vuonna 2008, aivan kuten Ward oli päättänyt luopua kirjoittamisesta ja ilmoittautua hoito-ohjelmaan, jossa Agate Publishingin Doug Seibold hyväksyi Linjavuotot. Essence-lehti valitsi romaanin Kirjakerhovalinnaksi ja sai American Library Associationin (BCALA) kunniapalkinnon Black Caucus vuonna 2009. Se oli ehdolla Virginia Commonwealth University Cabell First Novelist Award ja Hurston-Wright Legacy Award. Päivästä alkaen kaksospelaajat Joshua ja Christophe DeLisle valmistuvat lukiosta, jossa linja vuotaa seuraa veljeksiä heidän valintojensa vetäessä heitä vastakkaisiin suuntiin. Koska kaksoset eivät halunneet lähteä Persianlahden rannikolla sijaitsevasta pienestä maaseutukaupungista, jossa heidän rakastava isoäitinsä kasvatti heidät, he kamppailevat löytääkseen työtä, ja Joshuasta tuli lopulta satamakäsi ja Christophe liittyi huumekauppaa harjoittavan serkkunsa seuraan. Eräässä tähdellä julkaistussa arvostelussa Publishers Weekly kutsui Wardia ”tuoreeksi uudeksi ääneksi amerikkalaisessa kirjallisuudessa”, joka ”kuvailee järkähtämättömästi maailmaa, joka on täynnä epätoivoa mutta ei vailla toivoa.”
toisessa romaanissaan Salvage the Bones, Ward homes in once more on the visceral bond between poor black sisarukset growing up on the Gulf Coast. Chronicling elämää Raskaana Teini Esch Batiste, hänen kolme veljeään, ja heidän isänsä aikana 10 päivää ennen Hurrikaani Katrina, myrskyn päivä, ja ylihuomenna, Ward käyttää elinvoimainen kieli täynnä metaforia valaisemaan perustavanlaatuisia näkökohtia rakkauden, ystävyys, intohimo, ja hellyys. Selittäessään päähenkilönsä viehtymystä Medeian kreikkalaiseen mytologiseen hahmoon Ward sanoi Elizabeth Hooverille Paris Review-lehdessä: ”minua raivostuttaa, että valkoisten amerikkalaisten kirjailijoiden työ voi olla yleismaailmallista ja vaatia klassikkotekstejä, kun taas mustat ja naispuoliset kirjailijat ovat gettoutuneita kuin ’muut.”Halusin yhdistää Eschin tuohon klassiseen tekstiin, Medeian universaaliin hahmoon, antiheroon, väittääkseni tuon perinteen osaksi länsimaista kirjallista perintöäni. Tarinat, joita kirjoitan, ovat erityisiä yhteisölleni ja kansalleni, mikä tarkoittaa, että yksityiskohdat ovat erityisiä olosuhteissamme, mutta suurempi tarina selviytyjästä, villistä, on pohjimmiltaan universaali, inhimillinen.”
marraskuuta 2011 Ward voitti National Book Award for Fiction-palkinnon teoksesta Salvage the Bones. CNN: n Ed Lavandera haastatteli häntä 16. marraskuuta 2011 ja sanoi, että sekä hänen ehdokkuutensa että voittonsa olivat tulleet yllätyksenä, sillä valtavirran arvostelijat olivat jättäneet romaanin pitkälti huomiotta. ”Kun kuulen ihmisten puhuvan siitä, että he luulevat meidän asuvan rasismin jälkeisessä Amerikassa, – – se räjäyttää tajuntani, koska en tunne sitä paikkaa. En ole koskaan asunut siellä. … Jos jonain päivänä, … he voivat poimia työni ja lukea sen ja nähdä … kirjojeni hahmot ihmisinä ja tuntea heitä kohtaan, niin mielestäni se on poliittinen teko”, Ward totesi BBC Newsin Anna Bressaninin televisiohaastattelussa 22.joulukuuta 2011.
Ward sai Alex-palkinnon luiden pelastamisesta 23. tammikuuta 2012. Nuorten aikuisten kirjastopalvelut ry jakaa vuosittain Alex-palkinnot kymmenelle aikuisille kirjoitetulle kirjalle, jotka resonoivat vahvasti 12-18-vuotiaiden nuorten kanssa. Kommentoidessaan Voittokirjoja School Library Journal-lehdessä, entinen Alex Award-komitean puheenjohtaja, Angela Carstensen kuvaili Pelastakaa luut romaaniksi, jolla on ”pieni mutta intensiivinen seuraaminen – jokainen lukija on antanut kirjan ystävälleen.”
ennen nimitystään Tulanessa Ward toimi luovan kirjoittamisen apulaisprofessorina Etelä-Alabaman yliopistossa. Vuosina 2008-2010 Wardilla oli Stegner Fellowship Stanfordin yliopistossa. Hän toimi Mississippin yliopiston John ja Renée Grishamin Residenssikirjailijana lukuvuoden 2010-2011. Ward liittyi Tulanen tiedekuntaan syksyllä 2014. Vuonna 2013 hän julkaisi muistelmateoksensa Men we Reaped. Vuonna 2017 hän sai MacArthur ”genius grant” – apurahan John D. ja Catherine T. MacArthur-säätiöltä. Samana vuonna hän sai toisen National Book Awardin kolmannesta romaanistaan ”Sing, Unburied, Sing”, mikä teki hänestä ensimmäisen kaksi kaunokirjallisuuden National Book Awards-palkintoa voittaneen naisen. Romaani voitti myös Anisfield-Wolf Book Awardin.
heinäkuussa 2011 Ward kirjoitti saaneensa valmiiksi kolmannen kirjansa ensimmäisen luonnoksen kutsuen sitä vaikeimmaksi koskaan kirjoittamakseen asiaksi. Se oli muistelmateos nimeltä Men we Reaped ja julkaistiin vuonna 2013. Kirja kertoo hänen veljensä ja neljän muun kotikaupungissaan henkensä menettäneen nuoren mustan miehen elämästä.
elokuussa 2016 Simon & Schuster julkaisi Wardin toimittaman the Fire This Time: a New Generation Speaks about Racen. Kirjan lähtökohtana on James Baldwinin The Fire Next Time-klassikko vuodelta 1963. Tulessa ovat tällä kertaa mukana Carol Anderson, Jericho Brown, Garnett Cadogan, Edwidge Danticat, Rachel Kadzi Ghansah, Mitchell S. Jackson, Honoree Jeffers, Kima Jones, Kiese Laymon, Daniel José Older, Emily Raboteau, Claudia Rankine, Clint Smith, Natasha Trethewey, Wendy S. Walters, Isabel Wilkerson, Kevin Young ja Jesmyn Ward itse.
hänen kolmas romaaninsa ”Sing, Unburied, Sing” julkaistiin vuonna 2017 ja se sai useita ylistäviä arvosteluja voittaen vuoden 2017 National Book Award for fiction-palkinnon.
Ward on mukana Margaret Busbyn toimittamassa vuonna 2019 ilmestyneessä antologiassa ”New Daughters of Africa”.
Wardin henkilökohtainen essee ”on Witness and Respair: a Personal Tragedy Followed by Pandemic”, joka kertoo hänen miehensä kuolemasta, hänen surustaan, Covid-19 pandemian leviämisestä ja Black Lives Matter-liikkeestä, ilmestyi Vanity Fairin syyskuun 2020 numerossa, jonka on vieraillut Ta-Nehisi Coates.