Äiti Maria, Pachamama ja Andit
Linda Hall jatkaa, että ”espanjalaiset toivat Neitsyt Marian uuteen maailmaansa lohduttavana läsnäolona, kunnioituksen keskuksena, espanjalaisen nationalismin tunnuksena, sotajohtajana, joka innosti heidät voittoon muslimeja vastaan. He olivat sijoittaneet Marian kuvan muslimien pyhiin tiloihin,ja he tekivät samoin Amerikan alkuperäisissä pyhissä tiloissa.”Ja muualla”nämä tekijät tekivät neitsyestä, jota suosi loputtomat mahdollisuudet kehittää uusia, paikalliseen tilanteeseen liittyviä, erityisen tärkeitä katolilaisuuden vakiinnuttamisessa valloitetuilla alueilla”
kuitenkin Marialla oli kilpailua Andien pakanallisessa pantheonissa. Inkat olivat todellakin kehittäneet käsityksen ”pyhästä naisellisuudesta”, mutta tämän käsityksen omaksuivat jo ainakin kaksi jumalatarta: Pachamama (Äiti Maa) ja Mama Quilla (Äiti Kuu).
nyt en halua kaunistella tätä. Pachamama oli todellakin pakanallinen jumalatar, eikä välttämättä miellyttävä. Hän ei ollut paha, sillä maapallohan näyttää todella ylläpitävän ihmiskuntaa ”äidillisillä” lahjoillaan. Mutta hän ei myöskään ollut luonnostaan hyvä, koska joskus hän ei jakanut riittävästi antimiaan: sadot saattoivat epäonnistua, ja seurauksena oli nälänhätä. Lisäksi se saattaa aiheuttaa maanjäristyksiä ja muita luonnononnettomuuksia. Pachamamaa pidettiin hyvänä, mutta myös ailahtelevana. Hän vaati uhria lepytettäväksi ja sen tähden antamaan pois hedelmänsä. Useimmat kuulemani lähteet mainitsevat eläinten uhraamisen, nimittäin laaman sikiöiden, mutta en sulje pois ihmisuhrin mahdollisuutta, nimittäin lasten (vaikka monet lähteet, joita olen nähnyt yhdistävän nimenomaisesti ihmisuhrin Pachamamaan, eivät ole tieteellisiä, vaan puolueellisia paavin vastaisia lähteitä, jotka julkaisevat artikkeleita tästä aiheesta Vatikaanin puutarhojen kiistan seurauksena).
katoliset lähetyssaarnaajat pitivät hyvänä ajatuksena asettaa Marian hyvyys ja äidillinen hellyys vastakkain pakanajumalien oikukkuuden (ellei jopa julmuuden) kanssa. Vaikka tämä strategia kantoi hedelmää (kuten Meksikossa), se ei kuitenkaan aina ollut tehokas.
katolilaisilla oli jälleen kaksi tietä, joita he saattoivat valita: he saattoivat joko murskata pakanajumalat tai käyttää alkuasukkaiden uskonnossa jo esiintyviä ”pyhiä naiskäsityksiä” avoimena ovena Tutustuttaakseen heidät katoliseen uskontoon puhdistaen samalla nämä alkuperäisasukkaiden käsitykset virheellisistä väitteistä. Linda Hall selittää:
”kirkko oli käyttänyt Neitsyt Mariaa käännytysyrityksissä Länsi-Euroopassa vuosisatojen ajan. Hänestä tuli usein vastalääke sille, mitä kirkonmiehet pitivät taikuutena. He määrittelivät uudelleen, uudistivat ja tulkitsivat tapoja sellaisina kuin ne olivat, mutta kristillisten periaatteiden mukaan.
