koska tämä Psalmi on Babylonin muisto, monet kommentaattorit uskovat sen kirjoitetun maanpaosta paluun jälkeen. Se on myös saatettu kirjoittaa monta vuotta maanpaossa.
A. laulaa itselle.
1. (1-3) suru Babylonin jokien äärellä.
Babylonin jokien rannalla,
siellä istuimme, Kyllä, itkimme
muistellessamme Siionia.
ripustimme kanteleemme
pajuihin sen keskellä.
sillä siellä ne, jotka veivät meidät vangeiksi, pyysivät meiltä laulua,
ja ne, jotka ryöstivät meidät, pyysivät hilpeyttä,
sanoen: ”Laulakaa meille yksi Siionin lauluista!”
a. Babylonin jokien rannalla: tämä pakkosiirtolaisuuden laulu vie meidät yhden Babylonin mahtavan joen, todennäköisesti Eufratin, rannalle. Juudealla ja koko Israelilla ei ollut Eufratiin verrattavaa mahtavaa virtaa, joten se teki varmasti vaikutuksen pakkosiirtolaiseen Juudeasta Babyloniaan.
I. Rivers of Babylon: ”Nämä saattoivat olla Tigris ja Eufrat tai niiden oksat tai virrat, jotka virtasivat niihin. Vankeudessa ja hajaannuksessa juutalaisilla oli tapana pitää uskonnollisia kokouksiaan jokien rannoilla. Tämä mainitaan Apt. 16: 13: ssa, jossa Filippin juutalaiset turvautuivat joen varteen, missä rukoiltiin tavallisesti.”(Clarke)
ii. jakeen 1 perusteella Horne ehdotti tätä suruhuutoa katuvalta: ”Oi Herra, olen israelilainen, jonka syntini ovat karkottaneet sinun pyhästä kaupungistasi ja joka on jätetty tänne suremaan tähän Babyloniin, vankeuteni maahan. Täällä minä asun surussa, näiden ohimenevien vesien äärellä, miettien maallisten nautintojen levottomuutta ja epävakaisuutta.”
b.siinä me istuimme, niin, me itkimme: Babylonin suunnattomat virrat sanoivat pakkosiirtolaiselle: et ole enää kotona. Kun he muistivat Siionia, he itkivät.
· he itkivät niin monen läheisen kuolemaa.
· he itkivät lähes kaiken omistamansa menettämistä.
· he itkivät vangitsijoidensa julmuutta.
* he itkivät tällaisen miellyttävän ja siunatun menneisyyden menetystä.
· he itkivät nykyhetkensä pakkovankeutta.
· he itkivät tulevaisuutensa ankeutta.
i. ” englanninkieliset sanat ovat surullisia, jopa surevia, mutta heprean kielessä sanoissa on vielä surullisempi soundi. Jakeet 1-3, jotka johtavat ja selittävät jakeen 4 säälittävän kysymyksen, toistavat yhdeksän kertaa pronominin päätteen nu (tarkoittaen ’me’ tai ’meidän’), joka kuulostaa murheelliselta. Se on kuin itkisi ’ohhh’ tai ’voi’ toistuvasti.”(Boice)
c. ripustimme harput pajuihin: laulaja käytti runollista vapautta esittääkseen iskelmäkohtauksen. Suuren joen rannoilla kasvoi suuria pajuja, ja koska näissä vangeissa ei ollut jäljellä lauluja, he ripustivat harppunsa noihin pajuihin.
