PMC

keskustelu

haetuissa neljässä tutkimuksessa oli vaihtelevia menetelmiä akupunktiohoidon soveltamiseksi. Kahdessa tutkimuksessa (Ebrahim et al ja Kumnerddee et al) oli käytetty sähköakupunktiota, joka viittaa sähkövirran soveltamiseen akupunktioneuloihin.(9,11) Kumnerddee ym.totesivat, että neulaa ei käsitelty käsin (9), Kun taas Ebrahim ym. eivät ilmoittaneet, oliko kyseessä manuaalinen käsittely.(11) kahdessa muussa tutkimuksessa oli käytetty kuivaa neuletta(8,10), joka on tavallinen akupunktio steriileillä neuloilla ilman sähkövirtaa. Molemmissa tutkimuksissa oli kyse neulojen manuaalisesta käsittelystä Deqi-tunteen aikaansaamiseksi, jota luonnehditaan tylsäksi särkyksi, tunnottomuudeksi tai raskaudeksi.

Zhang et al vertasi akupunktiota todellisiin verrattuna huijauskohtiin.(8) molemmat sivustot olivat distaalinen ja contralateral alueen plantar faskiitti. Hoitoryhmään osallistuneet saivat neuletta acupoint Dalingissa (PC7), joka sijaitsee kyynärvarren kämmenselällä ranteen prässin keskikohdassa. Tämän akupainannan väitetään olevan spesifinen kantapääkipuun. Kantapääkivun lisäksi tätä akupistettä käytetään myös muihin kiputiloihin, kuten vatsakipuun, rinta-tai sydänkipuun sekä päänsärkyyn. Huijausryhmään osallistuneet saivat neuletta acupoint Hegussa (LI4), joka sijaitsee ensimmäisen ja toisen kämmenluun välissä. LI4: llä väitetään olevan analgeettisia ominaisuuksia, ja sitä käytetään yleisesti hammaskipuun, päänsärkyyn ja yleiseen analgesiaan. LI4 valittiin kontrollipisteeksi, koska se oli lähellä PC7: ää ja sillä on analgeettisia ominaisuuksia. Samanlaisia neulomismenetelmiä käytettiin sekä PC7: ssä että LI4: ssä. Kahdessa muussa tutkimuksessa käytettiin akupunktiota plantaarifaskioissa ilman distaalisia akupisteitä; (9,11) Kumnerddee ym.käyttivät 2-6 neulaa, kun taas Ebrahim ym. eivät maininneet käytettyjen neulojen määrää. Karagounis et al käytti hoitohaarassaan sekä jalkapohjafaskiaa että distaalisia akupisteitä (jopa 12 akupistettä 20 akupisteen luettelosta).(10) tätä ensimmäistä akupisteiden yhdistelmää käytettiin kuusi kertaa peräkkäin. Jos paranemista ei todettu, tehtiin toinen kliininen tutkimus vaihtoehtoisten kohtien valitsemiseksi seuraaville kymmenelle istunnolle.

Zhang et al vertasi kantapääkipuun spesifiseksi tiedettyä akupistettä yleiseen kipua lievittävään valeperäiseen akupisteeseen.8) muissa kolmessa tutkimuksessa verrattiin paikallista akupistettä tavanomaiseen konservatiiviseen hoitoon.(9-11) vakiohoitoon kuului jäätä, venyttelyä, vahvistusharjoituksia ja esivalmistettuja pohjallisia. Kolmesta tutkimuksesta yhdessä oli kolmas hoitoryhmä, johon kuului potilaita, joille käytettiin vain esivalmisteisia pohjallisia.(11) kumnerddee ja muut osallistujat saivat käyttää suun kautta otettavia rescue analgeetteja(9), Kun taas Karagounisin ja muiden lääkkeiden todettiin sisältäneen ei-steroidisen tulehduskipulääkkeen diklofenaakin (75 mg kahdesti vuorokaudessa 15 vuorokauden ajan) osana tavanomaista hoitoa.(10) Sillä välin Ebrahim et al erityisesti kannusti osallistujia aloittamasta uusia hoitoja tutkimuksen aikana, kuten anti-inflammatorinen lääkitys, (11) ja Zhang et al, kun taas neuvoi osallistujia pidättäytymään muista hoitomuodoista, pyysi saada tietoa tarvittavasta analgeettisesta käytöstä osallistujilta.(8)

Karagounis et al: n tutkimuksessa kaikki 38 osallistujaa olivat 32-41-vuotiaita aktiivisia, amatööriurheilijoita, jotka harrastivat haluamaansa lajia 2-3 kertaa viikossa.(10) kahteen tutkimukseen otettiin osallistujia, jotka olivat pääasiassa naisia ja iältään 31-62-vuotiaita, kuntoutuksen avohoitoyksiköiltä ja ortopedisilta osastoilta.(9,11) Zhangin ym.todettiin ilmoittaneen tutkimuksestaan paikallisissa sanomalehdissä ja eri yhteisötaloissa osallistujien rekrytoimiseksi.(8) heidän tutkimuskohorttinsa oli pääasiassa 44-52-vuotiaita naisia.