(…)
Mariaan vedottiin edelleen alkuperäisuskontoja vastaan, joita espanjalaiset kutsuivat ”epäjumalanpalvelukseksi”.”Kirkolla oli kaksi tekniikkaa, joiden välillä oli jatkumo—toisaalta sorto ja toisaalta muiden uskontojen ja ”magian” suvaitseminen ja liittäminen kristilliseen viitekehykseen. The Virgin figured molemmissa tekniikoissa, mutta oli tehokkaampi jälkimmäisessä”
jälleen havaitsemme, että rakentava tie on tavallisesti tehokkaampi kuin tuhoava tie. Lähetyssaarnaajat löysivät syntyperäisestä Pachamamasta hyvän tavan esitellä Maria Andealaisille, sillä molemmat jakoivat ja välittivät saman tunteen ”pyhästä” naiseudesta:
”syntynyt ajatus Mariasta oli seurausta paitsi hengellisten järjestelmien vastakkainasettelusta myös molempien osapuolten majoituksesta. Ne uudet kunnioituksen ja palvonnan muodot, jotka kehittyivät espanjalaisen katolilaisuuden ja Meksikon olemassa olevien uskonnollisten järjestelmien kulttuurisesta sekoituksesta, eivät olleet millään tavoin staattisia tai yhdenmukaisia … kuu, jolla hän seisoo, Kukat, eleganssi, edustustojen kuninkaallinen luonne vaikuttivat kaikki eräänlaiseen ”Kaksoisharhaiseen identiteettiin”, jossa alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten keskinäiset väärinymmärrykset sallivat kummankin nähdä toistensa käytännöissä sen, mitä he itse uskoivat ja harjoittivat.”
tämä juurrutettu samaistaminen Pachamama Neitsyt vahvistetaan, ei ainoastaan tieteelliset lähteet olen kuullut, mutta myös Eric Giunta, lisäyksessä hänen artikkeli Äiti Maa (muistutan lukijaa, Eric ei ole puolueellinen hyväksi paavi, päinvastoin). Itse asiassa, kuten aiemmin mainitsin, tämän vahvistaa myös Wikipedian artikkeli paavin kriitikot yrittivät muuttaa poistaakseen kaikki maininnat Mariasta pachamaman artikkelissa.
Chicagon yliopistolle toimitettu paperi selittää vielä enemmän, miten inkulturaatio toimi saumattomasti ja elegantisti, vaikka lähetyssaarnaajat eivät saaneet siitä täyttä otetta:
”Andit leimasivat historiansa maaseudulle erilaisten olentojen kanssa, jotka elivät yhdessä sukulaisina tai kilpailijoina. ”Eri olentojen väliset suhteet olivat neuvoteltavissa, sillä ihmiset saattoivat palvoa, konsultoida, rukoilla, taistella, siepata tai jopa tehdä toimintakyvyttömäksi jumalia, oraakkeleita ja pyhäkköjä. Inkat vangitsivat kaikki nämä asiat yksinkertaiseen käsitteeseen-wak ’A – eli mihin tahansa tai paikkaan, jolla oli ylimaallista voimaa” (D ’ Altroy 2002:142). Näitä huacoja, oraakkeleita ja pyhäkköjä kunnioitettiin hyvillä aikeilla sekä pyydettiin välttämään sairauksia ja katastrofeja
(…)
kuvat …olivat itse kulttiesineitä, tosiasia, joka antoi aiheen Intian havainto, että kristilliset kuvat olivat Huacas espanjalaiset-havainto erittäin vaikea ristiriidassa ” ( … ) näin ollen Espanjan käsitys pyhimyksiä ja heidän pyhäinjäännöksiä yhdistettynä Andien käsitys huaca, johti jälkimmäinen uskoa, että pyhimykset olivat huaca Espanjan. Tämä käsitys mahdollisti joidenkin vallitsevien Andien jumaluuksien samaistumisen eri pyhimyksiin, kuten Neitsyt Marian Pachamamaan tai Pyhän Santiagon (Pyhän Jaakobin) ja illapan, Ukkosenjumalan, kanssa.”
Marian representaatiot Pachamama
Vatikaanin Puutarhakiistan aikana monet ihmiset väittivät olevansa pachamaman asiantuntijoita vetoamalla väitteisiin, kuten: ”veistetty hahmo on selvästi Pachamama. Tee vain yksinkertainen Google-haku ja näet.”Se on väite, joka on valitettavasti toistunut usein koko kahakan aikana.”: eristäkää itsenne kaikista todisteista, jotka ovat vastoin kertomustanne huutamalla ” se on selvästi sitä, mitä luulen sen olevan. Pidätkö minua tyhmänä?”
tieteelliset artikkelit eivät kuitenkaan vahvista tätä käsitystä. Pachamamaa ei yleensä kuvata alkuperäisenä raskaana alastomana naisena. Tapa, jolla Pachamama on juurrutettu Maryyn, osoittaa sen alkuperäisen muodon, kuten Linda Hall selittää:
”monet Andien Santa Marian kuvausten ominaisuudet saattoivat liittyä suoraan Pyhän alkuperäisiin ilmentymiin. Yksi tärkeimmistä oli yhteys vuoriin, assosiaatio, joka liittyi suoraan pachamamaan, maan äitiin. Johdonmukainen piirre Andien kuvauksissa Mariasta on hänen pukunsa kolmiomainen muoto, joka Carol Damianin mukaan viittaa ” vuoren muotoon ja erityisesti hänen rooliinsa Pachamamana, maan äitinä.”Useissa esimerkeissä siirtomaa-ajalta Neitsyt Pachamamana viedään äärimmäisyyteen Marian ilmestyessä itse vuoren sisälle.
