(a)(1) kaikissa tapauksissa, joissa lapsen huoltajuudesta on kysymys vanhempien välillä, ei lähtökohtaisesti ole oikeutta lapsen huoltajuuteen Isässä tai äidissä. Mitään tiettyä huoltajuuden muotoa, oikeudellista tai fyysistä, ei saa olettaa hyväksi kummallekaan vanhemmalle. Yhteishuoltajuutta voidaan pitää tuomarin vaihtoehtoisena huoltajuuden muotona, ja tuomari voi tilapäisessä tai pysyvässä käsittelyssä myöntää tarvittaessa yksinhuoltajuuden, yhteishuoltajuuden, yhteishuoltajuuden tai fyysisen yhteishuoltajuuden.
(2) huoltajuuskysymyksen käsittelevä tuomari ratkaisee lapsen huoltajuuden, eikä valamiehistö saa päättää asiasta. Tuomari voi ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet, mukaan lukien huoltajuussäännösten muutosta hakevan osapuolen terveyden paraneminen, määrittäessään, kenelle lapsen huoltajuus olisi myönnettävä. Kaikissa tällaisissa tapauksissa tuomarin velvollisuutena on käyttää harkintavaltaa ja päättää yksinomaan siitä, mikä on lapsen edun mukaista ja mikä parhaiten edistää lapsen hyvinvointia ja onnellisuutta, ja tehdä ratkaisunsa sen mukaisesti.
(3) määrittäessään lapsen etua tuomari voi ottaa huomioon minkä tahansa merkityksellisen tekijän, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen seuraaviin seikkoihin:
(a) kummankin vanhemman ja lapsen väliset rakkaus -, kiintymys -, side-ja tunnesiteet;
(B) lapsen ja hänen sisarustensa, sisarpuoliensa ja lapsipuoliensa väliset rakkaus -, kiintymys -, side-ja tunnesiteet sekä näiden muiden lasten asuinpaikka;
(C) kummankin vanhemman kyky ja mielenlaatu antaa lapselle rakkautta, kiintymystä ja ohjausta sekä jatkaa lapsen kasvatusta ja kasvatusta;
(D) jokaisen vanhemman tieto ja perehtyneisyys lapseen ja lapsen tarpeisiin;
(E) kummankin vanhemman kyky ja mielenlaatu tarjota lapselle ruokaa, vaatteita, sairaanhoitoa, päivittäisiä tarpeita ja muuta tarpeellista perushoitoa, ottaen huomioon toisen vanhemman mahdollinen elatusmaksu;
(F) kummankin vanhemman kotiympäristö ottaen huomioon lapsen huolenpidon ja turvallisuuden edistämisen pinnallisten tai aineellisten tekijöiden sijaan;
(G) jatkuvuuden merkitys lapsen elämässä ja sen ajan pituus, jonka lapsi on elänyt vakaassa, tyydyttävässä ympäristössä, sekä jatkuvuuden säilyttämisen toivottavuus;
(H) kunkin vanhemman perheyksikön vakaus ja kummankin vanhemman tukijärjestelmien olemassaolo tai puuttuminen yhteisö lapsen eduksi;
I) kummankin vanhemman henkinen ja fyysinen terveys, paitsi siltä osin kuin siitä määrätään koodeksin 30-4-5 pykälässä ja koodeksin 19-9-3 pykälän a momentin 3 kohdassa, ja sellaiset tekijät kuin koodeksin 15-11-26 pykälässä;
(J) kummankin vanhemman osallistuminen tai sen puuttuminen lapsen kasvatukselliseen, sosiaaliseen ja vapaa-ajan toimintaan;
(k) kunkin vanhemman työssäoloaikataulu ja siihen liittyvä jousto tai mahdolliset rajoitukset lapsen hoidossa;
(L) lapsen koti -, koulu-ja yhteisötausta ja-historia sekä lapsen terveys-tai koulutukselliset erityistarpeet;
(M) kummankin vanhemman aiempi suorituskyky ja suhteelliset valmiudet vanhemmuusvastuiden hoitamiseen tulevaisuudessa;
(N) kummankin vanhemman halukkuus ja kyky helpottaa ja kannustaa lapsen ja toisen vanhemman välistä läheistä ja jatkuvaa suhdetta lapsen ja toisen vanhemman välillä lapsen edun mukaisesti;
(o) mikä tahansa tuomioistuimen nimittämän huoltajuuden arvioijan tai edunvalvojan suositus ad litem;
(P) kaikki todisteet perheväkivallasta tai lapsen seksuaalisesta, henkisestä tai fyysisestä hyväksikäytöstä tai jommankumman vanhemman rikoshistoriasta; ja
(Q) kaikki todisteet jommankumman vanhemman päihteiden käytöstä.
