päänsäryn arvioinnissa potilailla, joilla on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA) on useita vaikeuslähteitä, joista TIA: n määritelmä on tärkein. Klassista määritelmää on täydennettävä normaalilla CT-kuvauksella, jos halutaan välttää harhaanjohtava diagnostinen lausunto. Niiden 90 potilaan kliiniset ominaisuudet, joilla oli TIA ja joilla oli varjoainetehosteinen CT-kuvaus, on raportoitu. Päänsärkyä esiintyi 30%: lla potilaista. Päänsärky vallitsi potilailla, joilla oli selkärankaisten TIA verrattuna kaulavaltimon TIA (p alle 0, 05). Päänsärky vallitsi edeltävänä (24 tuntia) ja/tai samanaikaisena oireena verrattuna muihin neurologisiin oireisiin (77, 8%: lla potilaista). Päänsärky oli ipsilateraalinen, pään etuosassa kaulavaltimon TIA ja pään takaosassa nikamanikaman TIA. Noin 50%: lla potilaista esiintyi yleistynyttä ei-paikallista päänsärkyä. Päänsärky edelsi yleensä neurologisia oireita valtimotukoksessa (20 kaulavaltimoa, 3 nikamavaltimoa), joka yleensä esiintyy kohtauksen aikana tai sen jälkeen tapauksissa, joissa valtimotukos ei ole. Vain 2 tapausta 20: stä positiivisella CT-kuvauksella oli päänsärkyä. Näillä kahdella potilaalla oli melko suuri hypodense-leesio. Muilla 18 potilaalla todettiin lacunar-leesioita. Eri hypoteeseja, jotka koskevat tia: han liittyvän päänsäryn fysiopatologiaa, käsitellään.