(…)
toinen huomattava esimerkki löytyy pienestä kirkosta lähellä Urcosin kaupunkia muutaman kilometrin päässä Cuzcosta. Kuva korostaa kallion merkitystä, joka on ilmeisesti osa vuorten hengellistä maisemaa ja yhteyttä Mariaan. Kivet ovat kotoperäisessä henkisyydessä usein wak ’ aseja eli pyhiä paikkoja, esineitä tai persoonia. Tämä kuva, Kaninkunkan kynttilänjalan Neitsyt, on maalattu suoraan kallioon kirkon alttarin yläpuolelle. Hänen sininen viittansa muodostaa tunnusomaisen kolmiomaisen muodon, kun hän katsoo majesteettisesti ulos seurakunnasta. Kuten Damian huomauttaa, ” hän ei ole maalattu esitys vuoresta . . . hän on vuoren Kallio ja kunnioitettu kuin wak ’ a.”
(…)
tavallisimmin hän esittää neitsyttä Pachamaman tavoin maalaamalla hänet kolmionmuotoiselle kalliolle kannattaessaan Candlemasin neitsyttä; näin korostuu Maria/vuori ja Maria/Kivi-käsite.”
tämä käy järkeen, sillä Pachamama on äiti maa. Tietenkin jokaisen teroitetun version jumalattaresta täytyy korostaa sen telluurista symboliikkaa. Yksi hätkähdyttävimmistä esimerkeistä on Potosí Madonna. Potosí on vuori nykyisessä Bolíviassa. Linda Hall kertoo, kuinka Potosín majesteettisuus ja korkeus tekivät sen samaistumisesta Äiti Maahan hyvin luonnollista alkuperäiskansojen hengellisyydessä. Myöhemmin Potosí samaistettiin myös Neitsyt Mariaan, ja eräs pieni kukkula lähellä (Huayna Capac) Jeesus-lapseen, jota hänen Pyhä äitinsä syleili.
Potosí Madonna ammentaa tästä kaksinkertaisesta tunnistuksesta. Pachamamana hänen ruumiinsa on vuori, jossa on puita, hevosia ja miehiä. Mariana hänellä on kolminaisuus, joka leijuu hänen yläpuolellaan ja kruunaa hänen päänsä.
kuuluisin kuvaus on kuitenkin itse asiassa Mamacha Belén, joka on hallin kuvailema nimitys sekä Pachamamalle että Betlehemin äidille: ”hänen ikonografiansa on Taivaan kuningatar, joka muistuttaa Inka Coyaa. Hän kantaa Jeesus-lasta sylissään, mutta tuijottaa kiihkeästi katsojaa etäällä ja itserakkaana. Hänen lukuisat Cuzco-tyyliset maalauksensa ovat kaikki patsasmaalauksia, sillä hän oli itse asiassa pukeutunut patsas. Myös hänet on kuvattu helminauhoilla, jotka on verhottu kuunkulmilla hänen kaapuihinsa, sekä kaikkialla esiintyvillä Andien ruusukkeilla, kukilla ja linnuilla. Vuonna edustus meillä on hänen seitsemästoista-luvun sarjan maalauksia, hän on pukeutunut valkoiseen ja kultaan, hänen pitkä musta hiukset kudottu kukkia”
Mary-Pachamamaan liitetyt ihmeet
minusta oli mielenkiintoista, että mamacha Belénin hartaus alkoi itse asiassa ihmeestä, jollainen on yleisesti liitetty muihin Marian hartauksiin:
”hahmon suosio saattaa liittyä legendaan hänen ihmeellisestä saapumisestaan Cuzcoon. Väitteen mukaan San Miguelin kaupungin kalastajat löysivät Callaon linnoituksen muurien ulkopuolelta läheltä Espanjan pääkaupunkia limaa meressä kelluvan laatikon. Sisältä he löysivät belénin Neitsyen kuvan, jonka sisällä oli lappu, jossa luki ” Cuzcolle.”Varakuningas, arkkipiispa ja kuninkaallinen neuvosto olivat tämän ihmeellisen löydön edessä päättäneet, että Cuzcon todella pitäisi olla hänen määränpäänsä. Kun hän saapui, arvottiin, missä kirkossa hänen tulisi asua.”
