mitä on rikollinen huolimattomuus? KKV antaa syyttäjille selkeän säännön

rikoslain määritelmä ”rikollisesta huolimattomuudesta” käyttää paljon sanoja, jotka tarvitsevat itsekin määritelmiä. Joku on rikollisesti huolimaton käytöksensä tuloksen suhteen, jos hänen pitäisi olla tietoinen merkittävästä ja perusteettomasta riskistä, että tulos toteutuisi.1 tämän riskin on oltava luonteeltaan sellainen, että sen havaitsematta jättäminen merkitsee törkeää poikkeamaa hoidon tasosta, jota tavallinen ihminen olisi käyttänyt. Laskujeni mukaan siinä on viisi määrittelemätöntä sanaa, joita tulkitaan hyvin subjektiivisesti.
huolimattomuuteen perustuvien tuomioiden edessä valitustuomioistuimet haluavat tulkita nämä subjektiiviset sanat mahdollisimman objektiivisesti. Tästä impulssista seuraa, että tuomioistuimet pyrkivät tyypillisesti osoittamaan, että tietyn tapauksen tulos on yhdenmukainen aikaisempien tulosten kanssa, vaikka nämä aiemmat tulokset olisivat väistämättä jossain määrin subjektiivisia. Näin ollen huolimattomuuteen perustuvista rikoksista tehdyt valitukset merkitsevät enemmän kuin mikään muu rikoslain ala aikaisempien tapausten tosiasioitten tarkkaa tarkastelua ja sen selvittämistä, miten kulloisenkin tapauksen tosiasiat täsmäävät.
the Court of Criminal Appeals ’ s latest foray in this field, Queeman v. State, 2 jatkaa samaa kaavaa, mutta enemmän kuin useimmat huolimattomuustapaukset se pyrkii yhdessä tarjoamaan sääntöihin perustuvaa ohjausta tulevaisuutta varten. Faktoihin perustuen Queeman antaa meille säännön: selittämätön kuolemaan johtanut hylky, jossa todisteet eivät osoita, että hylky olisi aiheutunut jostain tavanomaisista liikennerikkomuksista pahemmasta, ei riitä tukemaan tuomiota tuottamuksellisesta henkirikoksesta. Keskustelemalla tämän jutun faktoista suhteessa aiempiin tapauksiin Queeman kertoo, mikä riittäisi: Rikollisen huolimattomuuden osoittamiseksi on oltava näyttöä joko siitä, että 1) vastaajan poikkeaminen tavanomaisesta hoitokäytännöstä ylitti selvästi normin, tai 2) vastaaja syyllistyi vaaran aiheuttamiseen tai sen havaitsematta jättämiseen.

the facts at trial
Robert Queemanin Pakettiauto osui Maria del Rosario Lunan katumaasturin oikeaan takakulmaan.3 Luna oli kolarihetkellä joko pysähdyksissä tai ajamassa hyvin hitaasti, kun se yritti kaartaa vasemmalle. Kolari sai Lunan maasturin kääntymään vastaantulevan avolava-auton päälle ja lepäämään ylösalaisin. Lunan matkustaja kuoli sen seurauksena. Luna sai syytteen Vilkun laiminlyönnistä (minkä hän myönsi tutkivalle viranomaiselle), ja Queemania puolestaan nopeuden hallinnan laiminlyönnistä, mutta mikä tärkeintä, ei ylinopeudesta. Queemania syytettiin myöhemmin taposta ja kuolemantuottamuksesta. Syytekirjelmässä väitetyt erityiset huolimattomuusteot olivat, että Queeman ” ei pysty ylläpitämään turvallista toimintanopeutta ja pitämään oikeaa etäisyyttä.”
kuten hovioikeuden lausunnossa kerrotaan, Valtion todisteissa oli joitakin aukkoja. Rengasjälkien perusteella tutkinnanjohtaja todisti, että Lunan maastoauton nopeus oli törmäyksen jälkeen 37 kilometriä tunnissa. Queemanin pakettiautosta puuttuneiden renkaanjälkien perusteella poliisi todisti, että Queeman oli jarruttanut hyvin vähän tai ei lainkaan. Upseeri sanoi, että Queeman kulki ” huomattavasti enemmän ”kuin 37 mailia tunnissa, ja upseeri myönsi, että oli” turvallista sanoa ” Queeman ylitti asetetun rajan 40 mailia tunnissa. Myönnetyn koulutuksen puutteen perusteella konstaapeli ei kuitenkaan osannut tarkentaa, kuinka kovaa Queeman ajoi.
vetoomustuomioistuimen mukaan ei ollut todisteita siitä, mitä Queeman teki ennen onnettomuutta tai oliko hänellä jokin erityinen syy olla välittämättä törmäyksestä. Queeman ei ilmeisesti todistanut, mutta puolustusteorian mukaan Luna pysähtyi yllättäen ja Queeman väisti, mutta ei ehtinyt väistää törmäystä, minkä vuoksi hän törmäsi hänen katumaasturinsa kulmaan sen sijaan, että olisi törmännyt siihen suoraan takaapäin. Valamiehistö vapautti syytteet taposta, mutta totesi Queemanin syylliseksi tuottamukselliseen henkirikokseen.

