18 Maaliskuu 2020, 16:06
By Rosie Pentreath
@rosiepentreath
on tullut legendaksi, että Titanicilla sen uppoamisyönä esiintynyt kamariryhmä soitti loppuun asti. Mutta mitä he soittivat ja kuka sen kirjoitti?
hetkestä ”viulut soivat jatkuvasti” on tullut yksi Titanicin uppoamisen kestävistä legendoista.
näiden muusikoiden sankarillisen panoksen lisäksi, kun he yrittivät rauhoitella itseään viimeiseen hetkeen asti, heidän soittonsa tiedetään vielä tänäkin päivänä.
jousisoittajat esittivät vuonna 1841 ”Nearer, my God, to thee” -nimisen 1800 – luvun virren, joka julkaistiin Hymns and Anthems – kokoelmassa South Place Chapel, Finsbury, Lontoo.
Sarah Fuller Adamsin kirjoittama virsi (KS. alla) on mukaelma Jacobin unesta Mooseksen kirjasta 28:11-12 Raamatun.
eri eloonjääneiden kertomuksissa kerrottiin, että laivan jousisoittajat esittivät edelleen versiota virsistä laivan ollessa uppoamassa, vaikka toiset kiistivät tämän ja totesivat sen olevan Archibald Joycen valssi, Autumn Dream.
riippumatta siitä, mitä viimeistä, viimeistä kappaletta he soittivat, ”Nearer, my God, to thee” on ikuistettu tuon traagisen päivän kertomukseen vuonna 1912 – paljolti siksi, että se oli mukana elokuvan jälkiäänityksissä, kuten James Cameronin vuoden 1997 eepoksessa Titanic, pääosissa Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio.
Lue lisää: Harvinainen laivan orkesterinjohtajan soittama ”Titanic” – viulu on julkisesti esillä >
kuka kirjoitti ”Nearer, my God, to thee”?
virsi on englantilaisen runoilijan ja virsikirjailijan Sarah Fuller Adamsin kirjoittama. Adams oli radikaalin journalistin ja päätoimittajan Benjamin Flowerin tytär, joka oli kuuluisa muun muassa siitä, että hän vastusti Englannin sekaantumista Napoleonin sotiin.
Lue lisää: Titanic-viulun tarina on uskomaton ja tunteikas >
mitkä ovat sanat kappaleeseen ”Nearer, my God, to thee”?
Nearer, my God, to thee, nearer to thee!
E ’ En though it be a cross that raiseth me,
still all my song shall be,
nearer, my God, to thee;
nearer, my God, to thee, nearer to thee!
Though like the wanderer, The sun gone down,
darkness be over me, my rest a stone;
yet in my dreams I ’ d be
neerer, my God, to thee;
nearer, my God, to thee, neerer to thee!
there let the way appear, steps to heaven;
all that you sendest me, in mercy given;
angels to Beckin me
nearer, my God, to thee;
nearer, my God, to thee, nearer to thee!
Then, with my waking thoughts bright with thy praise,
out of my stony griefs Bethel I ’ ll raise;
so by my woes to be
neerer, my God, to thee;
nearer, my God, to thee, nearer to thee!
Or if, on joyful wing cleaving the sky,
sun, moon, and stars Forgotten, upward I fly,
still all my song shall be,
nearer, my God, to thee;
nearer, my God, to thee, nearer to thee!