tällainen ihme, jossa patsas Our Lady vain ilmestyy yhtäkkiä kylään ja vauhdittaa rakennuksen pyhäkkö siellä, alkaa uusi ja voimakas Marian omistautumista, on myös hyvin tyypillinen Iberian keskiaikaisia legendoja: yksi tällainen tapaus on tarina Our Lady of Nazaré Portugalissa. Yleensä kun tällaisia Marian patsaita syntyy, ne ovat jumalallisesti ihmeiden leimaamia kumeja. Näin kävi myös vastaperustetulle Mamacha Belénille. Hall jatkaa nimeämällä kaksi siihen liittyvää ihmettä: ”kuvapatsaan kulkue, joka johti Ankaran kuivuuden lievittämiseen ja pelastukseen sellaisen yksilön sielun paholaisesta, joka auttoi hänen kuvansa kantamisessa ja antoi sitten ensimmäisen ansaitsemansa kolikon Hänen kirkolleen.”
niille, jotka eivät ole vakuuttuneita Mamacha Belénin ja Pachamaman yhteydestä, on olemassa vielä ainakin yksi ihme: Marian ilmestys paikassa, jossa pachamamalle yleensä uhrattiin uhreja:
”Cochabamban ulkopuolella Quillacollon kaupungissa järjestetään joka Elokuu Urkupiña-festivaali, jossa juhlitaan Neitsyt Marian ja Pachamaman yhdistymistä. Tarina tästä kahden kulttuurin sekoittumisesta juontaa juurensa kolonialismia edeltäneeseen aikaan, jolloin Cochabamban laakson alkuperäisväestö uhrasi uhrilahjoja waca-pyhälle kukkulalle, jossa henkinen energia on keskittynyt-jossa Quillacollo nyt istuu. Tätä nimenomaista wacaa kunnioitettiin sen naisenergian vuoksi, ja palvojat antoivat uhrilahjoja sikäläiselle Pachamamalle.
sitten, 1700-luvun lopulla, kun Espanjan kolonialismi oli täydessä kukassa ja katolinen kirkko yritti tunkeutua alkuperäisväestön keskuuteen, Neitsyt Marian ilmestys Wacalla lähestyi nuorta alkuperäisväestöä. Seuraavana päivänä, kun hän palasi kukkulalle vanhempiensa kanssa, Neitsyt ilmestyi jälleen. Tyttö huusi: ’Ork’ hopiña! Ork ’ hopiña!- Hän on jo kukkulalla Ketšuassa. Siitä lähtien Urkupiña-festivaali on järjestetty joka vuosi juhlien paitsi neitsyttä ja hänen Pachamama-edeltäjäänsä, myös kansallista integraatiota, Espanjan ja alkuperäiskansojen kulttuurin yhdistämistä.”
ihmeellisen ilmestyksen vahvisti myöhemmin seurakunnan pappi ja paikalla on nykyään kappeli. Vuonna 1998 arkkipiispa korotti temppelin pyhäköksi. Omistautuminen Our Lady of Urkupiña on nyt vakiintunut.
kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta, jossa Maria olisi käyttänyt pakanallista kuvastoa ja kultteja tunkeutuakseen vieraaseen kulttuuriin. Monet paavin parjaajat ovat esittäneet vastalauseensa: ”Miksi käyttää tuota rumaa veistosta Amazonin neitona? Mikseivät he pysy Marian kuvauksissa, jotka tunnen? Our Lady of Guadalupe on tarpeeksi alkuperäiskansojen, joten sanon! Anna heidän sen sijaan saada se!”Tämä jättää huomiotta sen, että Neitsyt Maria Guadalupe ilmestyi kukkulalle, joka oli aiemmin liitetty hedelmällisyyden jumalattaren Tonantzinin kulttiin. Suosittelen lukea tämän artikkelin nähdä, miten retoriikka antiikin vastustajat omistautumista Our Lady of Guadalupe niin silmiinpistävästi jäljittelee arvostelijoita tänään.
