa 1966 Jullunderissa pidetyssä puoluevaltuuston kokouksessa, jossa päätettiin, että puolueen tulee liittoutua vain valittujen vasemmistopuolueiden kanssa.

Naxalbarin kansannousu

pääartikkeli: Naxaliitti

tässä vaiheessa puolue seisoi tienhaarassa. Puolueessa oli radikaaleja osia, jotka suhtautuivat varauksella puoluejohdon kasvavaan parlamentaariseen keskittymiseen etenkin Länsi-Bengalin ja Keralan vaalivoittojen jälkeen. Kiinan tapahtumat vaikuttivat tilanteeseen myös puolueen sisällä. Länsi-Bengalissa syntyi kaksi erillistä sisäistä toisinajattelusuuntausta, joiden molempien voitiin todeta tukevan Kiinan linjaa.

vuonna 1967 Naxalbarissa Länsi-Bengalin pohjoisosassa puhkesi talonpoikien kapina. Kapinaa johtivat kovan linjan piiritason CPI(M) – johtajat Charu Majumdar ja Kanu Sanyal. CPI(M): n kovan linjan kannattajat näkivät Naxalbarien kansannousun kipinänä, joka sytyttäisi Intian vallankumouksen. Kiinan kommunistinen puolue tervehti Naxalbari-liikettä aiheuttaen äkillisen katkoksen CPI (M)-CPC-suhteissa.

Naxalbari-liikettä tukahdutti väkivaltaisesti Länsi-Bengalin hallitus, jonka merkittävä yhteistyökumppani CPI(M) oli. Puolueen sisällä kovan linjan kannattajat kokoontuivat Kommunistivallankumouksellisten All India Coordination Committeen ympärille. Vuoden 1968 Burdwan plenum of CPI(m) (pidettiin 5.-12. Huhtikuuta 1968) jälkeen AICCCR: t erosivat CPI(m): stä. Tämä kahtiajako jakoi puoluetta koko maassa. Mutta erityisesti Länsi-Bengalissa, joka oli väkivaltaisen radikalisoituneen virran keskus, yksikään merkittävä johtohahmo ei jättänyt puoluetta. Puolue ja naksaliitit (kuten kapinallisia kutsuttiin) ajautuivat pian veriseen riitaan.

Andhra Pradeshissa oli meneillään toinen kapina. Siellä naxalbarin kannattajat eivät olleet vakiinnuttaneet läsnäoloaan. Puolueorganisaatiossa oli kuitenkin paljon Telanganan aseellisen taistelun veteraaneja, jotka ryhmittyivät keskustapuolueen johtoa vastaan. Andhra Pradeshissa radikaaleilla oli vahva pohja jopa valtiotason johdossa. Radikaalin suuntauksen tärkein johtaja oli osavaltion lakiasäätävän kokouksen jäsen T. Nagi Reddy. Radikaalin suuntauksen johtajat julkaisivat 15. kesäkuuta 1968 lehdistötiedotteen, jossa esitettiin kritiikkiä CPI: n(M) kehittämisestä. Sen allekirjoitti T. Nagi Reddy, D. V. Rao, Kolla Venkaiah ja Chandra Pulla Reddy.

yhteensä noin 50% Andhra Pradeshin puolueen kaadereista lähti puolueesta ja muodosti T. Nagi Reddyn johtaman Kommunistivallankumouksellisten Andhra Pradeshin koordinointikomitean.

Länsi-Bengalin ja Keralaeditin Yhdistyneen rintaman hallitusten erottaminen

marraskuussa 1967 keskushallitus erotti Länsi-Bengalin Yhdistyneen rintaman hallituksen. Aluksi Intian kansalliskongressi muodosti Prafulla Chandra Ghoshin johtaman vähemmistöhallituksen, mutta tuo hallitus ei kestänyt kauaa. Sen jälkeen kun Yhdistyneen rintaman hallitus oli julistettu irti, 48 tunnin hartal oli voimassa koko osavaltiossa. Ghoshin hallituksen kaaduttua valtio joutui presidentin vallan alle. CPI (M) aloitti agitaatiot Länsi-Bengalin keskushallinnon interventioita vastaan.

CPI: n(M) 8.puoluekokous pidettiin Cochinissa Keralassa 23. -29. joulukuuta 1968. 25. joulukuuta 1968, kun kongressi pidettiin, 42 Dalitia poltettiin elävältä Kizhavenmanin Tamilikylässä. Verilöyly oli vuokranantajien kosto sen jälkeen, kun Dalit labourers oli osallistunut CPI(M)-johtoiseen agitaatioon palkkojen nostamiseksi.

Keralan Yhtenäisrintamahallitus joutui eroamaan tehtävistään lokakuussa 1969, kun CPI: n, RSP: n, KTP: n ja Muslimiliiton ministerit erosivat. E. M. S. Namboodiripad jätti eronpyyntönsä 24. CPI: n johtajan C. Achutha Menonin johtama koalitiohallitus muodostettiin Intian kansalliskongressin ulkopuolisella tuella.

Länsi-Bengalin ja Keralaeditin vaalit

tuoreet vaalit pidettiin Länsi-Bengalissa vuonna 1969. CPI (M) sai 97 paikkaa ja voitti 80. Puolue oli nyt Länsi-Bengalin lainsäädäntövallan suurin. CPI: n ja Banglan kongressin aktiivisella tuella Ajoy Mukherjee kuitenkin palautettiin osavaltion pääministeriksi. Mukherjee erosi 16.maaliskuuta 1970, kun CPI, Banglan kongressi ja Intian kansalliskongressi olivat tehneet sopimuksen CPI: tä vastaan. CPI (M) pyrki sen sijaan muodostamaan uuden hallituksen, mutta keskushallinto asetti Valtion presidentin vallan alle.

Keralassa järjestettiin uudet vaalit vuonna 1970. CPI (M) sai 73 paikkaa ja voitti 29. Vaalien jälkeen Achutha Menon muodosti uuden ministeriön, johon kuului ministereitä Intian Kansalliskongressista.

Cityeditin muodostaminen

Pääartikkeli: Intian ammattiliittojen keskus
2004 yleiset vaalit seinämaalaus CPI (M) ehdokas Sujan Chakraborty Jadavpur

sodan puhkeaminen Itä-Pakistanissa

vuonna 1971 Bangladesh (entinen Itä-Pakistan) julistautui itsenäiseksi Pakistanista. Pakistanin armeija yritti tukahduttaa kansannousun. Intia puuttui tilanteeseen sotilaallisesti ja tuki aktiivisesti Bangladeshin kapinallisia. Miljoonat bangladeshilaiset pakolaiset hakivat suojaa Intiasta, erityisesti Länsi-Bengalista.

tuolloin Bangladeshin kommunistisen liikkeen radikaalit osat jakautuivat moniin ryhmittymiin. Bangladeshin neuvostomyönteinen kommunistinen puolue osallistui aktiivisesti kapinaan, mutta Kiinaa kannattava kommunistinen suuntaus joutui erikoiseen tilanteeseen, sillä Kiina oli asettunut sodassa Pakistanin puolelle. Kalkutassa, josta monet bangladeshilaiset vasemmistolaiset olivat hakeneet turvaa, CPI (M) työskenteli koordinoidakseen pyrkimyksiä luoda uusi poliittinen järjestö. Syksyllä 1971 kolme pienryhmää, joita kaikkia johti CPI(M), yhdistyivät Bangladeshin kommunistiseksi puolueeksi (leninisti). Uudesta puolueesta tuli bangladeshilaisen CPI: n(M) sisarpuolue.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.