täydellinen ytimekäs
luvun sisältö
Kristuksen vuorisaarna. (1,2) jotka ovat siunattuja. (3-12) kehotuksia ja varoituksia. (13-16) Kristus tuli vahvistamaan lain. (17-20) kuudes käsky. (21-26) seitsemäs käsky. (27-32) kolmas käsky. (33-37) koston laki. (38-42) selitetty rakkauden laki. (43-48)
Matteuksen kommentaari 5:1,2
(Lue Matteuksen 5.:1,2)
kukaan ei tule löytämään onnea tässä tai seuraavassa maailmassa, joka ei etsi sitä Kristukselta hänen sanansa säännöllä. Hän opetti heille, Mitä pahaa heidän tuli inhota ja mitä hyvää heidän tuli etsiä ja missä oli runsaasti.
Matteuksen kommentaari 5:3-12
(Lue Matteus 5:3-12)
Vapahtajamme tässä antaa kahdeksan merkkiä siunatuista ihmisistä, jotka edustavat meille kristityn pääasiallista armoa. 1. Hengeltään köyhät ovat onnellisia. Nämä tuovat mielensä tilaansa, kun se on alhainen tila. He ovat omissa silmissään nöyriä ja vaatimattomia. He näkevät puutteensa, valittavat syyllisyyttään ja janoavat Lunastajaa. Senkaltaisia on armon valtakunta, kirkkauden valtakunta on heitä varten. 2. Surevat ovat onnellisia. Se jumalinen murhe, joka saa aikaan aitoa katumusta, valppautta, nöyrää mieltä ja jatkuvaa riippuvuutta Jumalan armon hyväksymiseksi Kristuksessa Jeesuksessa, etsimällä alituisesti Pyhää Henkeä, puhdistaakseen pois jäljellä olevan pahan, näyttää tässä olevan tarkoitettu. Taivas on meidän Herramme ilo, ilon vuori, jonne meidän tiemme on kyynelten laakson kautta. Sellaiset murheelliset saavat lohdutuksen Jumalaltaan. 3. Nöyrät ovat onnellisia. Nöyrät ovat niitä, jotka hiljaa alistuvat Jumalan alaisuuteen, jotka voivat kestää loukkauksen, jotka ovat vaiti tai vastaavat pehmeään vastaukseen, jotka kärsivällisyydessään säilyttävät oman sielunsa, vaikka tuskin voivat pitää hallussaan mitään muuta. Nämä nöyrät ovat onnellisia, jopa tässä maailmassa. Sävyisyys edistää vaurautta, mukavuutta ja turvallisuutta jopa tässä maailmassa. 4. Ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, ovat onnellisia. Vanhurskaus on tässä pantu kaikille hengellisille siunauksille. Ne on ostettu meille Kristuksen vanhurskaudella, vahvistettu Jumalan uskollisuudella. Meidän täytyy haluta hartaasti hengellisiä siunauksia. Vaikka kaikki armon halut eivät ole armoa, niin sellainen halu kuin tämä on Jumalan oma halu, eikä hän hylkää kättensä työtä. 5. Armolliset ovat onnellisia. Meidän ei pidä vain kestää kärsivällisesti omia kärsimyksiämme, vaan meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme kurjuudessa olevia. Meidän tulee armahtaa toisten sieluja ja auttaa heitä, sääliä niitä, jotka ovat synnissä, ja koettaa siepata heidät kuin polttomerkit. 6. Puhdassydämiset ovat onnellisia, sillä he saavat nähdä Jumalan. Tässä pyhyys ja onnellisuus on täysin kuvattu ja koottu yhteen. Sydän pitää uskon kautta puhdistettaman ja varjeltaman Jumalalle. Luo minuun puhdas sydän, Jumala. Kukaan muu kuin puhdas ei kykene näkemään Jumalaa, eikä taivas olisi epäpuhtaille onni. Samoin kuin Jumala ei voi kestää katsoa heidän vääryyttään, niin eivät hekään voi katsoa hänen puhtauttaan. 7. Rauhantekijät ovat tyytyväisiä. He rakastavat ja himoitsevat ja iloitsevat rauhasta, ja he tutkivat pysyäkseen hiljaa. He pitävät rauhan, ettei sitä rikottaisi, ja palauttavat sen, kun se rikotaan. Jos rauhantekijöitä siunataan, voi rauhanrikkojia! 8. Ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, ovat onnellisia. Tämä sanonta on ominainen kristillisyydelle, ja siitä pidetään enemmän kiinni kuin mistään muusta. Mutta meidän kärsimyksissämme ei ole mitään, mikä voisi olla Jumalan ansiota; mutta Jumala on varaava, että ne, jotka menettävät hänen puolestaan, vaikka itse elämä, eivät lopulta häviä hänen kauttaan. Siunattu Jeesus! kuinka erilaiset ovatkaan sinun oppisi kuin tämän maailman ihmisten! He kutsuvat ylpeitä onnellisiksi ja ihailevat homoja, rikkaita, voimakkaita ja voittoisia. Saakaamme armo Herralta, olkoon meidän omamme niinkuin hänen lapsensa ja perikäämme hänen valtakuntansa. Näillä iloilla ja toiveilla voimme iloiten ottaa vastaan alhaiset tai tuskalliset olosuhteet.
