Kun Hitler tajusi, että sodan loppu oli hänen edessään

8. toukokuuta 2020 tulee kuluneeksi 75 vuotta Euroopan voitosta, eli viisi päivää, päivä, jolloin natsi-Saksa allekirjoitti antautumisasiakirjan ja lopetti virallisesti toisen maailmansodan Euroopassa. Venäjällä voitonpäivää vietetään aikaeron vuoksi 9.toukokuuta.

presidentti Rooseveltin kuolema 12. huhtikuuta 1945 oli Adolf Hitlerille hänen viimeinen pistoksensa adrenaliinia. Fuhrerin maailma oli murentunut hänen ympärillään, armotta, kun hän makasi bunkkerissaan valtakunnankanslian alla. Ja nyt hän puristi Rooseveltin kuolemaan huumeriippuvaisen hullun raivolla, joka on sattumalta törmännyt lempihuumeensa kätköön.

heiluttaen lehtilehteä Puolustusministerilleen Albert Speerille Hitler ilmoitti, että tämä oli ”ihme”, jonka hän oli aina ennustanut; että Harry Truman, Rooseveltin seuraaja, allekirjoittaisi mielellään rauhan Hitlerin kanssa ja se olisi kaikkien Saksan vaikeuksien loppu.

riivatessaan ja jaaritellessaan kuin riivattu mies Hitler katsoi ylös ”tilannehuoneensa” seinällä roikkunutta Fredrik Suuren kuvaa. Hänen on täytynyt juuri silloin ajatella, että Preussin keisari, jota Hitler piti suojelusenkelinään, oli tullut jälleen hänen avukseen. Fredrikin oma onni oli hymyillyt hänelle kuin ihmeen kaupalla, kun tsaari Elisabetin äkillinen kuolema taivutti tsaarin irrottamaan Venäjän Preussin vastaisesta liittoumasta seitsenvuotisessa sodassa. Berliini oli jo miehitetty ja Fredrik oli tuhon partaalla, mutta nyt suunta oli kääntynyt hänen edukseen. Hitler oli vakuuttunut, että tämä oli hänen Frederick-hetkensä.

puna-armeijan periksiantamaton eteneminen

ei kestänyt kauaa, kun euforia kuitenkin hälveni. Presidentti Truman ei näyttänyt olevan vähiten halukas luopumaan edeltäjänsä politiikasta. Huhtikuuta puna-armeija aloitti lopullisen etenemisensä kohti Berliiniä. Oder-joen Seelowin kukkuloilla, vain kuusikymmentä kilometriä Saksan pääkaupungista itään, käyty taistelu asetti hieman yli 112 000 saksalaista sotilasta miljoonaa neuvostoliittolaista ja puolalaista miestä vastaan, joita tuki yli 3 000 panssarivaunua ja lähes 17 000 tykistöä saksalaisten 600 panssarivaunua ja 2 700 tykkiä.

kun kenttätykki oli sijoitettu neljän metrin välein rintamalle, puna-armeijan tulivoima oli voimakkuudeltaan huikea. Yli 1,2 miljoonaa tykinammusta sinkoutui saksalaisten linjoja kohti yhden päivän aikana. Kenraali Gotthard Heinricin johdolla saksalaiset taistelivat epätoivoisesti, mutta heitä työnnettiin sinnikkäästi, kunnes he vetäytyivät takaisin Berliinin esikaupunkeihin 19.huhtikuuta seuraavana päivänä, joka sattui olemaan Hitlerin 56-vuotispäivä, näkivät taistelun Berliinistä alkavan toden teolla, kun ”tuhatvuotisen valtakunnan” sydän lyötiin rajulla Neuvostoliiton tykistötulella.

syntymäpäiväjuhlia ei järjestetty, vaikka Hitlerin esikunta jonotti bunkkeriin onnittelemaan Fuhreriaan ja monet etujoukon natseista saapuivat osoittamaan kunnioitustaan alkuiltapäivästä. Sen jälkeen Hitler nousi hetkeksi kanslian puutarhaan arvostelemaan ja palkitsemaan pientä Hitler-Jugendin osastoa, poikia, jotka olivat korkeintaan neljätoista, jotka yhä useammin heitettiin taisteluun Berliinin pelastamiseksi, jossa heidän tehtävänään oli usein laukaista panssarivaunuja venäläisiä panssarivaunuja vastaan.

