kysymys: ”Mikä on leviraattiavioliitto?”
vastaus: leviraattiavioliitto on kirjaimellisesti ”avioliitto lankon kanssa.”Sana levirate, jolla ei ole mitään tekemistä Leevin heimon kanssa, tulee latinan sanasta levir”, aviomiehen veli.”Muinaisina aikoina, jos mies kuoli ilman lasta, oli tavallista, että miehen naimaton veli meni naimisiin lesken kanssa tarjotakseen perillisen kuolleelle. Leski meni naimisiin lankonsa kanssa, ja hänen kuolleen miehensä laillisena jälkeläisenä pidettiin ensimmäistä tuossa liitossa syntynyttä poikaa.
Raamatussa on pari esimerkkiä leviraattiavioliitosta. Ensimmäinen on kertomus Tamarista ja Onanista ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 38. Taamar oli ollut naimisissa Juudan pojan Eerin kanssa. Er kuoli ja jätti Tamarin lapsettomaksi (Moos. 38: 6-7). Juudan ratkaisu oli noudattaa leviraattiavioliiton normitapaa: hän sanoi Erin veljelle Onanille: ”makaa veljesi vaimon kanssa ja täytä velvollisuutesi häntä kohtaan lankona ja herätä veljellesi jälkeläisiä” (jae 8). Onan oli enemmän kuin halukas makaamaan Tamarin kanssa, mutta valitettavasti hänellä ei ollut halua saada lasta tämän kanssa.: ”Oonan tiesi, ettei lapsi olisi hänen, joten aina kun hän makasi veljensä vaimon kanssa, hän vuodatti siemennesteensä maahan, jottei hän antaisi jälkeläistä veljelleen” (jae 9). Toisin sanoen Onan käytti leviraattiavioliittoa itsekkäästi hyväkseen. Hän halusi seksiä kälynsä kanssa, mutta vältti tarkoituksella saattamasta tätä raskaaksi. Jumala kutsui Onanin tekoja ”pahoiksi” ja tappoi hänet (jae 10).
Leviraattiavioliitosta tuli osa lakia Mooseksen kirjassa 25: 5-6. Siellä israelilaisia käsketään huolehtimaan naisista, joiden miehet kuolivat ennen kuin he saivat lapsia. Kuolleen miehen naimattomalla veljellä oli vastuu mennä naimisiin kälynsä kanssa:Jumala kutsui sitä ”lankonsa velvollisuudeksi” (5.Moos. 25: 5). Jumalan tarkoitus leviraattiavioliiton suhteen on esitetty: ”esikoinen, jonka hän synnyttää, kantakoon kuolleen veljen nimeä, jottei hänen nimeään pyyhittäisi pois Israelista” (jae 6). Muinaisessa Israelissa perheen nimen siirtyminen ja perintö heimon sisällä olivat erittäin tärkeitä (Katso Numbers 36:7 ja 1 Kun.21: 3).
toinen esimerkki Leviraattiavioliitosta Raamatussa on ruutin ja Boasin tarina. Ruutin ensimmäinen aviomies kuoli jättämättä lasta (Ruut 1:1-5). Myöhemmin Ruut tapasi Betlehemissä rikkaan maanomistajan nimeltä Boas, joka sattui olemaan Ruutin edesmenneen aviomiehen sukulainen (Ruut 2: 20). Ruut pyysi Boasta ”sukulunastajakseen”, ts.menemään naimisiin hänen kanssaan ja säilyttämään miehensä omistaman maan (Ruut 3:9). Boas suostui, mutta ilmoitti Ruutille, että oli vielä yksi sukulainen lähempää sukua; velvollisuus mennä Ruutin kanssa naimisiin ja lunastaa hänen maansa lankesi hänelle ensin (jae 12). Kävi ilmi, että läheisempi sukulainen siirsi virallisesti lunastusoikeutensa Boasille ja raivasi tietä Boasille mennä naimisiin Ruutin kanssa ja” säilyttää kuolleen nimen omaisuudellaan ” (Ruut 4:5).
Matteuksen 22.luvussa Jeesus joutuu saddukeusten eteen mutkikkaan kysymyksen, joka perustuu lain vaatimukseen leviraattiavioliitosta: ”Mooses sanoi meille, että jos mies kuolee ilman lapsia, hänen veljensä täytyy naida leski ja herättää hänelle jälkeläisiä. Nyt keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, hän jätti vaimonsa veljelleen. Samoin kävi toiselle ja kolmannelle veljelle, aina seitsemänteen asti. Lopulta nainen kuoli. Kenen vaimo hän sitten ylösnousemuksessa on oleva noista seitsemästä, kun he kaikki olivat naineet hänet?”(Matteus 22:24-28). Jeesus leikkaa läpi hypoteettisen ja opettaa ylösnousemuksen todellisuutta (jakeet 29-32).
Leviraattiavioliitto on jäänyt pois suosiosta Nykyjuutalaisuudessa ja on nykyään enemmän tai vähemmän sukupuuttoon kuollut käytäntö. Mutta sen olemassaolo muinaisten israelilaisten keskuudessa, jopa Mooseksen lain edessä, osoittaa, miten tärkeätä on jatkaa sukuhaaraa ja säilyttää Jumalan määräämä perintö.