vuonna 1963 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Kenia on säilyttänyt huomattavan vakauden huolimatta poliittisessa järjestelmässään tapahtuneista muutoksista ja kriiseistä naapurimaissa. Erityisesti monipuoluedemokratian uudelleen syntymisen jälkeen kenialaiset ovat nauttineet lisääntyneestä vapaudesta.Puoluerajat ylittävässä parlamentaarisessa uudistusaloitteessa syksyllä 1997 tarkistettiin joitakin siirtomaavallan ajalta periytyviä sortolakeja, joita oli käytetty sanan-ja kokoontumisvapauden rajoittamiseen. Tämä paransi kansalaisten vapauksia ja edisti yleisesti uskottavien kansallisten vaalien järjestämistä joulukuussa 1997.
Kenia järjesti joulukuussa 2002 demokraattiset ja avoimet vaalit ja valitsi uudeksi presidentikseen Mwai Kibakin. Vaalit, joita paikalliset ja kansainväliset tarkkailijat pitivät vapaina ja oikeudenmukaisina, olivat tärkeä käännekohta Kenian demokraattisessa kehityksessä. Presidentti Kibaki kampanjoi talouskasvun synnyttämisen, koulutuksen parantamisen, korruption torjunnan ja uuden perustuslain toimeenpanon puolesta, jonka luonnoksen laati professori Ghai Moin hallinnon aikana. Kahdella ensimmäisellä politiikan alalla on saavutettu huomattavaa menestystä, perustuslakiprosessi on kangistunut (KS.jäljempänä) ja korruption torjunta on ollut katastrofi.
maassa on ollut suuria skandaaleja (muun muassa Anglo-Leasing), joita hallitus ei ole selvittänyt. Presidentin silloinen etiikasta ja hallinnosta vastaava kansliapäällikkö John Githongo erosi vastalauseena, ja rahoittajamaat, erityisesti britit, ovat arvostelleet julkisesti edistyksen puutetta.Silloisen hallituskoalition kumppaneiden erimielisyyksien vuoksi perustuslakiuudistus oli edennyt ennakoitua hitaammin. Nak—ryhmittymä (liittoutunut presidentti Kibakin kanssa) kannatti keskitettyä presidenttivaltaista järjestelmää, kun taas LDP—ryhmittymä-jolla oli vähemmän parlamenttipaikkoja kyseisessä koalitiossa kuin NAK-vaati liittovaltiollista, parlamentaarista järjestelmää, jota joissakin piireissä kutsutaan Majimboksi.
ennen vuoden 2002 vaaleja NAK: n ja LDP: n välillä sovittiin yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding, MoU), joka loi perustan sille, että nämä kaksi ryhmää voivat kiistää vaalit NARC: n (Rainbow Alliance) lipun alla. Yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittiin, että pian vaalien jälkeen laaditaan uusi perustuslaki, jossa säädetään uuden vahvan pääministerin tehtävästä heikentäen samalla presidentin asemaa. LDP: n silloinen johtaja Raila Odinga säilytti pyrkimyksensä pääministeriksi. Hallitus kuitenkin muokkasi perustuslakiluonnosta professori Ghain kirjoittamasta ja Bomasin komitea muutti sitä.
tämä säilytti vahvan presidentin, joka hallitsee heikompaa pääministeriä. Tämä johti hajaannukseen NAK: n ja LDP: n välillä, joista edellinen kampanjoi perustuslain puolesta vuonna 2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä ja jälkimmäinen ei. Ei-ääntä kannatti myös Uhuru Kenyattan Kanu-puolue, joka oli maan ainoa hallituspuolue itsenäistymisestä vuoteen 2002. Kansanäänestyksen tulos, jossa perustuslakiluonnos hylättiin, merkitsi laajempaa uudelleensuuntautumista ennen vuoden 2007 vaaleja, joissa No-ryhmä järjestäytyi uudelleen oranssiksi Demokratialiikkeeksi Raila Odingan toimiessa presidentin lipunkantajana, kun taas kyllä-ryhmän jäsenet päätyivät useisiin poliittisiin puolueisiin, kuten kansallisen yhtenäisyyden puolueeseen.
