Repressiivinen ja ideologinen Valtiokoneisto Cultural Studies esseessä

Althusser (xxxx) todetaan, että olemassaolonsa ja jatkuvuutensa varmistamiseksi ”jokaisen (teollistuneen) yhteiskunnallisen muodostelman on tuotettava tuotantonsa ehdot samaan aikaan kuin se tuottaa.”Siksi yhteiskuntien on kyettävä lisääntymään ja ylläpitämään tuotantovoimiaan sekä poistuvia tuotantosuhteita. Hän tekee selväksi, että näiden prosessien onnistumiseksi kapitalistiset yhteiskunnat ottavat käyttöön (sortavia) valtiollisia ja ideologisia valtiokoneistoja.

toisaalta jyrkistä Marxilaisista ajatuksista poikkeava Althusser toteaa , että sortovaltiokoneiston ruumiillistuma on vankila, tuomioistuimet, poliisi, armeija jne. jotka varmistavat porvarillisen kapitalistisen yhteiskunnan ylivallan työväenluokkaan nähden ”turvaamalla tuotantosuhteiden uusintamisen poliittiset edellytykset”, niin että jälkimmäiset alistetaan kapitalistiseen riistoon. Tämä laite toimii pääasiassa väkivallalla, joka ei välttämättä aina saa fyysistä muotoa. Toisin sanoen:” voimaa käytetään, jotta yhteiskunnassa saadaan myötämielisyyttä ” (Francis, 1995). Valtiokoneisto ja valtiovalta erotetaan kuitenkin toisistaan, sillä jälkimmäinen liittyy luokkataistelun tavoitteeseen, kun taas edellinen on kyseessä oleva sortotoimi ja voi selvitä valtiovallan hallintoon vaikuttavista olosuhteista.

toisaalta ideologisilla valtiollisilla apparaateilla (ISAs) tarkoitetaan erikoisinstituutioita, joihin kuuluvat kirkko, kasvatus, perhe jne. tiedonannoissa, jotka toimivat pääasiassa ideologisesti ja toissijaisesti tukahduttamalla koulusta ja kirkosta lähtien, käytetään usein tukahduttamismekanismeja, kuten rankaisemista, erottamista, valintaa jne.

Althusserin mukaan ideologia toimii tai toimii rekrytoimalla ja muuttamalla jokaisen yksittäisen yksilön subjekteiksi prosessissa kutsutaan interpellaatioksi. Samalla ideologia mahdollistaa subjektien keskinäisen tunnustamisen ja lopulta subjektin itsensä tunnustamisen, mikä takaa, että subjekti tunnustaa ja hyväksyy vapaasti Oman alamaisuutensa mielekkäälle, luonnolliselle ja terveelle tavalle tarkastella maailmaa. McLarenin mukaan ideologiaa voidaan kuvata” merkityksen ja vallan risteyskohdaksi sosiaalisessa maailmassa”, jossa rituaalit, sosiaaliset käytännöt, arvot ja uskomukset nähdään ” maalaisjärjellä.”Laajentaa tätä ajatusta hän lisää, että:

” (ideologia) tuottaa yksilöissä vääristyneitä käsityksiä paikastaan sosiokulttuurisessa järjestyksessä ja siten auttaa sovittamaan ne siihen paikkaan ja peittämään epäoikeudenmukaiset valta-ja etuoikeussuhteet.”

erimielisyyksistään huolimatta ISAs: n yhtenäisyys on turvattu niin kauan kuin he toimivat hallitsevan ideologian periaatteiden mukaisesti, koska hallitsevalla luokalla on (sortavan) valtiokoneiston valta, joten on hyväksyttävää, että ”tämä sama hallitseva luokka toimii aktiivisesti tuolla ideologisella valtiokoneistolla, sikäli kuin se lopulta on hallitseva ideologia, joka toteutuu”. Niin kauan kuin (sorto) valtiokoneisto on yhtenäinen ”vallassa olevien luokkien edustajien johdolla”, ISAs: t ovat suhteellisen autonomisia ja tarjoavat puskurivyöhykkeen kapitalististen ja proletaaristen luokkien välisen yhteentörmäyksen lieventämiseksi. Näin ollen (sorto) valtiokoneisto tarjoaa suojan ISAs: ille, jotka keskittävät hallitsevan ideologian ”turvaamaan suurelta osin nimenomaan tuotantosuhteen lisääntymisen.”

