The League of German Girls (Bund Deutsche Mädel tai BDM) oli osa Hitler-Jugend-liikettä natsi-Saksassa. Saksan tyttöjen liiga oli tarkoitettu 14-18-vuotiaille tytöille ja sitä seurasi nuorten tyttöjen liiga, joka oli tarkoitettu 10-14-vuotiaille tytöille.
koko ajatus pelkästään tyttöjen järjestöstä Natsi-Saksan sisällä alkoi 1920-luvulla. Hitler oli jo muotoillut käsityksensä, että nuorten tyttöjen oli käytävä läpi koulutus, jotta heistä tulisi riittävän hyväkuntoisia ja vahvoja ollakseen hyviä saksalaisia äitejä varmistaakseen 1000-vuotisen valtakunnan selviytymisen. Vaikka natsipuolue oli vielä ennen vuoden 1929 suurta lamaa suhteellisen heikko poliittinen puolue, sillä oli Hitler-Jugendin sisaruus. Vuonna 1932 nimi muutettiin Saksan tyttöjen liitoksi. Mutta aluksi tämän nuorisoliikkeen jäsenyys oli täysin vapaaehtoista.
17. kesäkuuta 1933 kaikki muut nuorisoliikkeet kuin Hitler-Jugendin osat lopetettiin lailla. Jotkut suljettiin lopullisesti, kun taas toiset sulautettiin Hitler-Jugendiin. Gleichshaltungin (koordinointi) politiikka ulottui Saksan nuorisoon. Hitler halusi kaikkien saksalaisten lasten kulkevan samaa tietä, oli se sitten fyysistä tai hengellistä.
kun Valtuutuslaki oli hyväksytty maaliskuussa 1933, Hitlerillä oli vapaus varmistaa, ettei tällaisia järjestöjä enää johdeta vapaaehtoispohjalta – natsien nuorisoliikkeiden jäsenyys tuli pakolliseksi pojille ja tytöille joulukuussa 1936.
Hitler-Jugend-liikkeen ja siten BDM: n johtaja oli Baldur von Shirach. Vuonna 1934 erityisvastuu BDM: stä annettiin kuitenkin Trude Mohrille. Hän vastasi suoraan Shirachille. Mohr meni naimisiin vuonna 1937 ja sen seurauksena joutui luopumaan asemastaan BDM: ssä, koska yksikään BDM: n johtaja ei saanut mennä naimisiin tai hänen täytyi erota, jos he tekivät niin. Hänen seuraajakseen tuli tohtori Jutta Rüdiger, joka johti järjestöä sen lakkauttamiseen asti vuonna 1945.
BDM: n tytöt saivat perinteisen koulutuksen, jota he olisivat tarvinneet ollakseen hyviä vaimoja ja äitejä. Suuri osa siitä, mitä he tekivät, oli suunnattu tätä varten. Vanhemmat tytöt saivat kuitenkin myös koulutusta joihinkin tehtäviin.
BDM: n jäsenet kävivät viikonloppuleireillä, kun tarjolla oli pitkä kesäleiri, jota tuettiin niille perheille, joilla ei ollut varaa maksaa leirien kaikkia kustannuksia. Heille opetettiin kansallissosialismista ja sen merkityksestä Saksalle. Koulupäivänsä jälkeen BDM: n jäsenet menivät iltakursseille, joissa he vahvistivat tietojaan kotimaan asioista. Useimmat BDM: n viikonloppukokoukset kuluivat kovaan liikuntaan, jotta he olisivat fyysisesti kunnossa, kun he menivät naimisiin. Pitkän matkan marssit, juoksu ja ulkoilu olisivat olleet yleisiä. BDM: n tytöiltä edellytettiin myös osallistumista yhteisön tapahtumiin ja ”poliittiseen toimintaan”.