neljännessä oikeusistuimessa
suorasta muutoksenhausta Queeman kiisti todisteiden riittävyyden tuomionsa tueksi.4 selvittäessään, missä määrin tämä tapaus on sijoitettu huolimattomuuspiiriin, neljäs tuomioistuin tarkasteli tarkoin kolmen muun tapauksen tosiasiakuvioita, joihin liittyy tuomioita rikollisesti huolimattomasta henkirikoksesta: Montgomery vastaan osavaltio, 5 Tello vastaan osavaltio, 6 ja New Yorkin tapaus, josta keskusteltiin tellossa, People vastaan Boutin.7
Montgomeryssä syytetty oli puhunut kännykkäänsä ajaessaan kulkutiellä. Kun hän löi luurin kiinni, hän tajusi myöhästyneensä rampista, joten hän vaihtoi äkillisesti kaistaa merkitsemättä tai muuttamatta nopeuttaan, vaikka hän oli jo ohittanut rampin sisäänkäynnin. Koska hän ajoi kaistalla liikennettä hitaammin, tämä aiheutti kohtalokkaan kolmen auton ketjukolarin. Hovioikeus katsoi, että näyttö riitti osoittamaan rikollista huolimattomuutta, koska vastaajan itse aiheuttama tarkkaamattomuus oli aiheuttanut vaaran ja koska äkillinen Kaistanvaihto ilman asianmukaista katsastusta aiheutti ”suuren riskin” muille autoilijoille.
Tellossa syytetty oli hinaamassa multaa kotitekoisella peräkärryllä, kun se tuli irrallaan ja tappoi jalankulkijan. Syyttäjä esitti merkittäviä todisteita siitä, miksi perävaunu oli irronnut: 1) vetokoukku ei lukkiutunut, koska sitä oli hakattu vasaralla ilmeisenä yrityksenä saada se pysymään paikallaan; 2) pallo, johon se oli kiinnitetty, oli löysä ja huojuva; ja 3) vastaaja ei käyttänyt ketjuja perävaunun kytkemiseen lain edellyttämällä tavalla. Tellon oikeus perusteli asiaa sillä, että vasaran jäljet osoittivat vastaajan olleen” varoitusajalla ” asuntovaununsa kunnosta; näin ollen se, että hän ei ymmärtänyt sitä vaaraa, että perävaunu vedettäisiin siinä tilassa, ”sisälsi jonkin verran vakavaa moitittavuutta” ja riitti tukemaan rikollisen huolimattomuuden toteamista.
Boutin oli esimerkki siitä, että todisteet eivät riittäneet. Tällöin iso kuorma-auto suistui moottoritien pientareelle ja poliisi pysähtyi oikealle kaistalle, aktivoi hätävalonsa ja yritti auttaa rekkakuskia. Syytetty törmäsi varusmiehen autoon ja surmasi sekä varusmiehen että rekkakuskin. Syytetyn mukaan hän ei nähnyt vilkkuvia valoja eikä nähnyt poliisiautoa ennen kuin oli liian myöhäistä välttää törmäystä. Tarkastellessaan todistusaineiston riittävyyttä New Yorkin muutoksenhakutuomioistuin tarkasteli aiempaa oikeuskäytäntöään tässä asiassa ja tuli siihen tulokseen, että rikollisesti tuottamuksellinen henkirikos vaatii todisteita paitsi siitä, että kuoleman vaaraa ei ole ymmärretty, myös ”vakavasta moitittavuudesta sen aiheuttaneessa menettelyssä.”Boutinin oikeusistuin luonnehti tuolloin käsiteltyä tapausta pelkästään” selittämättömäksi epäonnistumiseksi ”yhteentörmäyksen välttämiseksi ja katsoi, että” ilman muuta ” se ei riitä osoittamaan rikollista huolimattomuutta.
tutkittuaan nämä tapaukset neljäs oikeusistuin tarkasteli queemania koskevia todisteita. Se totesi, että vaikka oli joitakin todisteita siitä, että hän ajoi ilmoitettua rajaa nopeammin, se ei osoittanut hänen ajavan ”ylinopeutta”. Neljäs oikeusistuin piti tapausta boutinin kaltaisena, koska ei ollut näyttöä siitä, että Queemanilla olisi ollut ”mitään rikollisesti moitittavaa vaaraa aiheuttavaa toimintaa.”8 neljäs oikeus totesi edelleen, että toisin kuin Montgomeryllä, ei ollut todisteita siitä, että Queeman olisi syyllistynyt mihinkään” moitittavaan käytökseen, kuten keskittyneeseen ajamiseen kännykän käytön ja äkillisen, aggressiivisen kaistanvaihdon vuoksi.”Luonnehtiessaan todistusaineiston osoittavan vain, että Queeman” selittämättömästi epäonnistui ” yhteentörmäyksen välttämisessä, oikeus katsoi todistusaineiston riittämättömäksi.