Kumnerddee et al: n tutkimuksessa mukaan otettaviin kriteereihin kuului vähintään kuuden viikon konservatiivisen hoidon (kuten lääkityksen, kantapäätyynyn ja venyttelyn) epäonnistuminen.(9) Ebrahim et al eivät maininneet, olivatko osallistujat osallistuneet mihinkään tavanomaiseen hoitoon ennen akupunktiota, mutta poissulkivat osallistujat, jos he olivat saaneet kortikosteroidipistoksen kolmen viime kuukauden aikana.(11) potilaita kehotettiin samanaikaisesti olemaan aloittamatta mitään uutta hoitoa tutkimuksen aikana, kuten tulehduskipulääkitystä, mutta tutkimuksessa ei mainittu, tekikö joku niin lopulta. Zhang ym. raportoivat, että useimmat osallistujat olivat saaneet jonkinlaista hoitoa ennen tutkimukseen osallistumista, mutta eivät täsmentäneet tällaisen hoidon luonnetta.(8) Karagounis ym.totesivat, ettei kukaan heidän osallistujistaan ollut saanut aikaisempaa hoitoa.(10)

tulosten mittaamiseen käytettiin kolmessa tutkimuksessa visual analogue scale-asteikkoa (VAS).(8,9,11) Karagounis et al käytti Plantaarifaskiitti Pain/Disability Scale (Pfps) – asteikkoa(10), koska sitä voitiin antaa missä tahansa ympäristössä ja sillä voitiin tehdä ero plantaarifaskiakivun ja muiden kantapääkipua aiheuttavien patologioiden välillä. Se antoi myös lääkäreille mahdollisuuden tehdä kuvaavampi ja eksklusiivisempi analyysi plantaarisesta faskiakivusta terapeuttista hoitoa arvioitaessa kuin 100 pisteen VAS-menetelmällä. Mielenkiintoista on, että jälkimmäisessä tutkimuksessa VAS otettiin vielä osaksi arviointiaan.

Karagounis ym. raportoivat, että kolmella hoitoryhmän potilaalla oli päänsärkyä ja huimausta, kun taas yhdellä oli voimattomuutta jaloissa ja lievää paikallista turvotusta neulealueen ympärillä.(10) kumnerddee ym.havaitsivat, että kolmella potilaalla oli hoidon jälkeistä arkuutta.(9) Zhang ja muut raportoivat useita muita haittavaikutuksia kuin kipua, kuten lievää turvotusta neulanpiston alueella (PC7: 2, LI4: 5), mustelmia (PC7: 4, LI4: 5) ja yhdellä potilaalla, jolla oli ahdistunut tunne rinnassa.(8)

tarkastelluissa tutkimuksissa mainittiin lyhyesti, että akupunkturisti oli hyvin koulutettu ja kokenut ammattilainen,(10) rekisteröity kiinalainen lääketieteen harjoittaja, jolla oli kahden vuoden kliininen kokemus, (8) ja fysiatristi, joka oli suorittanut kaksivuotisen kurssin Kiinasta ja lisäksi kuusi vuotta kokemusta akupunktiosta.(9) vain Ebrahim et al ei maininnut pätevyyttä niiden akupunkturisti.(11)

kliinisten kokeiden suunnitteluun liittyi useita haasteita akupisteiden spesifisyyden osoittamiseksi, koska akupunktioon liittyy usein useita akupisteitä. Vaikka akupisteiden ryhmällä voi olla erityinen vaikutus, terapeuttista vaikutusta ei ole mahdollista eristää vain yhteen akupisteeseen.(8) Lisäksi, koska akupunktion mekanismi ei ole selvä, mielivaltaisesti valittu ohjaus acupoint tai ei-acupoint voi itse asiassa tuottaa samat fysiologiset reaktiot ja olla yhtä tehokas kuin testi acupoint. Siksi akupisteiden spesifisyyden tutkimiseksi olisi suotavaa vertailla tutkimuksia, joissa hoito suoritettiin yhdellä akupisteellä, jolla oli erillinen vaikutusmekanismi.