i. ” monia laulajia kannettiin vangeiksi: Esra 2:41. Nämä ottaisivat tietenkin soittimensa mukaan.”(Horne)
ii. ” arabeja eli pajuja oli Babyloniassa hyvin runsaasti. Niiden suuri määrä Eufratin rannoilla sai Jesajan 15: 7: n kutsumaan sitä pajujen puroksi eli virraksi.”(Clarke)
iii. ” huomaamme, että vaikka maanpakolaiset eivät kyenneet laulamaan Siionin lauluja Babylonissa, he eivät kuitenkaan särkeneet harppujaan palasiksi tai heittäneet niitä virtaan. Sen sijaan he ripustivat ne poppeleihin, oletettavasti säästäen ne varmastikin parempaa päivää varten.”(Boice)
d. Veisatkaa meille yksi Siionin lauluista.tämä oli niiden julma vaatimus, jotka veivät meidät vankeuteen. He pyysivät yhtä Siionin kuuluisista lauluista. Ne, jotka ryöstivät Jumalan kansan, halusivat nyt heidän viihdyttävän sitä. Mutta heissä ei ollut enää laulua; heidän kanteleensa oli ripustettu puihin.
i. ”niinpä he huusivat tipsyn juhlijoiden tavoin” Sing!’Pyyntö ajoi raudan syvemmälle surkeisiin sydämiin, sillä se tuli kurjuuden tehneiltä. He olivat vieneet vangit pois, Ja nyt he pyytävät heitä huvittelemaan.”(Maclaren)
ii. ”Sanheribin palatsista Ninivestä, naapurimaa Assyriasta, tuleva Reliefi kuvaa tilannetta, joka on samankaltainen kuin tämä: kolme sotavankia soittaa lyyraa, kun aseistettu sotilas marssittaa heitä.”(Kidner)
iii. he eivät laulaneet, ja kuten seuraavat rivit osoittavat, he eivät osanneet laulaa. ”Mutta hiljaisuudessa kuului laulu, ei kuullut julmista sortajista, vaan kuuli itse Jehovasta. Se oli sydämen laulu, joka muisti Jerusalemia ja piti sitä elämän suurimpana Ilona.”(Morgan)
2. (4-6) lupaus muistaa Jerusalemia jopa pakkosiirtolaisuudessa.
miten laulamme Herran laulua
vieraassa maassa?
If I forget you, O Jerusalem,
Let my right hand forget its skill!
jos en muista sinua,
anna kieleni takertua suuni kattoon—
jos en korota Jerusalemia
pääiloni yläpuolelle.
a. miten laulamme Herran laulua vieraassa maassa? Vaikka valloittajat halusivat heidän laulavan omaksi huvikseen, laulua ei yksinkertaisesti ollut. Jumalan kansan laulut olivat enemmän kuin esityksiä; ne tulivat heidän suhteestaan Jumalaan. Niiden laulujen laulaminen vieraassa maassa kestäisi kauan.
i. ” he pyrkivät näiden oudon uskonnon ihmisten huvittamiksi, ja pyyntö oli itsessään loukkaus heidän uskoaan kohtaan. Se oli mahdotonta, ja he kieltäytyivät laulamasta Jehovan laulua. Se olisi merkinnyt heidän Oman kadotetun kaupunkinsa ja kaiken sen pettämistä, mitä heidän kansalaisuutensa edusti.”(Morgan)
ii. F. B. Meyer otti ajatuksen siitä, ettei pysty laulamaan, ja käytti sitä kehotuksena kristityille: ”olette lopettaneet laulamisen viime aikoina. Uskonnollisen elämäsi ilo on kadonnut. Kuljet läpi vanhan rutiinin, mutta ilman entisaikojen riemua. Etkö osaa sanoa syytä? Se ei johdu siitä, että olosuhteesi olisivat masentuneet, vaikka ne saattaisivatkin olla masentuneita, sillä Paavali ja Silas lauloivat ylistystä Jumalalle vankilassaan. Eikö tottelemattomuus ole laulamattomuutesi perimmäinen syy? Olet antanut jonkin pienen särön tulla elämäsi luuttuun, joka on hitaasti leventynyt ja uhkaa nyt vaientaa kaiken. Etkä voi jatkaa tuota laulua, ennen kuin olet pannut pois pahan tekosi ja palannut vihollisen maasta.”
