kun ”suudelma” ei riitä

englannin kielessä on paljon sanoja suutelulle ja suutelulle. Niitä on niin paljon, itse asiassa, että joku voisi olla anteeksi miettiminen, jos meillä ei ole muutamia liikaa, ja voisi ehkä vaihtaa joitakin niistä toiseen kieleen, enemmän hyötyä sana. Yksi tarkoittaa ehkä ”sosiaalisesti epämukavaa kyytiä hississä”.

voi! Vaikka kielet todellakin lainaavat ja vaihtavat sanoja, se ei näytä koskaan olevan quid pro quo-muotista. Ja joka tapauksessa, on olemassa syitä, miksi Englanti on niin paljon synonyymeja tälle (ja se ei ole vain siksi, että monet ihmiset haluavat suudella).

on olemassa paljon slangia eli epävirallisia tapoja viitata suudelmaan, joilla on usein hyvin tarkat määritelmät. Meillä on sellaisia sanoja kuin peck (”a quick light kiss”) ja smouch (dialektinen sana, joka antoi meille smooch, ja joka tarkoittaa”slobbery smacking kiss”). Skottilainen murre antaa meille smoorichin (”varastettu suudelma”), ja vaikka sitä useammin käytetään tarkoittamaan dollaria, smackeroo voi viitata myös sydämelliseen suudelmaan.

pormestari Carson, jonka edeltäjä virassa, George L. Baker, oli kaikkien aikojen Oscar-mestari, torjui ehdotuksen, että hän istuttaisi smackeroon Pasadena-yhtyeen rumpumestarin rubiinihuulille juhlaparaatin aikana.
– The Oregonian (Portland, OR), 13. 1938

at the conclusion o’ the reel, ilka Jockey tane his Jenny into his brawny airms, gied her an awfu’ hug as is he had been gaun to burk her, an awfu’ smoorich o’ a kiss as if he had been gaun to wirry her, an’ then flang himsel’ doon on a furm beside her wi’ Sic a fearfu’ pergaddus that naething but whinstane an’ yettlin’ kestäisikö weel sen?…
—W. D. Latto, Tamma Bodkin: or the Humours of a Scottish Tailor, 1868

hän antaa hänelle savusumun käsi pussillaan….
Peter Mews, the Ex-Ale-Tation of Ale, The Anciant Lickquor of this Realme, 1646

mutta jottet ajattelisi, että suutelusanojemme runsaus koostuu kokonaan murre-ja slangisanoista, katsokaamme hetki, mitä 1600-luvun sanakirjantekijämme tarjosivat tällä alalla. Sekä Edward Phillips (teoksessaan”The New World of English Words”, 1658) että Elisha Coles (”the English Dictionary”, 1676) näyttävät eronneen toisistaan osculation (”suutelu”) ja deosculation (”suutelu innokkaasti”). Kumpikaan tutkija ei näytä löytäneen sanaa ” vastahakoinen suutelu.”

monet 1600-ja 1700-luvun sanakirjat antoivat myös määritelmiä eräille suutelun rodullisemmille muodoille, jotka määrittelivät suavation ”lemmekkääksi suuteluksi”, ja vuosisatoja ennen kuin aloimme viitata siihen ranskalaisena suudelmana, määrittelivät rakkaudettoman sanan kataglottismi ”suukottelun kielen työntämiseksi ulos kielestä.”Ja kun puhumme suuteluun liittyvistä epäselvistä sanoista, olisimme huolimattomia, jos emme mainitsisi yhtä kaikkein harvinaisimmista suutelusanoista, joka on miskissing. Tämä sana, joka on määritelty vain Oxford English Dictionaryssa (ihailtavan lyhyesti, voisimme lisätä: ”sopimaton suutelu”), on huomattavan harvinainen englantilaisen kirjallisuuden kaanonissa. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka yleisiä sopimattomat suutelutapaukset ovat olleet.