Chloen uuteen työhaaveeseen liittyy kuuden metrin houkutus.
Alessandra Torre
Before you roll your eyes, it ’s not like I’ m new to the Hot Man Rodeo. Olen juonut martineja klubeilla, joissa on Wall Streetin pukuja, ja juhlinut mallien kanssa, joiden seksikkäät hiukset ovat ainoa asia heidän kehossaan, joka ei ole täydellisessä paikassa. Olen palannut kotiin Miamiin ja muistuttanut itseäni aurinkorasvan huumaavasta tuoksusta, kun talttainen keho vieritti minut selkääni. Sex appeal on tuttua minulle.
mutta tämä mies. Yritin estää sormieni vapinaa, kun hän ojensi kättään eteenpäin, pieni hymy huulten kulmissa, puhelin piti yhä hänen korvaansa. Ojensin käteni hänen käteensä ja yritin pysyä tajuissani, kun hänen kätensä oli tiukasti kiinni minun kädessäni. Kontakti tuntui täydeltä minuutilta. Hän puristi kättäni ja vapautti sen. hetki piteni, kun hänen silmänsä pitivät yhteyttä. hänen katseensa piti minua paikoillaan, ennen kuin hän kääntyi pois.
katsoin, kun hänen kätensä, sama joka piteli minun kättäni, tuli ikkunaan ja painoi, hänen vartalonsa nojasi lasia vasten venyttäen pukuaan tiukasti leveillä hartioilla ja tiukalla takapuolella, hänen päänsä pudotus oli maskuliininen, seksuaalinen ele. Silmäni haroivat lyhyiden, röyhelöisten hiusten yli, aivan kuin hän olisi juossut kätensä niiden läpi, täältä näkyvän viiden varjon töhrimänä. Nuo lävistävät siniset silmät. Tuo leikkisä suu.
Clarke Brantley. Yhden kaupungin rikkaimman naisen ja tulevan pomoni aviomies. Kosketuskielto. HELVETIN HYVIN.
” vien sinut Chaneliin.”Rouva Brantleyn ääni kaikui huoneen läpi ja keskeytti tuijotukseni. hänen kantapäidensä naksahdus kertoi, että olimme liikkeellä. Hän osoitti kolme askelta eteiseen kulunutta kirahvia, jonka pehmolelu lojui unohdettuna lattialle. Dippasin kuin hyvä pieni työntekijä ja poimi ainoa merkki lapsen olin nähnyt astumalla jalka talossa. Ihmettelin sitten, missä tutit ovat. Vaippoja? Syöttötuoleja?
tämä nainen käveli nopeammin kuin inhimillisesti oli mahdollista korkokengissä. Yritin kuvitella lasta juostessani vaihtamaan kuulumisia. Minä pyyhkimässä likaisia takapuolia. Keinutellaan ja lauletaan tuutulauluja. 22-vuotiaana kukaan ei ollut aiemmin uskonut jälkikasvuaan minulle, enkä ollut varma, pystynkö siihen.
”Sorry about Clarke”, hän sanoi ilmavasti, pyöristäen portaikkoa ja suunnaten ylöspäin, hänen kykynsä pyrähtää viiden tuuman piikkikoroissa ihailtavaa. ”Hänen kätensä on pysyvästi kiinni tuossa puhelimessa.”Vinkuin vastaukseksi ja katselin ympärilleni hissiä, joka varmasti oli olemassa. ”Nyt, mitä tulee Chanelin katseluun. Palkka on tuhat viikossa. Tarvitsen sinua aamuyhdeksästä neljään maanantaista torstaihin. Sopiiko se sinulle?”
kamppailin pysyäkseni vauhdissa, haukkoen hieman henkeäni, kun lopulta osuimme portaiden yläpäähän, mieleni vauhkoontui. Tuhat viikossa? Se oli varmasti tarpeeksi minulle maksaa alas minun lukukausimaksut, löytää uusi paikka, ja syödä, kunnes NYU yski ylös minun tutkintotodistus ja salli minun saada oikean työn, joka hyödyntää minun aste. Rypistin otsaani. Alkuperäinen suunnitelmani oli valmistumisen jälkeen ollut mennä töihin liike-ja asuinkiinteistöihin, suoranaiseen provisiotyöhön. Urasuunnitelma, joka — uuden löytämäni köyhyyden jälkeen-on nyt toteuttamiskelvoton. Keskityin keskusteluun. ”Hienoa. Kuulostaa täydelliseltä.”
hän pysähtyi alastuloon, piti punanaulaista sormea pystyssä ja painoi sen huulilleen ennen kuin käänsi kahvaa työntäen auki oven, jonka oletin olevan lastenhuone. Kirosin itseäni, kun En kysellyt äidiltä enempää, vaikka tuskin hän tiesi Nicolen ja Clarken pienen Chanelin ikää tai temperamenttia. Rouva Brantley muutti huoneeseen, ja minä seurasin varpaillani, valmiina tapaamaan lapsen, joka olisi minun maailmani seuraavat kuukaudet. Lämmin hymy korjaantui, kumarruin, vilkaisin pinnasänkyyn ja-avuttomana pysäyttämään itseäni-haukkoin henkeäni siinä makaavaa ruumista kohti.