s. Jos minä sinut unhotan, oi Jerusalem: laulaja vannoi, ettei hän koskaan unhota Jumalan pyhää kaupunkia, ja kirosi jopa itsensä, jos hän niin tekisi. Jos hän unohtaisi, hänen oikea kätensä voisi menettää taitonsa soittaa harppua. Jos hän ei muistaisi, hänen kielensä menettäisi laulukykynsä.
i. ”jumalalliset eivät voineet unohtaa Jerusalemia ja kaikkea, mitä se edustaa: liittoa, temppeliä, Jumalan läsnäoloa ja kuninkuutta, sovitusta, anteeksiantoa ja sovintoa. He vannoivat, etteivät koskaan unohtaisi Jumalan lupauksia ja pysyvät lujina odottaen lunastuksen hetkeä.”(VanGemeren)
ii. Unohda sen taito: ”hepreaksi se on vain unohtaa, ilmaisematta mitä, syventääkseen tämän toiveen laajuutta ja yleisyyttä; Unohtakoon tai pettäköön se ei ainoastaan leikkimisen vuoksi, vaan jokaisen toiminnan vuoksi, jossa sitä aikaisemmin käytettiin.”(Poole)
iii. Puritaaniselostaja John Trapp (1601-1699) totesi tämän aikansa juutalaisista: ”juutalaiset tänä päivänä, kun he rakentavat taloa, heidän on rabbien mukaan jätettävä yksi osa siitä keskeneräiseksi ja valheen töykeäksi muistoksi siitä, että Jerusalem ja temppeli ovat tällä hetkellä autioina. Heillä on ainakin tapana jättää talon piha-aukio rakentamatta, mihin he kirjoittavat suurin kirjaimin tämän psalmistan: ’Jos minä unohdan Jerusalemin’ jne., tai sitten nämä sanat, Saker leehorban, eli autioituksen muisto (Leo Modena juutalaisten rituaaleista).”
B. laulamassa kansoista.
1. 7) Muista Edomia.
Muista, oi Herra, Edomin poikia vastaan
Jerusalemin päivää,
, jotka sanoivat: ”tuhotkaa se, tuhotkaa se,
sen perustukselle!”
a. Muista, oi Herra, Edomin poikia vastaan: Psalmista osoitti sanansa Jumalalle ja pyysi häntä muistamaan Edomin (Israelin kaakkoisosan) kansaa sen käytöksestä Jerusalemin valloituksen aikana. Tässä tapauksessa muistamiskehotus oli kehotus vastustaa ja tuomita.
i. ”Jeremia 12:6; 25:14; Valitusvirret 4:21-22; Hesekiel 25:12; Obadja 1:11-14 osoittavat, että Idumealaiset liittyivät Nebukadnessarin armeijaan juutalaisia veljiään vastaan ja että he olivat päävälineitä Jerusalemin muurien hajottamisessa maan tasalle.”(Clarke)
ii. Obadjan pieni kirja on profeetallinen julistus edomilaisia vastaan heidän osuudestaan Juudean valloituksessa. Älkääkä iloitko Juudan lapsista heidän tuhonsa päivänä, älkääkä puhuko ylpeästi ahdingon päivänä (Obadja 1:12).
b. tuhotkaa se, tuhotkaa se perustuksiinsa asti: Edomilaiset olivat Israelin sisarkansa, joka polveutui Eesausta, Jaakobin (Israelin) veljestä. Heidän olisi pitänyt tukea ja tuntea myötätuntoa Jerusalemia kohtaan, kun babylonialaiset tulivat sitä vastaan. Sen sijaan he nauttivat Jerusalemin tuskasta ja halusivat, että kaupunki tuhottaisiin kokonaan.