harkinnanvarainen valvonta
rikostuomioistuin myönsi valtion PDR: n kahdella perusteella. Ensimmäinen peruste huomautti, että kolari johtui siitä, että vastaaja ei ajanut turvallista nopeutta eikä säilyttänyt turvallista etäisyyttä, ja kysyi sitten, oliko sopivaa luonnehtia epäonnistunutta yhteentörmäyksen välttämistä ”selittämättömäksi.”Toinen peruste kyseenalaisti sen, oliko neljäs oikeusistuin todella katsonut todisteita tuomiolle suotuisimmassa valossa, kuten riittävyyden tarkastelussa edellytettiin.
muutoksenhakutuomioistuin totesi aluksi, että todisteet osoittivat kolme seikkaa, jotka olivat omiaan tukemaan huolimattomuuden toteamista: 1) Queeman ei säilyttänyt turvallista nopeutta ja etäisyyttä, 2) Hän ajoi ylinopeutta ja 3) Hän oli tarkkaamaton. Oikeus totesi kuitenkin, ettei ollut näyttöä siitä, että Queeman olisi ollut ”törkeän huolimaton” sen paremmin ”ylinopeudellaan kohtuuttomasti yli rajan”kuin ”pituuteensa tai tarkkaamattomuutensa syyhyn nähden.”The meat of the opinion analysoi, osoittivatko nuo tosiasiat sellaista törkeää poikkeamista hoidon tasosta, joka vaaditaan rikollisen huolimattomuuden toteamiseen. Se teki niin vertaamalla tapausta Montgomeryyn, Telloon ja Boutiniin.
verratessaan tätä tapausta Montgomeryyn oikeus totesi, ettei ollut todisteita siitä, että Queeman olisi ”syyllistynyt ajaessaan mihinkään sellaiseen toimintaan, jonka järkevä ihminen tietäisi häiritsevän häntä. Toisin kuin Montgomeryssä, ei ollut todisteita siitä, että queman olisi tehnyt mitään tiettyä ajotapaa, – jota järkevä kuljettaja pitäisi luonnostaan vaarallisena.”
verratessaan tätä tapausta Telloon oikeus totesi, että tässä ei ollut mitään todisteita siitä, että Queeman olisi ollut ”varoitusajalla” tietystä riskistä. Vaikka todisteet selvästi osoittivat, että queemanin huolimattomuus (ts.poikkeaminen hoidon tasosta) aiheutti hylyn, lisätodisteita moitittavuudesta tarvittaisiin osoittamaan sellainen ”törkeä poikkeama” hoidon tasosta, joka vaaditaan rikollisen huolimattomuuden löytämiseksi. Tellossa tämä todisti, että vastaaja oli ”saanut ilmoituksen” asuntovaununsa viallisuudesta, mutta jatkoi silti sen hinaamista. Täällä ei ollut sellaisia todisteita.
sen sijaan oikeus totesi, että tapaus muistutti Boutinia: ”Kuten boutinissa – – todisteet riittävät osoittamaan huolimattomuutta, mutta ne eivät osoita, että hän olisi syyllistynyt mihinkään rikollisesti syyllistyvään vaaraa aiheuttavaan käytökseen tai että hänen käytöksensä olisi ollut sellaista, että se olisi aiheuttanut merkittävän ja perusteettoman kuolemanriskin, tai että se, ettei hän ollut tajunnut tätä riskiä, olisi ollut räikeä poikkeama kohtuullisesta hoidosta näissä olosuhteissa.”Näin ollen oikeus katsoi, että todisteet eivät riittäneet tukemaan tuomiota.