Matteuksen kommentaari 5:13-16
(Lue Matteus 5:13-16)
te olette maan suola. Ihmiskunta, joka makasi tietämättömyydessä ja pahuudessa, oli kuin suuri roukkio, valmis mädäntymään, mutta Kristus lähetti opetuslapsensa heidän elämällään ja opeillaan maustamaan sen tiedolla ja armolla. Jos ne eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi olla, ne ovat kuin suola, joka on menettänyt suolansa. Jos ihminen voi omaksua Kristuksen tunnustuksen ja kuitenkin pysyä armottomana, niin mikään muu oppi, mikään muu keino ei voi tehdä häntä hyödylliseksi. Meidän valomme täytyy loistaa tekemällä sellaisia hyviä tekoja, joita ihmiset saattavat nähdä. Se, mikä on Jumalan ja meidän sielumme välillä, on salattava itsellemme, mutta se, mikä itsessään on avoinna ihmisten nähtäville, meidän on tutkittava tehdäksemme siitä ammattiimme soveltuvaa ja kiitettävää. Meidän täytyy tähdätä Jumalan kirkkauteen.
Matteuksen kommentaari 5:17-20
(Lue Matteus 5:17-20)
Älköön kukaan olettako, että Kristus sallii kansansa vähätellä Jumalan pyhän lain käskyjä. Kukaan syntinen ei osallistu Kristuksen vanhurskauttamiseen, ennen kuin hän katuu pahoja tekojaan. Evankeliumissa paljastettu armo johtaa uskovan yhä syvempään itseinhoon. Laki on kristityn velvollisuus, ja hän iloitsee siitä. Jos ihminen, joka teeskentelee olevansa Kristuksen opetuslapsi, rohkaisee itseään mihin tahansa sallittuun tottelemattomuuteen Jumalan pyhää lakia kohtaan tai opettaa toisia tekemään samoin, olipa hänen asemansa tai maineensa ihmisten keskuudessa mikä tahansa, niin hän ei voi olla tosi opetuslapsi. Jokainen, joka menee armon tai kirkkauden valtakuntaan, tarvitsee Kristuksen vanhurskauden, joka on laskettu meille yksistään uskosta; mutta sydämen Uusi luominen pyhyyteen saa aikaan perusteellisen muutoksen miehen temperamentissa ja käytöksessä.
Matteuksen kommentaari 5:21-26
(Lue Matteus 5:21-26)
juutalaiset opettajat olivat opettaneet, että mikään muu kuin varsinainen murha oli kielletty kuudennessa käskyssä. Näin he selittivät pois sen hengellisen merkityksen. Kristus osoitti tämän käskyn täyden merkityksen, jonka mukaan meidät on tuomittava tästedes ja sen tähden meidän on hallittava nyt. Kaikki äkkipikainen viha on sydänmurhaa. Veljemme kautta, täällä, meidän tulee ymmärtää ketä tahansa ihmistä, vaikka aina niin paljon meitä alempana, sillä meidät kaikki on tehty yhdestä verestä. ”Raca ”on pilkkasana ja tulee ylpeydestä:” Sinä hullu ” on ilkeämielinen sana ja tulee vihasta. Ilkeämieliset panettelut ja moitteet ovat myrkkyä, joka tappaa salaa ja hitaasti. Kristus sanoi heille, että kuinka keveäksi he näistä synneistä tulevatkaan, niin heidät totisesti kutsuttaisiin tuomiolle heidän puolestaan. Meidän tulee huolellisesti säilyttää kristillinen rakkaus ja rauha kaikkien veljiemme kanssa; ja jos joskus tulee riitaa, niin tunnustakaamme syntimme, nöyrtykäämme veljellemme, antakaamme tai antakaamme hyvitys siitä, mikä on väärin, mitä on tehty sanalla tai teolla, ja tehkäämme se nopeasti, sillä siihen asti, kunnes se on tapahtunut, olemme kelvottomia olemaan yhteydessä Jumalan kanssa pyhissä säädöksissä. Ja kun valmistaudumme mihin tahansa uskonnollisiin tilaisuuksiin, meidän on hyvä tehdä siitä vakavan harkinnan ja itsetutkistelun tilaisuus. Se, mitä tässä sanotaan, soveltuu hyvin siihen, että meidät sovitetaan Jumalan kanssa Kristuksen kautta. Kun olemme elossa, olemme tiellä hänen tuomioistuimeensa.; kuoleman jälkeen on liian myöhäistä. Kun ajattelemme tapauksen tärkeyttä ja elämän epävarmuutta, niin miten tarpeellista onkaan etsiä rauhaa Jumalan kanssa viivyttelemättä!