i. ”sana’ perustukset ’ … viittaa muuhunkin kuin Jerusalemin muurien varsinaisiin perustuksiin, sillä se koskee myös Jumalan luomakunnassa, hänen hallinnossaan ja kansan valitsemisessa itselleen (vrt. Psalmi 24:2; 78:69; 89:11; 104:5). Edomilaiset toivoivat, että Jahven hallinnon ’perustukset’ maan päällä tuhottaisiin.”(VanGemeren)
ii. ”On kamalaa, että naapurit ovat vihollisia, pahinta, että he osoittavat vihollisuutensa suuren ahdingon aikoina, pahinta, että naapurit yllyttävät toisia pahantahtoisiin tekoihin.”(Spurgeon)
2. (8-9) Tuomari Babylon.
Oi Babylonin tytär, joka on tuhottava,
onnellinen se, joka maksaa sinulle takaisin niin kuin olet palvellut meitä!
onnellista se, joka ottaa ja sivaltaa
pikkuisesi kiveä vasten!
a. O Babylonin tytär, jotka on tuhottava: Psalmista kohdisti sanansa Babylonian valtakunnan tuleville sukupolville ja ilmoitti heille, että heidät itse tuhottaisiin Jumalan tuomiolla.
i. on mielenkiintoista, että psalmista ei tehnyt tästä rukousta Jumalalle, kuten hän teki Edomista edellisessä jakeessa. Ehkä hän piti Babylonin tuomiota niin varmana, ettei se tarvinnut hänen rukoustaan, ainoastaan hänen julistustaan, varsinkin muiden ennustusten valossa.
B. onnellinen se, joka maksaa sinulle takaisin niin kuin olet palvellut meitä: Tämä on siunaus hänelle, joka tuo tuomion babylonialaisia vastaan, ja tuomio, joka vastaa sitä, mitä babylonialaiset palvelivat Jerusalemille ja Juudealle.
i. ” on runsaasti todisteita siitä, että ’pienten lasten murskaaminen palasiksi’ oli tarpeeksi yleinen jatko pakanalliselle voitolle, ja että Babylonia ei ollut ollut millään tavalla hillitty Jerusalemin kukistuessa (2. Kun.25:7; Valitusvirret 5:11F.).”(Kidner)
c. Happy the one who takes and dash your little ones against the rock: This kauhea siunaus is understanded in light of the previous line. Epäilemättä laulaja oli nähnyt tämän tapahtuvan Jerusalemin pienimmille, ja kauhea kuva painui hänen mieleensä. Hän rukoili, että babylonialaiset saisivat niin kuin he olivat antaneet.
I. tunnemme myötätuntoa psalmistan impulssia kohtaan, mutta uusi testamentti kutsuu meitä korkeampaan mittapuuhun: ”meidän vastauksemme tulisi olla tunnustaa, että kutsumuksemme rististä lähtien on rukoilla sovintoa, ei tuomiota” (Boice).
ii. ”Jos jotkut heidän nykyisistä arvostelijoistaan olisivat olleet sen ikeen alla, josta tämä psalminkirjoittaja on vapautettu, niin he olisivat ehkä ymmärtäneet hieman paremmin, miten tuon aikakauden hyvä mies voi iloita siitä, että Babylon oli kukistunut ja koko sen sukukunta hävitetty.”(Maclaren)
iii. ” Löytäkööt siitä moitteita ne, jotka eivät ole koskaan nähneet temppeliään poltettavan, kaupunkiaan raunioituvan, vaimojaan raiskattavan ja lapsiaan surmattavan; he eivät ehkä olisi aivan niin samettipäisiä, jos he olisivat kärsineet näin.”(Spurgeon)
iv. Psalmista saattoi myös tietää Jesajan profetiasta, joka ilmoitti juuri näin tapahtuvan: heidän lapsensakin murskataan heidän silmiensä edessä (Jes. 13: 16).
v. ” nykyään muinaisen Edomin linnoitukset ovat autioina, ja muinaisen Babylonin paikka raunioina. Jumalaa ei voi pilkata.”(Boice)