Pachamama ja paholainen
jotkut saattavat väittää, että näiden ihmeiden voidaan todellisuudessa katsoa johtuvan demonisesta toiminnasta. Ei unohdeta, että yksi parjaajien pääväitteistä on, että Pachamama on demoni. He ovat vaatineet Pyhän Pietarin basilikan manaamista ja uudelleenjärjestelyjä kiisteltyä raskaana olevaa naishahmoa isännöineen Synodin aikana järjestettyjen toimien vuoksi.
tämä näyttää sivuuttavan sen, että yksi Mamacha Beléniin liittyvistä ihmeistä on itse asiassa pahan hengen ulosajo. Mieleeni tulee raamatunkohta, jossa Jeesus Kristus, kun häntä syytettiin yhteistyöstä Beelsebubin kanssa, vastasi: ”jaettu talo ei voi pysyä pystyssä. Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, hän on jakautunut itseään vastaan ” (Mt 12:24-26).
on enemmän. Edellä mainitussa Chicagon yliopistolle toimitetussa kirjoituksessa Tri Matthew Brewer analysoi Humahuacan kaupungissa Argentiinassa vietettyjen Karnevaalijuhlien (Mardi Gras) symbolista merkitystä. Tämä kirjoitus osoittaa, miksi pelkkä huutaminen ”pakanajumalat ovat paholaisia”voi kostautua. Kävi ilmi, että alkuperäiskansat eivät olleet valmiita kuvittelemaan olentoa, joka kiteyttäisi kaiken maailman pahuuden. Heille jumalat olivat moraalin kannalta aivan kuin ihmiset: sekoitus hyvää ja pahaa. Siksi he eivät voineet ymmärtää ajatusta Saatanasta niin kuin lähetyssaarnaajat yrittivät välittää sen:
”tämä rinnastuu Fernando Cervantesin teokseen The Devil In The New World, jossa hän esittää kolme näkökohtaa ymmärtääkseen paholaisen jatkuvan kunnioituksen ja hänen tulemisensa Mesoamerikan pantheoniin, mitä Inkakin oli aina tehnyt (D’ Altroy 2002, MacCormack 1984). ”Ensinnäkin uhraamisen tärkeys ja tarve, jota intiaanit tunsivat säilyttääkseen sen kielloista huolimatta; toiseksi lähetystyöntekijöiden itsepintainen vaatimus siitä, että uhraukset olivat paholaisen työtä; ja lopuksi ymmärrys jumaluudesta hyvän ja pahan yhdistelmänä, mistä seurasi intiaanien vaikeuksia käsittää paholaista, joka oli täysin pahansuopa tai jopa ei-toivottu ” (Cervantes 1994:47).”
(…)
”tässä idealistisessa ja uskonnollisessa ristiretkellä epäjumalanpalvelusta vastaan” espanjalaiset rinnastivat intialaisen uskonnon jumalat omaansa paholaiseen. He näkivät intiaanit paholaisen sikiönä ja heidän riittinsä paholaisen palvontana” (Taussig 1980:169-70). Samaan aikaan eivät kuitenkaan olleet erityisen uusia lähetystyöntekijöiden karkotusretket, ”eivätkä muiden espanjalaisten suorittamat Pyhän omaisuuden varastamiset Andeilla, sillä Inkat olivat usein purkaneet tyytymättömyyttään Andien jumaluuksia kohtaan juuri näillä tavoilla” (MacCormack 1991:183).”
jos oli tehotonta yrittää pelotella pakanuus pois alkuasukkaista vetoamalla perkeleeseen, niin mitä jäi jäljelle? Tässä on se, että tuntee kulttuurin, johon on sitoutunut evankelioimaan, kannattaa. Alkuperäisasukkaat eivät olleet vain tietämättömiä sellaisista käsitteistä kuin puhdas pahuus ja puhdas hyvä, vaan heillä oli taipumus ajatella kaksinaisuuksien näkökulmasta. Kaikkeudessa oli reaktio kosmisen tasapainon säilyttämiseksi. Nämä kaksinaisuudet eivät tietenkään olleet ”hyvän” ja ”pahan” pareja, jotka kristityt tuntevat niin hyvin, vaan ”kaaoksen” ja ”järjestyksen tyypillisiä pakanapareja.”Tässä mielessä, jos olisi olemassa Paholainen, joka kylväisi havokia, tarvittaisiin rinnakkaisolento, joka palauttaisi järjestyksen. Mary oli luonnollinen ehdokas tähän rooliin.