Luetaan Myös: Kuten elämässä niin hänen kuolemansakin, ylimielisyys ja harhaluulo määrittelivät Adolf Hitlerin

tämä oli Hitlerin viimeinen julkinen esiintyminen. Fyysisesti hän oli nyt sekasortoinen raunio, jonka oli vaikea estää vasenta kättään tärisemästä hallitsemattomasti. Niinpä hän käveli tarttuen siihen selkänsä takana oikealla kädellään, jolloin hänen oli mahdotonta ojentaa mitalia itse. Hänestä on kuva, hänen viimeinen virallinen kuvansa, taputtamassa yhtä pojista poskelle jopa Hitler-Jugendin johtajan Artur Axmannin katsellessa. Pian hän katosi bunkkeriinsa-lopullisesti.

seuraavien päivien aikana jäljelle jääneet natsien johtomiehet – muun muassa Speer, Himmler, Dönitz, Ribbentrop ja Rosenberg – alkoivat lähteä Berliinistä ajaen pois ennen kuin venäläisten hyökkäysrengas sulkeutui peruuttamattomasti heidän ympärilleen. Hermann Göring oli onnistunut kuljettamaan valtavan taideaartesaaliinsa yksityisestä metsästysmajastaan Karinhallissa lähellä Berliiniä Baijerin suhteellisen turvaan ennen kuin hän kutsui Hitlerin tervehtimään häntä syntymäpäivänään. Nyt myös Göringin kavalkadi kiemurteli kytevän Raunion läpi harvoilla vielä auki olevilla teillä kohti Saksan etelää. Hitler oli päättänyt jäädä jälkeen ja mennä alas ’taistelevat’, ja hän tarmokkaasti torjui kaikki pyynnöt lähteä turvallisempaan paikkaan.

Martin Bormann oli ainoa merkittävä natsitoimitsija, joka halusi pysyä Hitlerin luona loppuun asti, kunnes myös Joseph Goebbels saapui 22.huhtikuuta vaimonsa ja kuuden pienen lapsensa kanssa tekemään bunkkerista kotinsa viimeisiksi päiviksi. Mutta sitä ennen Hitler oli alkanut väistyä hysterian tieltä. Hän paasasi kaikille: kenraaleille (Keitelin ja Jodlin piti olla läsnä Fuhrerin harhaisissa ”tilannekonferensseissa” joka päivä tuon viimeisen viikon ajan), jotka olivat ’pettäneet’ hänet olemalla tarpeeksi päättäväisiä; SS: lle, jonka joukot olivat Hitlerin mielestä usein valinneet väärät syyt taistella armeijan kanssa; vanhemmille natsijohtajille, jotka harvoin antoivat Fuhrerilleen täyden uskollisuutensa, vaikka Hitler oli aina tukenut heitä. Hän raivostui lääkärilleen Theodor Morellille uhaten, että hänet ammuttaisiin, koska hän yritti ”huumata hänet morfiinilla”. Ja jopa näinä elämänsä viimeisinä päivinä hän harhautti itsensä uskomaan, että valtakunta voitaisiin vielä pelastaa; että puna-armeija voitaisiin työntää takaisin Oderin ja jopa Veikselin yli, jos vain Wehrmacht pysyisi lujana; että rauha Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa olisi yhä mahdollinen, jos vain ne ymmärtäisivät, että Saksa voisi olla heidän liittolaisensa ’juutalaista bolshevismia’vastaan…..

Luetaan Myös: ”Where they Burn Books, They will Burn Men as well”

in his afternoon ’situation conferences’, he porrasted over his map, as always, and moved imaginary around around for ’best results’, and given instructions for pataljoons where Through the Soviet Circle, beat back The Red Army, and save Berlin. Huhtikuun 25.päivänä Speer tuli takaisin muutamaksi tunniksi, ja Hitler kysyi häneltä, suostuiko hän Fuhrerin suunnitelmaan tappaa itsensä sen sijaan, että joutuisi kärsimään venäläisille antautumisen häpeästä. Ilmeisesti Speerin vastaus vahvisti Hitlerin omat aikeet. Kun Speer pääsi viimeisen kerran pois Berliinistä, puna-armeija eteni lähiöiden kautta kohti keskustan hallintoaluetta. Edessä oli viisi päivää käsittämättömän raakaa, mutta pitkälti koordinoimatonta katutaistelua, ennen kuin se olisi verhona toisen maailmansodan eurooppalaiselle teatterille.