(4) niiden muiden seikkojen lisäksi, jotka tuomari voi ottaa huomioon menettelyssä, jossa on kyse vanhemman huostaanotosta, tapaamisista tai vanhemmuudesta ja jossa tuomari on todennut perheväkivallan:
(A) tuomarin on pidettävä ensisijaisena lapsen ja perheväkivallan uhriksi joutuneen vanhemman turvallisuutta ja hyvinvointia;
B) tuomarin on otettava huomioon tekijän historia, jossa hän on aiheuttanut toiselle henkilölle fyysistä vahinkoa, ruumiinvammaa, pahoinpitelyä tai kohtuullista pelkoa ruumiillista vahinkoa, ruumiinvammaa tai pahoinpitelyä kohtaan;
C) Jos vanhempi on poissa tai muuttaa toiseen vanhempaan kohdistuneen perheväkivallan vuoksi, tällaista poissaoloa tai siirtämistä kohtuulliseksi ajaksi näissä olosuhteissa ei pidetä lapsen hylkäämisenä huoltajuuden määrittämistä varten.; ja
D) tuomari ei saa kieltäytyä ottamasta huomioon perheväkivaltaa koskevia merkityksellisiä tai muutoin hyväksyttävissä olevia todisteita vain siksi, että perheväkivaltaa ei ole aiemmin todettu. Tuomari voi muiden asianmukaisten toimien lisäksi määrätä valvotun tapaamisajan tai kasvatusajan koodin pykälän 19-9-7 mukaisesti.
(5) kaikissa huoltajuustapauksissa, joissa lapsi on täyttänyt 14 vuotta, lapsella on oikeus valita vanhempi, jonka kanssa hän haluaa asua. Lapsen valinta huoltajuutta varten on oletettava, ellei tällä tavoin valittu vanhempi ole päättänyt, ettei se ole lapsen edun mukaista. 14 vuotta täyttäneen lapsen tekemä vanhempien valinta voi itsessään olla olennainen muutos edellytyksessä tai olosuhteessa kaikissa toimissa, joilla pyritään kyseisen lapsen huoltajuuden muuttamiseen tai muuttamiseen, edellyttäen kuitenkin, että tällainen valinta voidaan tehdä vain kerran kahden vuoden kuluessa edellisestä valinnasta ja että sovelletaan lapsivaatimuksen etuja.
(6) kaikissa huoltajuustapauksissa, joissa lapsi on täyttänyt 11 vuotta mutta ei 14 vuotta, tuomari ottaa huomioon lapsen toiveet ja koulutustarpeet määrittäessään, kumman vanhemman huoltajuus on. Tuomarilla on täysi harkintavalta tämän päätöksen tekemisessä, eivätkä lapsen halut saa olla kontrolloivia. Tuomarilla on lisäksi laaja harkintavalta sen suhteen, miten lapsen toiveet otetaan huomioon, muun muassa edunvalvojan ad litemin raportin kautta. Lapsistandardin parasta on valvottava. Lapsen, joka on täyttänyt 11 vuotta mutta ei 14 vuotta, vanhempien valinta ei itsessään saa merkitä oleellista muutosta tai olosuhteiden muutosta missään toimessa, jolla pyritään muuttamaan tai muuttamaan lapsen huoltajuutta. Tuomari voi antaa valitulle vanhemmalle määräyksen tilapäisestä huoltajuudesta enintään kuuden kuukauden pituiseksi koeajaksi sellaisen lapsen huoltajuuden osalta, joka on täyttänyt 11 vuotta mutta ei 14 vuotta, jos asiaa käsittelevä tuomari katsoo, että väliaikainen määräys on asianmukainen.