Andien pantheonissa oli jo pari, joka voisi helpottaa inkulturaatiohommaa: Pachamama Marialle ja kavala Supay / Pulljay paholaiselle:
”hän Supay sisälsi ajatuksen Andien kaksinaisuudesta, joka sulautui käsityksiin hyvästä ja pahasta jumaluudesta, ja mies-nainen-luonne teki Pachamamasta myös loogisen kumppanin.
(…)
pachamaman (Neitsyt) ja paholaishahmon (Tío tai Supay) välinen yhteenotto Bolivian kaivoksissa ja Argentiinan luoteisosassa kuvastaa uhkaavan tuhon ja pelastuksen draamaa monilla Latinalaisen Amerikan ylänköalueilla. Valloituskulttuurista ammentavassa muukalaissymbolissa ruumiillistuneen maskuliinisen voiman nähdään pyrkivän intiaaniyhteisön tuhoamiseen, kun taas intiaanihuolia huokuvan naisvallan nähdään pitävän häntä loitolla”
(…)
ero Pujllayn ja Pachamaman välillä korostaa useita dikotomioita järjestyksestä ja kaaoksesta, varovaisuudesta ja tuhosta, tilasta ja ajasta, ja burleskista ja rikollisuudesta ( … ) suurimmaksi osaksi Pachamama saa kuitenkin osakseen laajaa kunnioitusta, kun taas Pujllay ja paholainen ovat läsnä karnevaaleissa, paikallisissa myyteissä ja legenda. Tämä ero on tärkeä karnevaalien luonteen vuoksi. Karnevaalien aikana tapahtuvat burleskit, pilailevat ja harhailevat yhteiskunnalliset inversiot tekevät paholaisesta loogisen syntipukin, kun taas Pachamama taas tuo järjestystä quotidiseen elämään ja tarjoaa tilallis-ajallisen ymmärryksen äärettömyydestä … loppujen lopuksi Pachamama samastetaan Neitsyt Mariaan ja hänen äärettömään hyvään luonteeseensa, suojelualueeseensa ja tuhlaajapiirteisiinsä, jotka muokkaavat normaalisti muuttumatonta”
se, että Pachamama on demoni, on fundamentalistinen, pelkistetty ja ideologisesti ohjattu strategia, joka on epäonnistunut useita kertoja, kuten minä ovat toistuvasti osoittaneet. Se on myös evankelioimispotentiaalin suurta tuhlausta, aivan kuten Viracochan kukistaminen oli. Andeilla on jo valmius nähdä Pachamama taistelijana paholaista vastaan ja samastaa Pachamama Neitsyt Mariaan. Vakuuttamalla heille, että Pachamama on demoni, tämä olento vaihtaa puolta ja herättää hänen verenhimoinen luonteensa kuten se oli ennen espanjalaisten saapumista. Olisi luultavasti tuottoisampaa antaa Pyhän Hengen ottaa valta täältä ja jatkaa hidasta työtä Pachamaman Kristillistämiseksi, korvata hänet hitaasti Marialla ja antaa hänen tehdä se, minkä hän parhaiten tietää: taistella Saatanaa vastaan.
pachamaman oikea määräys
voisi tietysti sanoa: ”kaikki tuo on hyvä ja hyvä, mutta heti kun Pachamamaa palvotaan jumalattarena, silloin kaikki inkulturaation teeskentely on poissa, ja olemme synkretismin valtakunnassa.”Kyllä, se olisi totta … jos Pachamamaa todella palvottaisiin jumalattarena Vatikaanin Puutarhaseremoniassa. Kuten Monsignore Felipe Arizmendi Esquivel, piispa Emeritus San Cristobal de las Casas, Chiapas, Meksiko, sanoi artikkelissa Zenit:
”jotkut tuomitsivat nämä teot ikään kuin ne olisivat olleet epäjumalanpalvelusta, ”Äiti Maan” ja muiden ”jumaluuksien palvontaa.”Mitään siitä ei tapahtunut. He eivät ole jumalattaria; se ei ollut epäjumalanpalvelusta. Ne ovat symboleita Amazonian todellisuuksista ja kokemuksista, joiden vaikuttimet eivät ole ainoastaan kulttuurisia vaan myös uskonnollisia, mutta eivät palvontaa, koska se on velkaa vain Jumalalle. On hyvin rohkeaa tuomita paavi epäjumalanpalvelijana, koska hän ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Vatikaanin puutarhassa pidetyn seremonian lopussa häntä pyydettiin puhumaan ja hän rajoittui rukoilemaan Isä meidän-rukousta. Ei ole muuta jumalaa kuin Isämme taivaassa.
