metsähiiri, (apodemus-suku), mikä tahansa noin 20: stä pienirunkoisesta jyrsijälajista, joita tavataan Pohjois-Euroopasta itään Etelä-Kiinaan ja Himalajalle. Ruumiin koko vaihtelee; eri lajit painavat 15-50 grammaa (0,5-1,8 unssia) ja mitta on 6-15 cm (2,4-5,9 tuumaa) pitkä ilman häntää, joka on joko suunnilleen yhtä pitkä kuin pää ja ruumis tai paljon lyhyempi. Metsähiiren pehmeä turkki on kellertävän ruskea tai harmaa; juovaisella peltohiirellä (”Apodemus agrarius”) on kapea musta raita selässään.
Stephen Dalton—Nhpa/Encyclopædia Britannica, Inc.
Metsähiiret elävät metsissä, ruohomailla ja viljellyillä pelloilla. Ne elävät yleensä koloissa ja rakentavat pesiä ruohoista ja muista kasveista, mutta kovina vuodenaikoina ne muuttavat rakennuksiin. Niiden ruokavalioon kuuluvat siemenet, juuret, hedelmät ja hyönteiset. Useimmat metsähiiret ovat yöeläimiä ja maalla eläviä; muutama, muun muassa juovavyöhiiri, on aktiivinen päivisin, ja jotkut, erityisesti Japaninpuuhiiri (A. argenteus), ovat ketteriä kiipeilijöitä. Pitkähäntäinen peltohiiri (”A. sylvaticus”) on yksi suvun eniten tutkituista lajeista. Euroopassa sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Skandinaviaan ja idässä Ukrainaan. Metsähiirtä tavataan myös Pohjois-Afrikassa ja monilla saarilla. Kun sitä pidettiin Islannin alkuperäisasukkaana, sen ottivat käyttöön luultavasti eurooppalaiset uudisasukkaat 900-ja 1000-luvuilla.
Apodemus-lajit luokitellaan ”aitohiirten” Murinae-alaheimoon (heimo Muridae) lahkoon Rodentia. 28 lajia edustavat fossiilit dokumentoivat suvun mennyttä monimuotoisuutta, vanhimmat ajoittuvat Keskiselle mioseenikaudelle (16,4-11,2 miljoonaa vuotta sitten) Euroopassa. Apodemus ja Mus (johon myös kotihiiri kuuluu) ovat Murinae-heimoon kuuluvista yli 125 suvusta ainoat, jotka ulottuvat näin pitkälle geologiselle ajanjaksolle.