yksi keskeinen kysymys diabetespotilaiden hoidossa on, vähentääkö tiukka glykeeminen kontrolli sydän-ja verisuonitauteihin sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Diabetes control and complications-tutkimus (DCCT) osoitti kiistattomasti, että mitä suurempi keskimääräinen verensokeri on tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilailla, sitä suurempi on neuropatian, retinopatian ja nefropatian kehittymisen riski.1 Diabetes control and complications trial-Epidemiology of Diabetes Interventions Complications (DCCT – EDIC) – tutkimus osoitti, että aiempi tiukka glykeeminen kontrolli vähentää merkittävästi CVD: n määrää.2
Tukholman diabeteksen interventiotutkimuksen tulokset osoittivat, että tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilailla tiukka kontrolli hidastaa ateroskleroosin kehittymistä mitattuna kaulavaltimon intima – median paksuuntumisena.3 Yhdistyneen kuningaskunnan prospektiivisessa diabetestutkimuksessa (UKPDS) tehohoitoryhmän ja tavanomaisen hoitoryhmän välinen vertailu osoitti kuolemaan johtavan ja ei-fataalin sydäninfarktin riskin vähenevän 16% (p=0, 052), mutta kokonaiskuolleisuus ei eronnut näiden kahden ryhmän välillä.4 UKPDS-tutkimuksen 10 vuoden seuranta osoitti 15%: n vähenemisen sydänlihastapahtumissa ja 13%: n vähenemisen mistä tahansa syystä johtuvissa kuolemissa.5
vaikka vaikutus diabetekseen ja verisuonisairauksiin: Preterax ja Diamicron Depottabletaatiovalvottu arviointi (ADVANCE) – tutkimuksessa pääteltiin, että HbA1c-arvo laski 6: een.5%: lla saavutettiin 10%: n suhteellinen väheneminen suurten makrovaskulaarinen-ja mikrovaskulaaristen tapahtumien yhteisvaikutuksessa, mikä johtui pääasiassa nefropatian suhteellisesta vähenemisestä 21%: lla.6 tutkimuksessa ei myöskään osoitettu, että verenglukoositasapaino vaikuttaisi merkitsevästi suuriin valtimonkovetustapahtumiin (P=0, 32), kardiovaskulaarisiin kuolemiin (p=0, 12) tai mistä tahansa syystä johtuviin kuolemiin (p =0, 28).
Action to Control Cardiovascular Risk in Diabetes (ACCORD) – tutkimuksessa HbA1c: n lähtötason keskiarvo tehohoitoryhmässä oli 8, 3+ 1, 1%, Kun se normaaliryhmässä oli 8, 3+1, 1%.7 seurantajakson aikana (keskiarvo 5, 6 vuotta) tutkimuksessa kysyttiin, vähentäisikö 6, 5%: n hoitostrategia sydän-ja verisuonitautitapahtumien määrää, kun strategia kohdistuisi 7-7, 9%: iin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla. Tutkimuksen tutkijat päättelivät, että intensiivinen hoitostrategian nostaminen ei vähentänyt merkitsevästi merkittäviä sydän-ja verisuonitautitapahtumia. Tutkijat joutuivat lopettamaan intensiivihoidon aiemmin (3, 5 vuoden jälkeen) tämän hoitoryhmän korkean kuolleisuuden vuoksi.
tyypin 2 Diabetes-Steno-2-tutkimuksessa verrattiin kohdennetun tehostetun moniarvoisen interventiotoimenpiteen ja sydän-ja verisuonitautien vaikutusta tavanomaiseen hoitoon tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joilla oli mikroalbuminuria keskimäärin 7, 9 vuoden ajan.Muutettavissa olevat riskitekijät (hypertensio, dyslipidemia ja mikroalbuminuria) – tutkimuksessa onnistuttiin vähentämään kardiovaskulaaristen ja mikrovaskulaaristen tapahtumien riskiä noin 50% ja hoitoon tarvittava määrä (NNT) oli 5. Tehoryhmässä HbA1c: n tavoitetavoite oli <6,5% ja tavanomaisessa ryhmässä 6,5-7,5%.
tyypin 2 diabetesta sairastavien veteraanien glukoositasapainoa ja verisuonikomplikaatioita koskevassa tutkimuksessa (VADT) verrattiin tehohoidon ja tavanomaisen glukoositasapainon vaikutusta kardiovaskulaarisiin tapahtumiin.9 Tämä tutkimus osoitti, että kun seuranta-ajan mediaani oli 5, 6 vuotta ja HbA1c: n mediaani 8, 4% standardihoitoryhmässä ja HbA1c: n mediaani 6, 9% tehohoitoryhmässä, merkittäviä kardiovaskulaarisia tapahtumia, kuolemaa tai mikrovaskulaarisia komplikaatioita ei havaittu merkitsevästi näiden kahden ryhmän välillä.
äskettäin Annals of internal medicine-lehdessä julkaistussa Victorin ja Mercen mielenkiintoisessa artikkelissa tarkasteltiin eniten saatavilla olevaa glukoosikontrollitutkimusta ja todettiin, että tällainen tiukka glykeeminen kontrollijärjestelmä rasittaa potilaita monimutkaisilla hoito-ohjelmilla, hypoglykemialla, painonnousulla ja kustannuksilla ja tarjoaa epävarmaa hyötyä vastineeksi.10 kirjoittajat suosittelivat myös HbA1c: n pitämistä 7-7, 5%: n välillä diabetespotilailla.
mielestäni tiukka glykeeminen kontrollitavoite (HbA1c 6,5-7%) voidaan pitää diabeteksen hoidon alkuvaiheessa ja tasot välillä 7-7.5% tavoitteena ca hyväksytään myöhemmin.