vuosia sitten, SELAMIKOKOUKSESSA, jonka jouduin koordinoimaan Cochabambassa Boliviassa, kysyin eräältä Aymara-Intiaaninaiselta, ovatko heidän mielestään Pachamama (Äiti Maa) ja Inti (Isä aurinko) jumalia, ja hän vastasi minulle: ne, jotka eivät ole saaneet evankeliointia, pitävät heitä jumalina.; niille meistä, jotka on evankelioinut, ne eivät ole jumalia, mutta Jumalan parhaat lahjat. Ihana vastaus! Sitä ne ovat! Ne ovat Jumalan rakkauden ilmauksia, eivät jumalia.”
hyvä piispa jatkoi puhumista kokemuksestaan epämukavuuden tunteella, jota jotkut alkuperäiskansojen eleet saattaisivat aiheuttaa (kuten ne tekivät Vatikaanin puutarhoissa) kulttuuriyhteytensä ulkopuolella olevissa:
”kun edellisessä hiippakunnassani kuulin suurella kiintymyksellä ja kunnioituksella puhetta ”Äiti maasta”, tunsin oloni epämukavaksi, kuten sanoin itselleni: Ainoat äitini ovat äitini, Neitsyt Maria ja Kirkko. Ja kun näin heidän kumartuvan maahan ja suutelevan maata, olin vielä vaivautuneempi. Mutta asuessani intiaanien kanssa ymmärsin, etteivät he palvoneet hänen Maaäitiään jumalattarena, mutta he halusivat arvostaa häntä ja tunnustaa hänet todelliseksi äidiksi, koska hän on se, joka antaa meille ruokaa syötäväksi, se, joka antaa meille vettä, ilmaa ja kaiken, mitä tarvitsemme elääksemme. He eivät pitäneet häntä jumalattarena; he eivät palvoneet häntä; he vain ilmaisivat kunnioituksensa ja rukoilivat kiittäen Jumalaa hänestä.”
toinen pappi, jolla on kokemusta kentällä, Fr. Ivan Bravo Montículon seurakunnasta La Pazista, siteerataan tässä artikkelissa vahvistaen, mitä Bp. Esquivel said:
’Bolivian kirkko on esittänyt Äiti Maan Jumalan luomuksena, hän sanoo. ’Pachamama on niin tärkeä ihmisten uskossa, että sitä ei voi jättää huomiotta, mutta Pachamama on Jumalan luoma, eikä se ole erillinen jumalatar. Toisin sanoen kirkko hyväksyy ihmisten rakkauden äiti maata kohtaan, koska kiitollisuus äiti maata kohtaan on kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. ”Vatikaanin toinen kirkolliskokous tunnusti, että meidän on tavoitettava ihmisiä eri tavoin”, Isä Bravo jatkaa. ’Bolivialaiset papit pystyvät ymmärtämään perinteitä, koska me olemme lähtöisin heistä, ja sen ansiosta he voivat tavoittaa ihmiset. Ennakkoluulottomuus ja luovuus auttavat katolisuutta pysymään vahvana Boliviassa.”
päätelmät
tätä artikkelia ei kirjoitettu, koska hyväksyn, että kiistelty puinen patsas oli Pachamama, jumalatar. Kuten olen sanonut useita kertoja, hahmo oli REPAMIN järjestäjille ja Vatikaanin virkamiehille pelkkä Ei-epäjumalankuva Amazonian kansoista, hedelmällisyydestä, naiseudesta ja Äiti maasta (tässä ei ymmärretä pachamamaksi, jumalattareksi, vaan sellaisena kuin Kristillisvaikutteinen ekologinen liike siihen yleensä viittaa). Myös ainakin joillekin alkuasukkaille tuo hahmo sai Marian mielleyhtymän kuvauksena Our Lady of the Amazonista, ja tämä oli esillä Vatikaanin Puutarharituaalin aikana.