mutta nämä viisi päivää olivat täynnä sodan kummallisimpia episodeja. Kun Göringille kerrottiin, että Fuhrer oli päättänyt tappaa itsensä, hän oletti, että Hitlerin vuonna 1941 antama asetus Göringin nimeämisestä Hitlerin seuraajaksi tulisi automaattisesti käynnistymään Hitlerin kuoleman jälkeen.

tietämättä aikajanasta, jolloin Göring aikoi tehdä itsemurhan, hän ilmoitti bunkkeriin, että jos hän ei kuulisi mitään päinvastaista 24.huhtikuuta kello 22 mennessä, hän ottaisi vastuun kanslerina. Hitler raivostui ja perui aiemman määräyksensä välittömästi ja pyysi Göringiä eroamaan kaikista asemistaan hallituksessa ja puolueessa välittömästi. Göring suostui, ja hänet asetettiin kotiarestiin. Himmler puolestaan paljastui yrityksestä käydä Ruotsin Punaisen Ristin kautta salaisia neuvotteluja Britannian kanssa neuvotellusta antautumisesta. Näissä pyrkimyksissä ei ollut juurikaan edistytty, mutta Himmlerin viholliselle esittämä alkusoitto, oli se kuinka pintapuolinen tahansa, riitti siihen, että Hitler leimasi sen ”ihmiskunnan historian häpeällisimmäksi petokseksi”.

koston piti olla nopea. Himmler ei ollut paikalla, mutta yksi hänen alaisistaan – SS – upseeri Hermann Fegelein-oli, koska hän kuului tällä hetkellä Hitlerin seurueeseen. Fegelein oli naimisissa Hitlerin rakastajattaren Eva Braunin nuoremman sisaren Gretlin kanssa. Hän oli tunnettu korruptoitunut, ja Hitler ei ollut compunctions siitä, että hänet ammuttiin sen jälkeen, kun rumpu oikeus-sotaoikeus julisti hänet syylliseksi laiminlyönnistä velvollisuus. Teloitus tapahtui huhtikuun 28.päivän iltana, hädin tuskin tunteja ennen kuin Hitler nai Evan, Fegeleinin kälyn, toisessa bunkkerin sisällä pidetyssä improvisoidussa sosiaalisessa tilaisuudessa. Avioliiton oli määrä kestää kaikki neljäkymmentä tuntia. 30. huhtikuuta kello 15.30 mennessä sekä Braun että Hitler olivat kuolleet.

Huhtikuun 29.päivänä Hitlerille saapui kaksi tärkeää uutista, joiden vaikutusta häneen ei ole vaikea arvata, vaikka niitä ei ole kirjattu muistiin. Ensin Milanon uutiset Mussolinin kuolemasta italialaisten partisaanien käsissä. Enemmän kuin kuolema, ehkä se, mitä seurasi, vapisi Hitlerin selkärangasta. Teloituksen jälkeen Mussolinin, hänen rakastajattarensa Clara Petaccin ja heidän tovereidensa ruumiit heitettiin Milanon Piazzale Loretoon, jossa vihainen väkijoukko sylki ja leimasi ja virtsasi heidän päälleen, ennen kuin ne ripustettiin ylösalaisin huoltoaseman lastauslaiturilta lihakoukuilla. Hitler ei todennäköisesti olisi nauttinut tällaisesta mahdollisuudesta itselleen, ja jos olisi ollut pienikin epäilys hänen omasta päätöksestään tappaa itsensä, tämä tapaus hälvensi sen täysin.

luki myös: ”Abandon Hope All you Who Enter Here”: Dachaun Helvetinportit

toinen uutinen oli Hitlerin adoptiokaupungista Münchenistä, ja se liittyi Dachaun keskitysleiriin, joka oli vanhin natsien laajassa kuolemanleiriverkostossa (ja viimeinen vapautettava-29.huhtikuuta), myös ”mallileiriin”, jonka yli jokainen vanhempi natsi puuskahti häpeilemättä. Leirin vangin piti myöhemmin kertoa, kuinka