(7) tuomarilla on oikeus määrätä perheen psykologinen huoltajuusarviointi tai riippumaton lääketieteellinen arviointi. Todistajan etuoikeuden lisäksi tuomioistuimen nimittämää huoltajuuden arvioijaa tai tuomioistuimen nimittämää huoltajaa ad litem ei voida velvoittaa siviilioikeudelliseen vastuuseen, joka johtuu hänen tehtäviään hoitaessaan tekemästään teosta tai laiminlyönnistä, ellei tällainen teko tai laiminlyönti ole tapahtunut vilpillisessä mielessä.
(8) Jos joku asianosainen sitä vaatii riidanalaisessa istunnossa tai ennen todisteiden esittämistä, lapsen huoltoa koskevassa pysyvässä tuomioistuimen päätöksessä on esitettävä erityiset tosiseikat siitä, millä perusteella tuomari on tehnyt päätöksen lapsen huoltoa koskevan päätöksen, mukaan lukien kaikki merkitykselliset seikat, joihin tuomari vetoaa tämän alajakson 3 kohdan mukaisesti. Määräyksessä on mainittava yksityiskohtaisesti, miksi tuomioistuin on antanut huoltajuuden määräyksessä esitetyllä tavalla, ja jos yhteishuoltajuus myönnetään, tapa, jolla lopullinen päätöksenteko lapsen koulutukseen, terveyteen, vapaa-ajan toimintaan, uskontoon ja muihin tärkeisiin asioihin vaikuttavista asioista päätetään. Tämä määräys on jätettävä 30 päivän kuluessa huoltajuusasian lopullisesta käsittelystä, jollei sitä pidennetä tuomarin määräyksellä asianosaisten suostumuksella.
b) missä tahansa tapauksessa, jossa lapsen huoltoa koskeva tuomio on annettu asianosaisen tai tuomarin esityksestä, sitä osaa tuomiosta, joka koskee tapaamisoikeutta osapuolten ja heidän lapsensa tai vanhemmuusaikansa välillä, voidaan käsitellä uudelleen ja muuttaa tai muuttaa ilman, että on tarpeen osoittaa muutosta jommankumman osapuolen tai lapsen aineellisissa olosuhteissa ja olosuhteissa, edellyttäen, että uudelleentarkastelua ja muuttamista tai muuttamista ei tapahdu useammin kuin kerran kunkin kahden vuoden jakson kuluessa siitä, kun tuomio. Tässä alajaksossa ei kuitenkaan rajoiteta eikä rajoiteta tuomarin valtaa antaa lapsen huoltoa koskeva tuomio missään uudessa menettelyssä, joka perustuu siihen, että osapuolen tai lapsen aineellisissa olosuhteissa tai olosuhteissa on tapahtunut muutos. Sotilasvanhemman poissaolot, jotka johtuvat hänen komennustensa suorittamisesta tai mahdollisista tulevista komennuksista, eivät saa olla ainoa tekijä, joka otetaan huomioon tukiessa väitettä jommankumman osapuolen tai lapsen aineellisten olosuhteiden tai olosuhteiden muutoksista; edellyttäen kuitenkin, että tuomioistuin voi ottaa huomioon todisteet komennuksen vaikutuksesta arvioidessaan väitettä, joka koskee jommankumman osapuolen tai lapsen aineellisten olosuhteiden tai olosuhteiden muutoksia.
(c) Jos tämän koodiosion ja tämän luvun 3 artiklan määräysten välillä on ristiriita, sovelletaan 3 artiklaa.
d) tämän valtion nimenomaisena politiikkana on kannustaa lasta pitämään jatkuvasti yhteyttä vanhempiin ja isovanhempiin, jotka ovat osoittaneet kykynsä toimia lapsen edun mukaisesti, ja kannustaa vanhempia jakamaan lapsensa kasvattamiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet sen jälkeen, kun nämä vanhemmat ovat eronneet tai purkaneet avioliittonsa tai suhteensa.
e) nostaessaan kanteen lapsen huoltajuuden muuttamiseksi tuomari voi harkintansa mukaan muuttaa huoltajuuden ehtoja väliaikaisesti, kunnes asiasta annetaan lopullinen tuomio. Tällainen väliaikainen huostaanotto ei merkitse asianosaisten oikeuksien ratkaisemista.
(f)(1) kaikissa tapauksissa, joissa lapsen huoltajuutta koskeva tuomio on annettu, tuomioistuimen, joka on antanut tällaisen tuomion, on säilytettävä asiassa toimivalta määrätä huoltajavanhempi ilmoittamaan tuomioistuimelle lapsen asuinpaikan muutoksista.