mitä muuta olisi voitu todistaa?
oikeus päätti lausuntonsa käsittelemällä sitä, miten rikollinen huolimattomuus liittyy ajamiseen. Yleensä romut johtuvat tavallisesta huolimattomuudesta. Ajovirheet, jotka valtio todisti Queemanin tehneen—ei hallitse nopeuttaan ja seuraa Lunaa turvattomalla etäisyydellä—ovat sellaisia tavallisia ajovirheitä, jotka ”ovat usein monien kuljettajien tekemiä, jotka myös hyväksyvät nämä samat riskit muilta kuljettajilta autojen kuljetuksen tarjoaman suuren yhteiskunnallisen hyödyn vuoksi.”
tavallisen huolimattomuuden nostaa rikolliseksi huolimattomuudeksi se, että riski on ”merkittävä ja perusteeton”, ja riskin havaitsematta jättäminen on ”törkeä poikkeama” hoidon tasosta. Oikeuden lausunnon loppuosa viittaa vahvasti siihen, millaisella todistusaineistolla tässä tapauksessa olisi voitu osoittaa rikollista huolimattomuutta. Ensinnäkin oikeus totesi, ettei ollut näyttöä siitä, että Queeman ”olisi törkeästi poikennut huolellisuusvaatimuksesta esimerkiksi ylinopeudella.”Toiseksi oikeus totesi, että vaikka valtion ei välttämättä tarvitse todistaa, miksi kuljettaja syyllistyi tiettyihin huolimattomiin tekoihin todistaakseen rikollisen huolimattomuuden, mikään pöytäkirjoissa ei osoittanut, että Queeman ”olisi syyllistynyt tekoihin, joita voitaisiin luonnehtia törkeän huolimattomiksi siinä yhteydessä, että hän ei ole valvonut nopeutta eikä säilyttänyt turvaväliä, kuten kännykässä puhuminen, tekstaaminen tai päihtymys.”
syyttäjien, jotka pohtivat, nostetaanko syyte vai menevätkö he oikeuteen kuolemaan johtaneesta hylystä, tulisi pitää nämä esimerkit mielessä. Queeman tekee selväksi, että tällaisen syytteen keskiössä ei ole vain se, että vastaaja oli syyntakeinen, vaan myös se, että vastaajan huolimattomuus oli poikkeuksellista joko hänen ajamisensa vaarallisuudessa tai hänen moitittavuudessaan vaaran aiheuttamisesta tai siitä piittaamatta jättämisestä.

Loppuviitteet

1 TeXiä. Rikoslain 6.03§: n d alakohta.

2 ___ S. W. 3d, ei. PD-0215-16, 2017 WL 2562799 (Tex. Crim. Sovellus. Kesäkuuta 2017).

3 Id. at * 1-2. Jutun kaikki faktat on poimittu hovioikeuden lausunnosta.

4 Queeman v. State, 486 S. W. 3d 70, 71-72 (Tex. Sovellus.- San Antonio 2016), aff ’ d, 2017 WL 2562799 (Tex. Crim. Sovellus. 2017).

5 369 S. W. 3d 188 (Tex. Crim. Sovellus. 2012).

6 180 S. W. 3d 150 (Tex. Crim. Sovellus. 2005).

7 555 N. E. 2D 253 (N. Y. 1990).

8 Queeman, 486 S. W. 3d at 77 (lainaten Boutin, 555 NE.2d klo 255-56).

9 oikeus ei koskaan täsmentänyt, mitä olisi pidettävä ”kohtuuttomana” ylinopeutena, mutta se mainitsi kaksi tapausta, joista toinen oli kuolemantuottamus ja toinen kuolemantuottamus, jossa nopeus oli ollut todistusaineiston kannalta riittävä peruste rikostuomion tueksi. Katso Queeman, 2017 WL 2562799 at *5 (lainaten Thompson v. State, 676 S. W. 2D 173, 176-77 (Tex. Sovellus.- Houston 1984, ei lemmikkiä.) (50 30 mph: n vyöhykkeellä oli ”liiallinen”) ja kokkeja vastaan tila, 5 S. W. 3d 292, 295-96 (Tex. Sovellus.Houston [14. 1999, ei lemmikkiä.) (ajaminen ”lähellä 100 mailia tunnissa 55-mile-tunnissa alueella” tuki holtittomuuden löytämistä)).