Jean-Marie Le Pen, (s.20. kesäkuuta 1928 La Trinité, Ranska) on ranskalainen nationalisti, joka perusti ja toimi vuosina 1972-2011 Kansallisen rintaman poliittisen puolueen, joka edusti maan valtavirran konservatiivipuolueita 1970-luvulta 2000-luvun alkuun. Kiistelty ja usein presidenttiehdokkaana ollut Le Pen sai vastustajiltaan syytteitä muukalaisvihasta ja antisemitismistä.
merimiehen poika Le Pen syntyi rannikkokylässä Bretagnessa ja kävi jesuiittojen sisäoppilaitosta Vannesissa. 1940-luvulla hän opiskeli lakia Pariisin yliopistossa ja liittyi vuonna 1954 Ranskan muukalaislegioonaan palvellen laskuvarjojääkärinä Algeriassa ja Ranskan Indokiinassa. Palattuaan Ranskaan Le Penistä tuli Kustantaja Pierre Poujaden seuraaja, joka johti tuolloin verovastaista protestiliikettä, ja vuonna 1956 hänet valittiin kansalliskokoukseen (parlamenttiin) sen nuorimpana varamiehenä. Hänet valittiin uudelleen kansalliskokoukseen 1958, mutta hänet kukistettiin 1962, minkä jälkeen hän perusti seuran, joka myi äänitteitä natsien puheista ja saksalaisista sotilaslauluista.
vuonna 1972 Le Pen perusti kansallisen rintaman poliittisen puolueen. Le Penin puolue korosti alusta alkaen maahanmuuton Ranskalle aiheuttamaa uhkaa—erityisesti Arabimaahanmuuttoa Ranskan entisistä siirtomaista Pohjois-Afrikasta. Puolue myös vastusti Euroopan yhdentymistä, kannatti kuolemanrangaistuksen palauttamista ja vaati kieltoja uusien moskeijoiden rakentamiselle Ranskaan. Le Pen itse oli jatkuvasti sekaantunut poliittisiin kiistoihin; esimerkiksi 1960-luvulla hänelle annettiin kahden kuukauden ehdollinen vankeustuomio ja 10 000 frangin sakko ”sotarikosten anteeksipyynnöstä”; hänen todettiin rikkoneen Ranskan lakia, joka kielsi holokaustin kieltämisen 1980-luvulla esitettyjen kommenttien vuoksi, joissa holokaustia kuvailtiin pelkkänä ”yksityiskohtana” toisen maailmansodan historiassa; ja vuonna 1998 hänet tuomittiin poliittisen vastustajan pahoinpitelystä ja asetettiin kahden vuoden virkakieltoon.
kuitenkin Le Penin tyyli ja politiikka saivat merkittävää kannatusta erityisesti työväenluokalta, joka kärsi kasvavasta rikollisuudesta ja korkeasta työttömyydestä 1980-ja 90-luvuilla. hän pyrki useita kertoja presidentiksi; vaikka hän sai alle prosentin vuonna 1974, vuosina 1988 ja 1995 hän voitti noin 15 prosenttia. Vuonna 2002 Le Pen voitti pääministeri Lionel Jospinin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella saaden 18 prosenttia äänistä. Kuitenkin lähes koko Ranskan poliittinen järjestelmä—mukaan lukien sosialistipuolue ja Ranskan kommunistinen puolue-kannatti konservatiivista presidenttiä Jacques Chiracia ja järjesti Le Peniä vastustavia joukkomielenosoituksia ympäri maata, joten hänet voitettiin helposti toisella kierroksella. Vuonna 2007 hän sai ensimmäisellä kierroksella hieman yli 10 prosenttia äänistä, mikä ei riittänyt saamaan häntä ehdokkaaksi. Kolme vuotta myöhemmin Le Pen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle Kansallisen rintaman johtajana, ja tammikuussa 2011 häntä seurasi hänen tyttärensä Marine Le Pen.
vuodesta 1984 aina 2000-luvun alkuun Le Pen toimi Euroopan parlamentin jäsenenä. Vuonna 2005 hän vastusti voimakkaasti ehdotettua Euroopan unionin perustuslakia, jonka ranskalaiset Äänestäjät lopulta hylkäsivät. Toukokuussa 2009 Euroopan parlamentti äänesti sen puolesta, ettei Le Pen voisi johtaa puhetta kesäkuun eurovaalien jälkeen pidettävässä avausistunnossaan. Se teki sen kumoamalla säännön, joka salli elimen vanhimman jäsenen—Le Penin—puhua uudelle kansalliskokoukselle. Marine Le Pen elvytti Kansallista rintamaa ja asetti sen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi Ranskan kahdelle pääpuolueelle, kun taas vanhempi Le Pen pysyi yhtä kiistanalaisena kuin ennenkin. Toukokuussa 2014 hän ehdotti ebolavirusta ratkaisuksi Euroopan maahanmuuttokysymyksiin päiviä ennen kuin hänet valittiin uudelleen Euroopan parlamenttiin osana kansallisen rintaman parasta kansallista vaalinäytöstä puolueen historiassa. Toistettuaan väitteensä, että holokausti oli ”historian yksityiskohta” ja keskellä korkean profiilin riitaa Marinen kanssa, hänet erotettiin kansallisesta rintamasta toukokuussa 2015. Le Pen haastoi kanteen oikeuteen, ja heinäkuussa 2015 ranskalainen tuomioistuin totesi hänen edukseen, ettei puolue ollut noudattanut vaadittuja pöytäkirjoja. Elokuussa 2015 pidettiin ylimääräinen puoluekokous, ja Le Pen erotettiin virallisesti kansallisesta rintamasta. Hän säilytti paikkansa Euroopan parlamentissa.