(2) kaikissa tapauksissa, joissa tapaamisoikeus tai vanhemmuusaika on annettu huoltajavanhemmalle, joka ei ole huollettavana, ja tuomioistuin määrää, että huoltajavanhemman on ilmoitettava lapsen nouto-ja luovutuspaikan osoitteen muutoksesta tapaamis-tai vanhemmuusaikaa varten, huoltajavanhemman on ilmoitettava kirjallisesti tämän osoitteen muutoksesta huoltajavanhemmalle, joka ei ole huollettavana. Tällaisessa kirjallisessa ilmoituksessa on oltava katuosoite tai muu kuvaus uudesta nouto-ja toimituspaikasta, jotta huoltajuuden ulkopuolella oleva vanhempi voi käyttää tällaisen vanhemman tapaamisoikeutta tai vanhemmuusaikaa.
(3) jollei tuomioistuimen päätöksellä toisin säädetä, joka tapauksessa, jossa vanhempi muuttaa asuinpaikkaansa, hänen on tämän alajakson mukaan ilmoitettava tällaisesta muutoksesta toiselle vanhemmalle ja, jos asuinpaikkaa vaihtava vanhempi on huoltajavanhempi, kenelle tahansa muulle henkilölle, jolle on myönnetty tapaamisoikeus tai vanhemmuusaika tämän osaston tai tuomioistuimen määräyksen nojalla. Ilmoitus on annettava vähintään 30 päivää ennen ennakoitua asuinpaikan muutosta, ja siinä on oltava uuden asuinpaikan täydellinen osoite.
(g) lukuun ottamatta lain 19-6-2 pykälää ja 19-6-15 pykälään sisältyvien asianajajan palkkiosäännösten lisäksi tuomari voi määrätä kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntikulut, asiantuntijat ja lapsen huoltajan ad litem sekä muut lapsen huoltokanteen ja esikäsittelykäsittelyn kustannukset asianosaisten maksettaviksi tuomarin määrääminä suhteina ja aikoina. Asianajajan palkkiot voidaan maksaa sekä väliaikaisessa että lopullisessa käsittelyssä. Lainvoimainen tuomio sisältää myönnetyn määrän riippumatta siitä, onko avustus täysimääräinen vai ennakkomaksu, joka voidaan panna täytäntöön tuomioistuimen halventamisesta johtuvalla takavarikolla tai fieri facias-tuomiolla, riippumatta siitä, ovatko osapuolet myöhemmin sovitelleet vai eivät. Asianajaja voi nostaa omissa nimissään kanteen tämän momentin nojalla tehdyn asianajopalkkion myöntämiseksi.
(h) koodin 19-6-15 kohtaan sisältyvien hakemusvaatimusten lisäksi tämän artiklan mukaisen menettelyn päätyttyä on toimitettava Georgian oikeusneuvoston määräämä perhesuhteiden lopullinen luovutuslomake.
I) Sen estämättä, mitä tämän artiklan muissa määräyksissä määrätään, aina kun sotilasviranomainen lähetetään palvelukseen, sovelletaan seuraavaa:
(1) tuomioistuin ei saa antaa lopullista päätöstä, jolla muutetaan vanhempien oikeuksia ja velvollisuuksia olemassa olevan vanhemmuussuunnitelman mukaisesti, ennen kuin 90 päivää käyttöönoton päättymisen jälkeen, ellei kyseinen vanhempi ole hyväksynyt tällaista muutosta.;
(2) kun vanhempainlomaa käyttävä tai ei-vastaanottava vanhempi on esittänyt hakemuksen olemassa olevan vanhemmuussuunnitelman laatimiseksi tai muuttamiseksi, tuomioistuin antaa vanhemmuussuunnitelmaa koskevan väliaikaisen muutospäätöksen, jotta varmistetaan yhteydenpito lapseen komennuksen aikana, kun:
A) sotilasvanhempi saa sotilasjohdolta virallisen ilmoituksen siitä, että hän siirtyy palvelukseen lähitulevaisuudessa, ja tällaisella vanhemmalla on ensisijainen fyysinen huoltajuus, yhteinen fyysinen huoltajuus tai lapsen ainoa fyysinen huoltajuus tai muulla tavoin vanhemmuusaikaa lapsen kanssa olemassa olevan kasvatussuunnitelman mukaisesti; ja
B) komennuksella on olennainen vaikutus siihen, että vanhempi käyttää vanhemman oikeuksia ja velvollisuuksia lastaan kohtaan joko olemassa olevassa suhteessa toiseen vanhempaan tai olemassa olevan kasvatussuunnitelman mukaisesti.;
(3) vetoomukset, jotka koskevat olemassa olevan kasvatussuunnitelman väliaikaista muuttamista komennuksen vuoksi, käsitellään tuomioistuimessa mahdollisimman nopeasti, ja ne ovat etusijalla tilintarkastustuomioistuimen kalenterissa.;
(4)( A) kaikkiin vanhemmuussuunnitelmia koskeviin väliaikaisiin muutostilauksiin on sisällyttävä kohtuullinen ja erityinen siirtymäsuunnitelma, jolla helpotetaan paluuta varhaiskasvatussuunnitelmaan mahdollisimman lyhyessä kohtuullisessa ajassa lähettämisen päättymisen jälkeen lapsen edun mukaisesti.