osallistujamäärä (vaihteluväli 23-53) oli kaikissa tutkimuksissa pieni ja vertailutyypit vaihtelivat. Vain yksi tutkimus (ts Zhang et al) tutkittu todellinen vs. sham akupunktio paikoissa distaalinen plantaarifaskia.(8) kolmeen muuhun tutkimukseen ei liittynyt huijausakupunktiota, vaan akupunktiota verrattiin tavanomaisiin hoitomuotoihin, joten osallistujien sokaisemista ei voitu suorittaa; tämä on saattanut johtaa odotus-ja arviointiharhaan. Karagounis et al käytti sekä plantaarifaskiaa että distaalisia akupisteitä, ja salli acupointien määrän muutoksen kuuden hoitokerran jälkeen, jos paranemista ei tapahtunut.(10)

vain kaksi tutkimusta ilmoitti kriteerinsä riittävän akupunktiohoidon saamiselle.(8,10) näissä tutkimuksissa osallistujat tunsivat deqi-tunteen, ja tämän katsottiin osoittavan neulanpiston onnistunutta syvyyttä. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että vähäiset tilastolliset erot kahden ryhmän välillä kolmen ja kuuden kuukauden välein hoidon jälkeen voivat johtua sairauden itsestään rajoittuvasta luonteesta tai siitä, että osallistujat olivat saaneet muita hoitomuotoja seurantajakson aikana.(8) ei myöskään ollut dokumentaatiota siitä, että analgeettiset lääkkeet olisi pesty pois ennen ilmoittautumista. Helpotus saattoi johtua myös psykologisista ja epäspesifisistä fysiologisista reaktioista, kuten tahattomasta yleistyneestä kipua lievittävästä vaikutuksesta valehieronnassa, joka oli lähes yhtä tehokas kuin hoito oikeassa akupisteessä. Myös Delfoin luettelossa käytetty pisteytysjärjestelmä olettaa, että jokainen kriteeri on yhtä painotettu, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa.

akupunktion kipua lievittävien vaikutusten selittämiseksi on ehdotettu useita mekanismeja, kuten opioidien keskeinen kivun esto,(12) diffuusi haitallisten inhibitoristen kontrollien järjestelmä (DNIC) (13) ja anti-tulehdus.(14,15) neulan pistäminen mihin tahansa kehon osaan voi lievittää kipua opioidien tai DNIC: n mekanismien kautta (12,16), ja akupunktion tulehdusta ehkäisevä vaikutus voi yleistyä koko kehoon. Usein kysytäänkin, pitääkö neuloja laittaa tiettyihin kohtiin, jotta vaikutus olisi paras. Lisäksi vain muutamat tutkimukset ovat osoittaneet acupointin spesifisyyden kiputiloissa; (17,18) suurin osa tutkimuksista on osoittanut acupointin spesifisyyden ei-kivuliaissa tiloissa.(19-23)

pitkäaikainen tai toistuva stimulaatio totuttaa talamuksen hermosolut yliärsytystilaan, joka johtaa krooniseen kiputilaan.(24) näissä olosuhteissa erityisten akupisteiden stimulointi voi muuttaa yliärsyttävien neuronien excitability in the thalamic fokus. Mielenkiintoista on, että ranteen prässi Palmarin Aspektissa, jossa PC7 sijaitsee, on kantapään anatominen peilipaikka.

tutkimukset ovat osoittaneet, että koska endogeeninen opioidijärjestelmä ja DNIC-mekanismit ovat sekä nopea-että lyhytvaikutteisia, näillä mekanismeilla ei välttämättä ole merkittävää vaikutusta akupunktion kipua lievittävien vaikutusten hitaaseen alkamiseen ja asteittaiseen etenemiseen.(12,25) on todennäköistä, että erilaisten kiputilojen akupunktiohoitoon liittyy erilaisia mekanismeja. Esimerkiksi PC7: llä kantapääkivun hoidossa havaittu vaikutus voisi olla tulehdusta ehkäisevä, aiemmin LI4: llä havaitun analgeettisen vaikutuksen sijaan.(26,27)