” nuoria tyttöjä kymmenvuotiaasta lähtien otettiin järjestöihin, joissa heille opetettiin kahta asiaa: huolehtia ruumiistaan, jotta he voisivat synnyttää niin monta lasta kuin valtio tarvitsee ja olla lojaaleja kansallissosialismille.”(Martha Dodd teoksessa”my Years in Germany”)
Oman ajan menestyksekäs suorittaminen BDM: ssä merkitsi sitä, että tytöllä oli osaoikeus mennä yliopistoon tai työhön. Kuitenkin, ennen kuin tämä voitaisiin tehdä jokainen tyttö, joka halusi mennä jatkokoulutukseen tai työtä, oli kilpailla vuoden maapalvelun – ns ”Landtrauenjahr”. Tämä taas oli jatke Hitlerin uskolle, että todelliset saksalaiset liittyivät maahan-uskoon ’vereen ja maaperään’. Vaihtoehtoinen reitti-yksi ottanut Sophie Scholl, joka oli BDM-oli työskennellä lasten päiväkodissa. Jälleen tämä täytti osan Hitlerin uskomuksesta, jonka mukaan nuoret naiset oli saatava lasten yhteyteen, ja mikä olisikaan parempi tapa kuin huolehtia heistä heidän ollessaan hyvin nuoria.
jotkut nuoret naiset päättivät jäädä BDM: ään 17-21-vuotiaille tarkoitetussa ”uskomus ja kauneus” – ryhmässä. Tämä kehitti edelleen heidän tietouttaan perhe-elämästä ja siitä, miten voi olla ’hyvä’ vaimo.
”meidän (BDM) leiriyhteisömme oli pelkistetty malli siitä, jollaiseksi kuvittelin kansallisen yhteisömme. Malli oli täysin onnistunut. Koskaan aiemmin tai sen jälkeen minulla ei ole ollut kokemusta näin hyvästä yhteisöstä. Se, että koin tämän kansallisen yhteisön mallin, loi minussa kiihkeästi optimismia, josta pidin itsepintaisesti kiinni vuoteen 1945 asti. Hämmästyneenä tästä kokemuksesta uskoin kaiken todistusaineiston edessä, että tätä mallia voitaisiin laajentaa loputtomasti.”Melissa Maschmann kirjassa ”Account Rendered”.
toisen maailmansodan aikana BDM-tyttöjä pyydettiin apuun monin tavoin. He keräsivät vanhoja vaatteita, joilla voitiin verhota liittoutuneiden pommituksissa kaiken menettäneitä. He keräsivät myös paperia polttoaineeksi. BDM: n tytöt auttoivat myös sairaaloissa ja juna-asemilla, joissa he auttoivat haavoittuneita sotilaita. BDM: n kuorot kiersivät myös sairaaloissa viihdyttämässä haavoittuneita joukkoja. Toisen maailmansodan kiihtyessä ja yhä useampaa Saksan kaupunkia pommitettiin, BDM-tyttöjä käytettiin valonheitinmiehistöissä. Jotkut lähetettiin miehitettyyn Puolaan auttamaan nuoria puolalaisia tyttöjä, jotka oli valittu asumaan saksalaisperheiden luo, koska he olivat lähellä rodullista puhtautta. Kun nämä nuoret tytöt saapuivat Saksaan, oli odotettavissa, että BDM-tytöt olivat suorittaneet osan heidän ”Saksalaistamistyöstään”.
tiedetään myös, että hyvin pieni joukko BDM: n tyttöjä osallistui Berliinin puolustamiseen puna – armeijaa vastaan – tällainen oli ”idästä tulevan ruton” pelko-liittyessään kotirintamalle. Ei ole tiedossa, kuinka moni sai surmansa Näin tehdessään ja Rüdiger kiisti tukeneensa tätä tai määränneensä sitä, kun häntä kuulusteltiin sodan jälkeen.
liittoutuneiden valvontaneuvosto lopetti virallisesti saksalaisten tyttöjen liiton 10. lokakuuta 1945.