(b) jollei tuomioistuin katso, että se ei olisi lapsen edun mukaista, vanhemmuussuunnitelmaa koskevassa väliaikaisessa muutospäätöksessä on vahvistettava päivämäärä, joka on varma komennuksen ennakoidulle päättymiselle ja siirtymäkauden alkamiselle takaisin ennalta sijoitettuun vanhemmuussuunnitelmaan. Jos komennusta jatketaan, vanhemmuussuunnitelman tilapäinen muutospäätös pysyy voimassa, ja siirtymäaikataulu tulee voimaan komennuksen jatkamisen päättyessä. Jos vastaanottava vanhempi ei ilmoita asiasta tuomioistuimelle tämän kohdan mukaisesti, se ei rajoita huoltajan oikeutta palata varhaiskasvatussuunnitelmaan sen jälkeen, kun vanhemmuussuunnitelmaa koskeva tilapäinen muutospäätös päättyy tämän kohdan c alakohdan mukaisesti.
C) vanhemmuussuunnitelmaa koskeva väliaikainen muutospäätös päättyy siirtymäkauden päätyttyä, ja vanhemmuussuunnitelmassa vahvistetaan vanhempien väliset oikeudet ja velvollisuudet lasta varten;
(5) jos sijaisvanhempi on esittänyt hakemuksen olemassa olevan vanhemmuussuunnitelman muuttamiseksi ja jos se on lapsen edun mukaista, tuomioistuin voi siirtää siirron ajaksi osan vanhemmuuden käytöstä lapsen kanssa kenelle tahansa hänen laajempaan perheeseensä kuuluvalle, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, lähisukulainen, henkilö, jonka kanssa sijaisvanhempi asuu, tai muu henkilö, jolla on läheinen ja merkittävä suhde lapseen. Tällainen siirretty vanhemmuusaika ei saa luoda erillisiä oikeuksia tällaiselle henkilölle komennusajan päätyttyä.;
(6) jos tuomioistuin katsoo, että se on lapsen edun mukaista, tämän alajakson mukaisesti annettuun vanhemmuussuunnitelman väliaikaiseen muuttamismääräykseen voi liittyä jokin seuraavista edellytyksistä::
A) Ei-vastaanottava vanhempi asettaa lapsen kohtuudella sijaisvanhemman käytettäväksi vanhempainaikaansa juuri ennen ja jälkeen sijaisvanhemman lähdön ja aina kun sijaisvanhempi palaa komennukselta tai lomalta tai lomalta;
B) ei-vastaanottava vanhempi helpottaa sijaisvanhemman mahdollisuutta säännölliseen ja jatkuvaan yhteydenpitoon lapsensa kanssa puhelimitse, sähköpostivaihdolla, virtuaalisella videovanhemmuusajalla Internetin välityksellä, tai muut vastaavat keinot;
(C) ei-vastaanottava vanhempi ei häiritse lähetetyn vanhemman ja tällaisen vanhemman välisen kirjeenvaihdon tai pakettien toimittamista; ja
(D) vastaanottava vanhempi toimittaa ajoissa tietoja lähtö-ja lähtöaikataulustaan ei-vastaanottavalle vanhemmalle;
(7) koska lähettämisen tosiasiallista lomaa ja lähettämisen lähtöpäiviä voidaan muuttaa sotilaallisen tarpeen vuoksi vain vähän etukäteen, lähettämättä jättävä vanhempi ei saa käyttää näitä muutoksia estääkseen lähetetyn vanhemman ja hänen lapsensa välisen yhteyden;
(8) tuomioistuimen päätöksessä, jolla muutetaan väliaikaisesti olemassa olevaa vanhemmuussuunnitelmaa, tai muussa vanhemman ja lapsen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa määräyksessä on täsmennettävä, milloin tällainen määräys perustuu komennukseen, ja tuomioistuin voi kirjata sen ainoastaan väliaikaisena muutospäätöksenä tai välipäätöksenä.;