kuitenkin, koska monet ihmiset ovat hyväksyneet dogmina, että hahmo oli Pachamama (jumalatar), mielestäni on tärkeää antaa niiden, jotka ovat todella hämmentyneitä tai rehellisesti huolissaan, ymmärtää paremmin, mikä Pachamama, jumalatar, todella on. Sen merkitys ei ole välttämättä pakanallinen, eikä ortodoksikatoliselle välttämättä mahdoton. Pachamaman merkitys ei ole sama ennen kristinuskon tuloa Etelä-Amerikkaan ja sen jälkeen. Ennen se oli varmasti julma jumaluus, joka voitiin yhdistää ihmisarvon vastaisiin tapoihin. Se ei myöskään ollut neitseellinen, kuten hedelmällisyyden jumalattaret yleensä eivät ole. Mutta jälkeenpäin, se sai symboliikkaa, joka salli Jumalan armon tulla ja pyhittää sen kautta äidin vaikutus Theotokos. Tämä hyvänlaatuinen Marian vaikutus on hyvin dokumentoitu eikä määrä Wikipedian muokkaus voi poistaa, että.
Toki tutkimukseni osoittavat, ettei Pachamama ole välttämättä harmiton. Pakanallista Pachamamaa saatetaan yhä palvoa Andien tietyissä osissa, jotka ovat eristäytyneempiä kristillisestä vaikutuksesta. Näin ei kuitenkaan käynyt Synodissa olleille Amatsonialaisille, jotka olivat selvästi katolilaisia. On totta, että Mary-Pachamama saattaa liittyä synkretismiin, kuten tri Brewer myöntää, koska se on niin ylevä, että se esiintyy ”kvaterniassa” Pyhän Kolminaisuuden rinnalla. Mutta tämä tapahtuu Neitsyt Marian kanssa jopa ilman mitään yhteyttä Pachamama, monissa uncatechized populaatioita (eikä välttämättä Etelä-Amerikan). Se ei ole syy taipua protestanttien valituksiin ja lopettaa Marian hartautta kokonaan. Maria-Pachamaman Karnevaalirituaalien tarkoituksena on tosiaan estää hänen väliintulonsa joinakin päivinä, jotta juhlat olisivat mahdollisia, mutta se seikka, että häntä pyydetään sietämään paholaista karnevaalien aikana, ei kiellä sitä, että hän on se, joka vangitsee hänet heti paaston alettua. Ja kyllä, Äiti Maa on yhdistetty New Age-liikkeisiin, mutta sitä on käytetty myös ortodoksisilla (ja jopa kirkon hyväksymillä) tavoilla katolilaisten keskuudessa sekä Etelä-Amerikassa että sen ulkopuolella, kuten olen osoittanut.
sen sijaan, että tuhoaisimme sen, mitä emme ymmärrä, olkaamme kyllin tarkkanäköisiä nähdäksemme ”evankeliumin siemenet” siinä alkuasukasnaisessa, joka esitti Puiset hahmot Our Lady of the Amatsonina. Fr. Bravo Boliviasta sanoo:
”Isä Bravo käyttää Markuksen kirjan vertausta maanviljelijästä, joka kylvää siementä, valaisemaan Pachamaman merkitystä Katolilaisuudelle. Jeesus kertoo tarinan maanviljelijästä, joka heittelee siemeniä eri pinnoille. Kiviseen maahan heitetyt siemenet itävät, mutta kuihtuvat sitten auringossa, ja orjantappuroiden sekaan heitetyt siemenet tukehtuvat auringonvalosta. Vain hedelmälliseen maahan kylvetyt siemenet kasvavat ja tuottavat satoa. Boliviassa Jumalan sanoman siementen täytyy yhdistyä hedelmälliseen, hedelmälliseen ja muinaiseen Äiti Maahan-kuten Jeesukseen Marian kohdussa-voidakseen tuottaa onnistuneen sadon katolisista bolivialaisista.”
myös paavi Franciscus itse pitää tätä tietä selvästi parempana, sillä hän päätti Synodin seuraavaan viestiin:
”rukoilkaamme Neitsyt Mariaa, jota kunnioitetaan ja rakastetaan Amazonin kuningattarena. Hänestä ei tullut sellaista voittamalla, vaan” juurruttamalla ” itseään: äidin nöyrällä rohkeudella hänestä tuli lastensa suojelija, sorrettujen puolustaja. Aina menossa ulos kulttuurin kansojen. Ei ole standardikulttuuria,ei ole puhdasta kulttuuria, joka puhdistaa muut; on olemassa evankeliumi, puhdas, joka juurrutetaan. Hänelle, joka huolehti Jeesuksesta Nasaretin köyhässä talossa, me uskomme köyhimmät lapset ja yhteisen kotimme.”