Matteuksen kommentaari 5:27-32
(Lue Matteus 5:27-32)
voitto sydämen haluista, on hoidettava tuskallisin ponnistuksin. Mutta se on tehtävä. Kaikki on annettu pelastamaan meidät synneistämme, ei niissä. Kaikki aistimme ja voimamme täytyy pitää erossa niistä asioista, jotka johtavat rikkomukseen. Ne, jotka johtavat toisia kiusaukseen syntiin pukeutumalla tai muilla tavoin tai jättävät heidät siihen tai altistavat heidät sille, tekevät itsensä syylliseksi syntiinsä ja ovat tilivelvollisia siitä. Jos meidän on alistuttava tuskallisiin toimenpiteisiin, jotta elämämme pelastuisi, niin mitä meidän mielemme pitäisi kavahtaa, kun meidän sielumme pelastus on kysymyksessä? Kaikkien jumalallisten vaatimusten alla on hellää armoa, ja Hengen armo ja lohdutus auttavat meitä huolehtimaan niistä.
Matteuksen kommentaari 5:33-37
(Lue Matteuksen 5.:33-37)
ei ole syytä pitää yhteisöjen tuomioistuimessa tai muissa asianmukaisissa tilaisuuksissa annettuja juhlallisia valoja väärinä, kunhan ne otetaan asianmukaisesti huomioon. Mutta kaikkien ilman välttämättömyyttä tai yhteisessä keskustelussa otettujen valojen täytyy olla syntisiä, samoin kuin kaikkien niiden ilmausten, jotka vetoavat Jumalaan, vaikka ihmiset luulevatkin siten välttävänsä kiroilun syyllisyyden. Mitä huonompia ihmiset ovat, sitä vähemmän heitä sitovat valat; mitä parempia he ovat, sitä vähemmän heitä tarvitaan. Herramme ei määrää täsmällisiä ehtoja, joilla meidän tulee vahvistaa tai kieltää, vaan sellaista jatkuvaa totuuden huomioon ottamista, joka tekisi valat tarpeettomiksi.
Matteuksen kommentaari 5:38-42
(Lue Matteus 5:38-42)
selvä käsky on: kärsikää kaikki mahdollinen vahinko rauhan tähden ja jättäkää huolenne Herran huoleksi. Ja kaiken summa on, että kristittyjen täytyy välttää väittelyä ja ponnistelua. Jos joku sanoo, että liha ja veri eivät voi mennä sellaisen loukkauksen ohitse, niin muistakoot, että liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa; ja niillä, jotka toimivat oikeitten periaatteitten mukaan, on suurin rauha ja lohdutus.
Matteuksen kommentaari 5:43-48
(Lue Matteus 5:43-48)
”naapurin” juutalaiset opettajat ymmärsivät vain niitä, jotka kuuluivat omaan maahansa, kansaansa ja uskontoonsa ja joita he mielellään pitivät ystävinään. Herra Jeesus opettaa, että meidän tulee tehdä kaikki mahdollinen ystävällisyys kaikille, erityisesti heidän sielulleen. Meidän täytyy rukoilla heidän puolestaan. Vaikka monet tahtovat maksaa hyvää hyvällä, niin meidän täytyy maksaa hyvää pahalla; ja tämä puhuu jalompaa periaatetta kuin useimmat ihmiset toimivat. Toiset tervehtivät veljiään ja syleilevät oman puolueensa, tapansa ja mielipiteensä edustajia, mutta me emme saa näin rajoittaa kunnioitustamme. Kristittyjen velvollisuus on tavoitella ja pyrkiä kohti täydellisyyttä armossa ja pyhyydessä. Ja siinä meidän täytyy tutkia mukautuaksemme taivaallisen Isämme esimerkkiin, 1.Piet. 1:15,16: een. Kristuksen seuraajilta on totisesti odotettavissa enemmän kuin toisilta; heissä on varmasti enemmän kuin toisissa. Rukoilkaamme Jumalalta, että voisimme osoittautua hänen lapsikseen.