(9) ei-vastaanottavan vanhemman siirto lähetetyn vanhemman poissaolon aikana ja vanhemmuussuunnitelmaan tehdyn väliaikaisen muutospäätöksen aikana ei saa johtaa tuomioistuimen yksinomaisen ja jatkuvan toimivallan päättymiseen, jotta voidaan myöhemmin määrittää huoltajuus tai vanhemmuusaika tämän luvun mukaisesti.;
(10) olemassa olevaa vanhemmuussuunnitelmaa väliaikaisesti muuttavan tuomioistuimen päätöksen tai muun määräyksen on edellytettävä, että avunsaajaton vanhempi ilmoittaa tuomioistuimelle ja vastaanottavalle vanhemmalle vähintään 30 päivää etukäteen kirjallisen ilmoituksen suunnitellusta asuinpaikan muutoksesta, puhelinnumerosta tai sähköpostiosoitteesta;
(11) lähetetyn vanhemman palattua lopullisesti komennukselta kumpi tahansa vanhempi voi esittää vetoomuksen vanhemmuussuunnitelmaa koskevan väliaikaisen muutospäätöksen muuttamiseksi sillä perusteella, että tällaisen määräyksen noudattaminen aiheuttaa lapselle välitöntä vaaraa tai merkittävää haittaa, ja hän voi lisäksi pyytää tuomioistuinta antamaan ex parte-määräyksen. Lähetettynä oleva vanhempi voi tehdä tällaisen hakemuksen ennen paluutaan. Pyyntöön on liitettävä todistus pyydetyn määräyksen tueksi. Jos todistuksessa esitettyjen seikkojen perusteella todetaan, että lapselle aiheutuu välitöntä vaaraa tai merkittävää haittaa, tuomioistuin voi antaa ennalta määrätyn määräyksen, jolla muutetaan väliaikaista vanhemmuussuunnitelmaa tai muuta vanhemman ja lapsen välistä yhteydenpitoa, jotta lapselle ei aiheutuisi välitöntä vaaraa tai merkittävää haittaa. Jos yhteisöjen tuomioistuin antaa ex parte-määräyksen, unionin tuomioistuin päättää, että asia käsitellään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun ex parte-määräys on annettu.;
(12) Mikään tässä alajaksossa ei estä jompaakumpaa osapuolta jättämästä hakemusta voimassa olevan kasvatussuunnitelman pysyväksi muuttamiseksi tämän säännöstön osion b alakohdan mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että tuomioistuin järjestää tällaisen vetoomuksen lopullisen käsittelyn aikaisintaan 90 päivän kuluttua siitä, kun vanhempi on lopullisesti palannut. On olemassa olettama, jonka mukaan ennalta varautuvaa vanhemmuussuunnitelmaa tai huoltajuusmääräystä suositaan siten, että se palvelee edelleen lapsen etua, ja osapuolella, joka pyrkii pysyvästi muuttamaan tällaista suunnitelmaa tai määräystä, on velvollisuus osoittaa, että se ei enää palvele lapsen etua.;
(13) Jos sotilasvanhemman lähettämisellä on olennainen vaikutus hänen kykyynsä saapua henkilökohtaisesti sovittuun istuntoon, tuomioistuin voi komennuksella olevan vanhemman pyynnöstä ja edellyttäen, että asiasta annetaan kohtuullinen ennakkoilmoitus muille asianosaisille, sallia lähetetyn vanhemman esittää todistajanlausunto ja muut todisteet sähköisesti missä tahansa asiassa, jota tuomioistuin käsittelee tämän alajakson mukaisesti. Tässä kohdassa ’sähköisellä välineellä’ tarkoitetaan muun muassa puhelin -, videoneuvottelu-tai internetyhteyden välityksellä tapahtuvaa viestintää tai sähköisesti tallennettuja todistuksia tai asiakirjoja, jotka on lähetetty käyttöönottopaikasta tai muualta;