on esitetty useita teorioita elektroakupunktion vaikutusten selittämiseksi. Plantaarifaskiitin tuoman tulehduksen lisäksi tila aiheuttaa myofascial-kipua, joka johtuu jalkojen lihasten triggeripisteiden kehittymisestä. Tutkijat ovat ehdottaneet, että nämä kohdat voidaan deaktivoida akupunktiolla, jolloin sähköstimulaatiolla on ’additiivinen’ vaikutus.(28,29) laukaisupisteiden deaktivointi voisi myös lievittää haitallista stimulaatiota, mikä johtaisi keskushermoston herkistymiseen selkäytimessä ja keskushermostossa. Koska on olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että akupunktiopisteiden sähköisen stimulaation ja endorfiinien vapautumisen välillä on yhteys, nämä tutkijat ovat myös esittäneet teorian, että Elektro-akupunktio voisi aktivoida kehon kivunlievitysjärjestelmää, mikä lisää endorfiinien pitoisuutta keskushermostossa ja vähentää selkäytimen tasolle saapuvien kipusignaalien määrää.(30, 31)

tämä tutkimus ei ollut rajoitukseton. Koska yksi kirjoittaja suoritti tämän tarkastelun, tutkimuksen valinnan ja arvioinnin vinouman mahdollisuutta, joka olisi voinut vaikuttaa sen tuloksiin, ei voida jättää huomiotta. Lisäksi kirjallisuushauissa käytettiin vain kahta tietokantaa ja tutkittiin vain englannin kielellä julkaistuja tutkimuksia.

sen rajoituksista huolimatta tämän tutkimuksen tärkeimmät takeaway-viestit ovat:

• suositellaan lisätutkimuksia suuremmilla otoskooilla, joissa verrataan inerttejä placeboja, kuten valeakupunktiota, tavanomaista hoitoa ja puhdasta verrokkiryhmää, jossa ei ole hoitoa rinnakkaisina käsivarsina.

• näissä tutkimuksissa olisi sovellettava yhtenäisiä ja johdonmukaisia menetelmiä akupunktio sovellus koko opintojakson.

• akupunktiohoitajien pätevyydestä ja kokemuksesta olisi annettava yksityiskohtaisia tietoja.

• tutkimuksen kestoa tulisi pidentää vähintään kuuteen kuukauteen, jotta akupunktion pitkäaikaisvaikutuksia voitaisiin tutkia.

• olisi harkittava parempaa luokitusjärjestelmää sellaisten tutkimusten laadun mittaamiseksi, joilla ei voida mitenkään varmistaa arvioijan ja osallistujien sokaistumista, kuten akupunktiossa, sen sijaan, että tällaiset tutkimukset pyritään sovittamaan olemassa oleviin luokitusjärjestelmiin. Voidaan suunnitella modulaarinen luokitusjärjestelmä, jonka avulla konfiguraatio voidaan sovittaa tutkittavan tyypin mukaan.

• tuleviin tutkimuksiin voisi sisältyä plantaarifaskiitin paranemista ja hoidon tehoa mittaavia objektiivisia mittauksia, kuten jalkapohjan faskian paksuuden ultraäänitutkimus, VAS-pisteiden lisäksi.

• tulevaisuudessa akupunktioon liittyvässä tutkimuksessa tulisi harkita STRICTA (Standards for Reporting Interventions in Clinical Trials of Acupuncture) 2010-raportointiohjeiden käyttöä.(32) niissä esitetään yksityiskohtainen tarkistuslista, jolla varmistetaan täydellisyys, avoimuus, tulkinnan tarkkuus ja toistettavuus.

• tulevia katsauksia varten aiheeseen liittyvien artikkelien haussa voitaisiin käyttää kiinalaisia tutkimustietokantoja, kuten Kiinan akateemisen kirjallisuuden tietokantaa ja Wanfang-dataa. Nämä ei-englanninkieliset tietokannat jätettiin tässä katsauksessa pois, koska kirjoittaja ei ole perehtynyt Kiinan kieleen.

yhteenvetona voidaan todeta, että akupunktio voi olla turvallinen ja tehokas hoitomuoto plantaarifaskiitin lyhytaikaiseen hoitoon. Neljässä tutkimuksessa kivut ovat vähentyneet merkittävästi 4-8 hoitoviikon aikana verrattuna tavanomaiseen terapiaan tai valeakupunktioon. Näiden tutkimusten heterogeenisuus rajoittaa kuitenkin lopullisen päätelmän muodostamista akupunktion tehokkuudesta plantaarifaskiitin potilaiden kivun vähentämiseksi pidemmällä aikavälillä, ja lisätutkimuksia tarvitaan.