hallituskoalition sisäinen vääntö vaikutti kielteisesti myös muihin keskeisiin hallinnon aloihin, erityisesti suunniteltuun valtion omistamien yritysten laajamittaiseen yksityistämiseen. Vuoden 2007 presidentinvaalien uskottiin suurelta osin olleen virheelliset kansainvälisten tarkkailijoiden todetessa, etteivät ne täyttäneet alueellisia tai kansainvälisiä normeja. Useimmat tarkkailijat ovat sitä mieltä, että vaalituloksen laskemista peukaloitiin istuvan presidentin Mwai Kibakin eduksi, vaikka hänen kilpailijansa ja Kenian myöhempi pääministeri Raila Odinga voittivat vaalit. Heinäkuussa 2008 julkaistiin Yhdysvaltain hallituksen teettämät ovensuukyselyt, jotka paljastivat, että Odinga oli voittanut vaalit mukavalla 6 prosentin marginaalilla, selvästi mielipidekyselyn 1,3 prosentin virhemarginaalin ulkopuolella.
Keniassa oli merkittävää ja laajaa väkivaltaa-2007-2008 Kenian kriisi – sen jälkeen, kun Kibaki julistettiin ennennäkemättömällä tavalla vuoden 2007 presidentinvaalien voittajaksi. Väkivaltaisuudet johtivat lähes 1 000 ihmisen kuolemaan ja lähes 600 000 ihmisen pakkosiirtoihin. Jotkut tutkijat toteavat, että se mahdollisti etnisten ryhmien välisten maakiistojen väkivaltaisen ratkaisemisen ”esi-isien kotimaiden” kiistanalaisista käsityksistä.
diplomaattiseen ratkaisuun päästiin, kun kaksi kilpailijaa yhdistettiin myöhemmin suureksi koalitiohallitukseksi YK: n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtaman kansainvälisen rauhanvälityksen jälkeen perustuslakiin kirjatun vallanjakoa koskevan kansallisen Sovintolain nojalla. Sopimuksen jälkeen valta jaettiin presidentti Mwai Kibakin ja pääministeri Raila Odingan kesken.Koalitiohallituksen muodostamiseen johtaneissa neuvotteluissa suositeltiin useita toimia kansakunnan vakauden ja rauhan takaamiseksi. Yksi näistä uudistuksista oli kuuluisa Agenda 4, jossa käsitellään eri alojen uudistuksia. Uusi perustuslaki määriteltiin keskeiseksi alueeksi Agenda 4: n toteuttamisessa. Perustuslakiluonnos julkaistiin, ja kenialaiset hyväksyivät sen äänestyksessä 4. elokuuta 2010.Vuonna 2013 koalitiohallitus jäi perustuslain vuoksi tehottomaksi. Parlamenttivaalit pidettiin, ja Jubilee-koalitio presidentti Uhuru Kenyattan ja varapresidentti William Samoei ruton kanssa ratkaisi voiton. Uudessa perustuslaissa säädettiin myös kaksikamarisesta parlamentista, senaatista ja kansalliskokouksesta. Ne täytettiin asianmukaisesti valituilla ehdokkailla. Kansakunta oli myös jaettu piirikuntiin, joita johtivat kuvernöörit ja joita senaatissa edustivat senaattorit. Näissä maakunnissa naisia edustivat myös vaaleilla valitut naiskansanedustajat.Viisivuotinen kausi päättyi vuonna 2017 ja maa lähti vaaleihin.Presidentti Uhuru Kenyatta ja varamies William Samoei Ruto valittiin uudelleen 30.lokakuuta 2017. Tämä ulottuu vuoteen 2022, jolloin käydään seuraavat vaalit. Historiallinen kädenpuristus maaliskuussa 2018 presidentti Uhuru Kenyattan ja hänen pitkäaikaisen vastustajansa Raila Odingan välillä merkitsi sovintoa, jota seurasi talouskasvu ja Vakauden lisääntyminen.