(14)(A) kun sotilasvanhemman lähettäminen vaikuttaa välittömältä eikä ole olemassa vanhemmuussuunnitelmaa tai muuta määräystä, jossa esitetään vanhemman oikeudet ja velvollisuudet, silloin jommankumman vanhemman jättämästä vetoomuksesta tuomioistuin:
(i) jouduttaa kuulemista väliaikaisen vanhemmuussuunnitelman laatimiseksi;
(ii) edellytetään, että sijaisvanhemmalla on oltava jatkuva yhteys lapseen edellyttäen, että yhteydenpito on lapsen edun mukaista;
(iii) varmistaa molempia osapuolia koskevien taloudellisten tietojen julkistaminen;
(iv) Määritä molempien vanhempien elatusvelvollisuudet komennuksen aikana koodin 19-6-15 mukaisesti; ja
(v) määritä lapsen etu ja harkitse Siirtäväsi kolmannelle osapuolelle, jolla on läheinen yhteys lapseen, kaikki kohtuullinen vanhemmuusaika komennuksen aikana. Päättäessään tällaisesta pyynnöstä tuomioistuimen on otettava huomioon lähetetyn emoyrityksen kohtuulliset pyynnöt.
B) Kaikki tämän kohdan mukaisen vanhemmuussuunnitelman tai elatusapumääräyksen laatimiseksi jätetyt kirjelmät on yksilöitävä kirjelmän jättämishetkellä siten, että kirjelmän tekstissä mainitaan lähettämiseen liittyvät erityiset seikat ja viitataan tähän kohtaan ja tämän koodeksin osion alajaksoon.;
(15) jos lähestyvä käyttöönotto estää tuomioistuimen nopeutetun ratkaisun antamisen ennen lähettämistä, tuomioistuin voi sopia, että osapuolet voivat ratkaista kaikki kysymykset, jotka on sallittu koodin 19-9-1.1 kohdan mukaisesti, tai määrätä osapuolet sovitteluun jonkin tuomioistuimen vahvistaman vaihtoehtoisen riitojenratkaisuohjelman mukaisesti. Välimiesmenettelyä tai sovittelua varten kumpikin osapuoli on velvollinen antamaan toiselle osapuolelle tietoja, jotka liittyvät lapsiin tai osapuoliin liittyviin vanhemmuussuunnitelmiin tai tukikysymyksiin.;
(16) jokaisella sotilasvanhemmalla on jatkuva velvollisuus antaa kirjallinen ilmoitus vastaanottamattomalle vanhemmalle 14 päivän kuluessa siitä, kun sotilasvanhempi on vastaanottanut lähettämistä vaativat suulliset tai kirjalliset määräykset tai muut asepalveluksesta johtuvat poissaolot, jotka vaikuttavat sotilasvanhemman kykyyn käyttää vanhemmuusaikaansa lapsen kanssa. Jos määräys ei mahdollista 14 päivän ennakkoilmoitusta, sotilasvanhemman on annettava kirjallinen ilmoitus toiselle vanhemmalle välittömästi tällaisen ilmoituksen saatuaan.; ja
(17) sotilasvanhemman on varmistettava, että hänen komentajalleen toimittamansa armeijan perhehoitosuunnitelma on yhdenmukainen hänen lastaan koskevien oikeuden päätösten kanssa. Kaikissa tapauksissa mikä tahansa tuomioistuimen määräys on ensimmäinen tapa hoitaa lasta sotilasvanhemman poissaolon aikana, ja sotilaallinen perhehoitosuunnitelma on vaihtoehtoinen suunnitelma, jos avioton vanhempi joko kieltäytyy hoitamasta lasta tai tunnustaa kyvyttömyytensä tarjota kohtuullista hoitoa lapselle. Sotilasvanhemman ei katsota halventavan oikeuden päätöstä tai vanhemmuussuunnitelmaa, kun hän vilpittömässä mielessä toteuttaa sotilaallista perhehoitosuunnitelmaansa, joka perustuu siihen, että syrjimätön vanhempi kieltäytyy tai väittää olevansa kykenemätön huolehtimaan lapsesta komennuksen aikana kohtuullisessa määrin.