trooppisten sademetsien, erityisesti alavien maiden metsien, tuhoutuminen ja rappeutuminen Borneolla ja Sumatralla on suurin syy orankien sukupuuton uhkaan.
tämä on johtunut pääasiassa ihmisen toiminnasta (voimakkaat laittomat hakkuut, metsien muuttaminen palmuöljyplantaaseiksi ja puutavaratiloiksi, kaivostoiminta, metsien raivaaminen asutusta varten ja teiden rakentaminen) sekä El Ninon Sääilmiöiden helpottamista laajoista paloista. Lisäksi laiton Eläinkauppa on vaikuttanut luonnonvaraisten orankikantojen vähenemiseen. Lisäksi osa Borneon alkuperäiskansoista metsästää ja syö silloin tällöin orankeja, samoin kuin siirtotyöläiset metsurit ja plantaasityöntekijät, joilla ei ole ruokakieltoa kädellisten bushmeatin syöntiä vastaan.
laittomat puunhakkuut (Gunung Leuserin kansallispuisto) Kuva © Ruwindrijarto/Environmental Investigation Agency
aikoinaan maailman villeihin orankipopulaatioihin kuului todennäköisesti jopa satojatuhansia yksilöitä, mutta nykyisten arvioiden mukaan luonnonvaraisia orankeja on nykyään paljon vähemmän. Orankipopulaatiot ovat viimeisen vuosikymmenen aikana vähentyneet luonnossa todennäköisesti 50 prosenttia. Vaikka aiemmat ilmastomuutokset ovat saattaneet olla syynä osasyynä tähän vähenemiseen, orankeja uhkaavat ensisijaisesti ihmisen toiminta ja kehitys, jotka aiheuttavat niiden metsäluontotyyppien häviämistä ja huonontumista. Tällä hetkellä IUNC on luokitellut sekä Bornean-että Sumatranorangin äärimmäisen uhanalaiseksi
tuoreimmat arviot orankipopulaatioiden koosta ja levinneisyydestä löytyvät IUCN: n uhanalaisten lajien punaisen listan verkkosivuilta. IUCN: n punaisen listan arvioiden mukaan luonnossa on jäljellä noin 14 600 Sumatranorankia (Pongo abelii). Borneonoranki (”Pongo pygmaeus”) elää arviolta noin 104 700 yksilöä. Orankien elinympäristön huomattavan häviämisen vuoksi molemmilla saarilla on todennäköistä, että nykyiset määrät molemmilla saarilla ovat todellisuudessa IUCN: n punaisella listalla annettuja lukuja pienemmät. Pelkästään neljän viime vuosikymmenen aikana tapettiin vuosittain noin 2 000-3 000 Bornealaista orangtuaania, mikä merkitsee yli 50 prosentin menetystä alkuperäisestä väestöstä vain 40 vuodessa. Tällä tappovauhdilla orankipopulaatiot voivat vähentyä sukupuuttoon seuraavien 50 vuoden aikana.