” kun ensimmäinen amerikkalainen upseeri, majuri, polveutui panssarivaunustaan, nuori Teutonilainen luutnantti Heinrich Skodzensky nousi vartioasemasta ja tuli amerikkalaisen upseerin eteen. Saksalainen on vaalea, komea, hajustettu, hänen saappaansa kimaltelevat, hänen univormunsa on hyvin räätälöity. Hän kertoo, ikään kuin hän olisi Sotilasparaatikentällä Unter den Lindenin lähellä harjoituksen aikana, sitten aivan oikein nostaen kätensä hän tervehtii hyvin kunnioittavasti ”Heil Hitler!”ja naksuttaa kantapäitään. ”Luovutan teille Dachaun keskitysleirin, 30 000 asukasta, 2 340 sairasta, 27 000 ulkopuolella, 560 varusmiestä.” Amerikkalainen majuri ei vastaa saksalaisen luutnantin tervehdykseen. Hän epäröi hetken, ikään kuin hän yrittäisi varmistaa, että hän muistaa riittävät sanat. Sitten hän sylkee saksalaisen kasvoille: ”Du Schweinehund!”. Ja sitten: ”istu tähän!”- osoittaen yhden sisään ajaneen Jeepin takapenkkiä. …. Majuri antoi käskyn, jeeppi, jossa oli nuori saksalainen upseeri, meni taas leirin ulkopuolelle…. Muutama minuutti kului, sitten kuulin useita laukauksia. ”Paskiainen on kuollut”, amerikkalainen majuri sanoo minulle.”

jos Hitlerin lähteet olisivat olleet tunnollisia, he olisivat kertoneet Fuhrerille, että ei vain yksi upseeri, vaan, kuten Martin Gilbert kirjoittaa,

”kaikki viisisataa varuskunnan sotilasta tapettiin tunnin sisällä, osan vangit itse, mutta yli kolmesataa amerikkalaissotilasta, jotka olivat kirjaimellisesti sairastuneet siihen, mikä heitä kohtasi Dachaussa: mätäneviin ruumiisiin ja epätoivoisen sairaisiin, hirvittävän riutuneisiin vankeihin.”

Huhtikuun 29. päivänä puna-armeija, joka oli nyt yli 2 miljoonan vahvuinen, hyökkäsi Potsdamer Platziin aivan Berliinin ydinkeskustassa. Tällöin myös pääkaupungin puolustamisesta vastannut kenraali Heinrici erosi raivostuneena Hitlerin yhä järjettömämpiin käskyihin. Illalla kranaatit rysähtelivät bunkkerin yläpuolella olevan valtakunnankanslian puutarhan ympärillä. Hitlerin peli oli pelattu Ja hän tiesi sen nyt.

hänen avioliittonsa Eva Braunin kanssa oli toinen irvokas komedia. Mies, joka oli kutsuttu pitämään häitä Fuhrerin bunkkeriin, oli Berliinin kaupunginvaltuutettu, joka joutui poistumaan vartiovuorostaan läheiseltä kaupungin tarkkailuasemalta. Keskiyön häitä seurasi samppanjaaamiainen, jossa kaikki paikalla olleet onnittelivat vastanaineita. Sitten Hitler otti yhden sihteereistään sivuun sanelemaan hänelle viimeiset testamenttinsa. Vaikka henkilökohtainen ’tahto’ on enimmäkseen merkityksetön, poliittinen testamentti on makaaberi sen tekstiin sirotelluissa karmeissa kuvitelmissa ja harhakuvitelmissa, joista mies, jonka maailma oli vääjäämättä hajoamassa, piti kiinni. Huhtikuun 30. päivän iltaan mennessä Hitlerin ja Braunin ruumiit, jotka olivat hiiltyneet tunnistamattomiksi – kuten Fuhrer oli halunnut niiden olevan – haudattiin kanslerinviraston puutarhan nurkkaan.

samana iltana Venäjän johtaviin sotavalokuvaajiin kuulunut Viktor Temin taivutteli marsalkka Žukovin antamaan hänen kuvata valtiopäiviä ilmasta käsin. Lentäessään kohti rakennusta hän näki ja kuvasi puna-armeijan sotilaan asettamassa Punalippua yhden valtiopäivien kaiteen päälle. Tämän jälkeen hän lensi luvatta Moskovaan. Seuraavana aamuna, Toukokuun 1.päivänä, Pravda kantoi tuota dramaattista kuvaa etusivullaan. Venäjä oli onnistunut murskaamaan Natsi-Saksan.

Anjan Basun tavoittaa [email protected]