Reed–Sternbergin solut (tunnetaan myös nimellä lacunar histiosyytit tietyille tyypeille) ovat erottuvia, jättiläissoluja, joita löytyy valomikroskopialla koepaloista Hodgkinin lymfoomaa sairastavilta henkilöiltä. Ne ovat yleensä peräisin B-lymfosyyteistä, joita pidetään klassisesti rampautuneina itukeskuksen B-soluina. Valtaosassa tapauksista Reed-Sternbergin solujen immunoglobuliinigeenit ovat läpikäyneet sekä V (D)J-rekombinaation että somaattisen hypermutaation, joka on saanut alkunsa germinaalisesta keskuksesta tai postgerminaalisesta keskus B-solusta. Klassisen Hodgkinin lymfooman Reed-Sternberg-solut eivät kykene ilmentämään useimpia B–solupesifisiä geenejä, mukaan lukien immunoglobuliinigeenit. Tämän geeniekspression laajamittaisen uudelleenohjelmoinnin syytä ei ole vielä täysin selitetty. Se on oletettavasti seurausta laajalle levinneistä epigeneettisistä muutoksista, joilla on epävarma etiologia, mutta on osittain seurausta somaattisen hypermutaation aikana hankituista niin sanotuista ”lamauttavista” mutaatioista. B-solumerta vasten nähtynä ne antavat kudokselle koinsyömän vaikutelman.
Reed-Sternbergin solut ovat suuria (30-50 mikronia) ja ovat joko monitumaisia tai niillä on bilobed Tuma, jossa on näkyvä eosinofiilinen inkubaatiomainen nukleoli (muistuttaen näin ”pöllön silmää”). Reed-Sternbergin solut ovat CD30 ja CD15 positiivisia, yleensä negatiivisia CD20: lle ja CD45: lle. Näiden solujen esiintyminen on välttämätöntä Hodgkinin lymfooman diagnosoinnissa–Reed-Sternbergin solujen puuttumisella on erittäin suuri negatiivinen ennustava arvo. Näiden solujen esiintyminen vahvistetaan pääasiassa biomarkkereiden avulla immunohistokemiassa. Niitä voi esiintyä myös reaktiivisissa lymfadenopatioissa (kuten tarttuvissa mononukleoosi-immunoblasteissa, jotka ovat ulkonäöltään RS: n kaltaisia, karbamatsepiiniin liittyvissä lymfadenopatioissa) ja hyvin harvoin muunlaisissa Non-Hodgkin-lymfoomissa. Anaplastisessa suurisolulymfoomassa voi näkyä myös RS-kaltaisia soluja.