kyssäkaali – hieman historiaa ja joitakin Kasvuohjeita
kyssäkaali on jälleen yksi osa kaikkialla esiintyvää brassica-sukua, johon kuuluvat kaali, lehtikaali, collards, nauriit, rutabagas, parsakaali, ruusukaali ja kukkakaali. Kyssäkaali ja ruusukaali ovat luultavasti ainoat yleisesti tunnetut pohjoiseurooppalaista alkuperää olevat vihannekset. Kyssäkaalista kehittyi ilmeisesti kaalin villimuoto, jota kasvaa usein Englannin kanaalin rannikolla, Euroopan rannikkoalueilla ja Espanjan penninsulassa. Luuydinkaali on nimetön kasvi, jolla on paksu mehevä varsi.
ensimmäisen kirjallisen maininnan kyssäkaalista teki vuonna 1554 kasvitieteilijä Matthiolus, joka kirjoitti kasvista, että se oli ”tullut viime aikoina Italiaan”. 1500-luvun lopulla kyssäkaalia kasvatettiin Saksassa, Englannissa, Italiassa, Espanjassa, Tripolissa ja itäisellä Välimerellä. Siitä, miten kasvi päätyi Amerikkoihin, ei ole tietoa, mutta Bernard McMahon käsittelee sitä vuonna 1806. Kasvista on joskus käytetty myös nimitystä ”varsinauris”. Nimi kyssäkaali tulee saksan kielestä ja tarkoittaa kaalia naurista.
kyssäkaali, kuten monet kaalikasvit, on viileän kauden kasvi, ja se tulisi istuttaa loppukeväällä tai alkukesällä 8-10 viikkoa ennen syksyn sadon ensimmäistä pakkaspäivää. Siemenet tulisi istuttaa ½ tuumaa syvä, 1 tuuman välein, riveihin 12-18 tuumaa toisistaan. Taimet tulisi harventaa 6 tuumaa toisistaan. Kyssäkaali voidaan aloittaa sisätiloissa asunnoissa, 3-4 viikkoa ennen viimeistä pakkaspäivää ja istuttaa ulkona kevätsatoa varten. Vaikka kyssäkaali menestyy parhaiten hedelmällisessä maaperässä, se sietää myös keskimääräistä maaperää. Se ei vaadi lannoitusta, mutta se tarvitsee tasaisen kosteuden.
kyssäkaali korjataan, kun sipulikasvien varret ovat halkaisijaltaan noin 2 senttimetriä. Näin nuorena poimittuna sipulin sisempi liha on makeaa ja kaalimaiset lehdet ovat mureat. Jos sen annetaan jatkaa kypsymistä, polttimon lihasta tulee kovaa ja puumaista.