olen 40-vuotias mies, joka on puoliksi onnellisesti naimisissa vaimoni kanssa, mutta viime aikoina kehittänyt romanttisia tunteita työkaveria kohtaan ja tuntee ristiriitaa nykytilanteestani. Vaimoni ja minä olemme olleet naimisissa seitsemän vuotta. Vielä kaksi vuotta sitten meillä oli sellainen, mitä pidin vakaana avioliittona. Kahden viime vuoden aikana konfliktimme ovat kuitenkin yleistyneet ja muuttuneet merkittävämmiksi, mikä on aiheuttanut välirikon avioliitossamme. Se on saanut minut epäilemään, kestääkö avioliittomme.
painiessani avioliittoasioideni kanssa kehityin ystävyyssuhteeksi naispuolisen työtoverini kanssa. Työskentelemme samassa yrityksessä, mutta eri osastoilla. Hän tuli yritykseemme yli vuosi sitten. Hän on sinkku ja 10 vuotta nuorempi. Työtoverini ja minä löysimme odottamattoman siteen aiemmin tuntemattomasta yhteisestä kiinnostuksesta, joka johti meidät juttelemaan enemmän töissä, minkä jälkeen olemme toistemme lounasseuralaisia jonkin aikaa. Työkaverini on aina tiennyt, että olen naimisissa, vaikka en ole puhunut hänen kanssaan avioliittoni asioista ennen kuin aivan äskettäin.
kun vietimme enemmän aikaa yhdessä, lounaamme alkoivat tuntua enemmän treffeiltä, ja sitten … seurueellani oli vastikään juhlat, joissa lähdimme ulkoilun jälkeen työkaverini kanssa ainoana ulos drinkille. Päädyimme viettämään yli neljä tuntia baarissa juttelemassa, flirttailemassa ja todella avautumassa ihmissuhteista. Silloin kerroin hänelle, mitä ongelmia minulla oli avioliitossani, sekä siitä, miten aloin kehittää romanttisia tunteita häntä kohtaan. Tunnustukseni yllätti hänet hieman ja hän kertoi kohteliaasti, että vaikka hän on imarreltu, hän ei halua joutua keskelle avioliittoasioitani tai olla osallisena. Hän kertoi olevansa enemmän kuin halukas olemaan hyvä ystävä, mutta että olisi hyvin riskialtista jatkaa mitään muuta. En voi sanoa yllättyneeni hänen reaktiostaan ja reaktiostaan.
vaikka olemme pitäneet hyvää sosiaalista vitsailua toimistossa tämän jälkeen, emme ole viettäneet yhtään aikaa toimiston ulkopuolella emmekä lounastaneet yhdessä sen jälkeen. Se on ollut minulle vaikeaa, koska koen tehneeni suurimman osan hänen avustaan. Samalla kun hän on reagoinut, voin myös sanoa, että hän pidättäytyy jossain määrin. Se on ollut minullekin haaste siinä mielessä, että en voi olla ajattelematta häntä sekä toimistossa että työn ulkopuolella. Huomaan olevani vaimoni kanssa, ja hyvinäkin hetkinä osa ajatuksista on työkaverissa. Luulin tietäväni, miten edetä, mutta en tiedä.
– hajamielinen