Kasvatusvaltiokoneisto

Althusser kiinnittää erityistä huomiota Kasvatusvaltiokoneistoon ja esittää ajatuksen koulusta hallitsevana ISA: na johtuen sen tärkeästä roolista tuotantosuhteiden jäljentämisessä. Kirjoittaja selittää, että porvaristo on asentanut tämän koneiston korvaamaan aiemmin vallalla olleen ISA: kirkko syy tähän on se, että ”koulu on syrjäyttänyt kirkon tehtävissään.”Hän toteaa, että tämän ISA: n voima piilee siinä, että millään muulla ISA: lla ei ole pakollista tehtävää johdattaa lapsia heikoimmassa iässä, ”perheen ja koulun välissä”, kapitalistiseen yhteiskuntamuotoon niin pitkinä ajanjaksoina viikoittain.

hyväksikäyttäjän ja riistetyn välinen suhde toistuu voimakkaasti” välittämällä taitoja ja tietoja, joita työläiset tarvitsevat sopeutuakseen rooliinsa kapitalistisessa tuotantotavassa” (Francis, 1995) ja tuottamalla markkinoitavaa tietoa (Phillipson, xxxx). Koulu näyttäytyy ’neutraalina’ ympäristönä, jossa vanhemmat voivat pyrkiä siihen, että heidän lapsensa ’vapauttavat’ ja ’tiedostavat’ opettajat johdattavat oppilaat ’vapauttavien’ hyveiden tielle. Toisin sanoen, koulu täyttää kolme perustehtävää kapitalistisissa yhteiskunnissa: taloudellinen-lisääntymis, ideologinen (rokotus arvojen, asenteiden ja uskomusten) ja sorto (sanktioiden määrääminen siitä, ettei suostuta koulun vaatimuksiin) (Phillipson, xxxx).

hegemonia

Antonio Gramsci (siteerattu teoksessa Stillo, 1999) kehittää hegemonian käsitettä, joka poikkeaa marxilaisista perus – /ylärakennekäsityksistä, taloudellisesta päättäväisyydestä ja luokkataistelusta. Hän kuitenkin pitää näitä ajatuksia liian deterministisinä ja keskittyy ylärakenteisiin instituutioihin, joista löytyvät poliittiset ja ideologiset instituutiot sekä yhteiskunnan toiveet, unelmat ja kulttuuri ,eli kuten McLaren (2003) toteaa, ”hegemonia ei voisi tehdä työtään ilman ideologian tukea”. Gramscin mukaan porvariston Ylivalta perustuu kahteen yhtä tärkeään käsitteeseen, jotka ovat taloudellinen Ylivalta sekä älyllinen ja moraalinen johtajuus.

hän väittää, että luokkataistelussa on aina oltava mukana ajatuksia ja ideologioita, jotka tekisivät vallankumouksen tai estäisivät sen. Lisäksi Stillo (1999) toteaa Gramsci: n tunnustavan ihmisjärjestön merkityksen, koska ”talouskriisit eivät itsessään kumoaisi kapitalismia”, ja rakentaa enemmän ”dialektista” kuin ”determinististä” teoriaa, joka korostaa ”kulttuurin ja ideologian autonomiaa, riippumattomuutta ja merkitystä.”

Stillo (1999), viitaten Gramcin teoriaan, käsittelee hegemonian käsitettä prosessina, jossa hallitseva luokka suostuttelee alistetut luokat hyväksymään moraaliset, poliittiset ja kulttuuriset arvonsa. Hegemonia voidaan tässä mielessä käsittää ” aatteiden joukoksi, jonka avulla hallitsevat ryhmät pyrkivät varmistamaan alistettujen ryhmien suostumuksen johtajalleen.”Toisin sanoen hegemonia on taistelua, jossa hallitseva voittaa sorrettujen suostumuksen,” sorrettujen osallistuessa tietämättään omaan sortoonsa ” (McLaren, 2003). Suostumusta ei kuitenkaan aina saavuteta rauhanomaisesti ja ”voi yhdistää pakottamisen älylliseen, moraaliseen ja kulttuuriseen houkutteluun” toisin sanoen sosiaalista kontrollia ylläpidetään kahdella tavalla: pakottavalla ja yhteisymmärrykseen perustuvalla tavalla. Vaikka jälkimmäistä käytetään suoralla voimalla ja uhalla, jälkimmäinen ”syntyy, kun yksilöt vapaaehtoisesti omaksuvat hallitsevan ryhmän maailmankuvan.”Hallitsevat ryhmät tarjoavat symbolit, edustuksen ja sosiaaliset käytännöt siten, että epätasa-arvoiset valtasuhteet pysyvät piilossa (McLaren, 2003). Niinpä sorretun

lisäksi hegemoniaa on jatkuvasti uudistettava, neuvoteltava uudelleen, eikä sitä voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Vallankumouksellisissa skenaarioissa ”hegemonian funktio ei katoa vaan muuttaa sen luonnetta” (Stillo, 1999).

tällä tavalla hegemonia ylittää kulttuurin ja ideologian. Kulttuuri edustaa tapaa, jolla ”miehet ja naiset määrittelevät ja muokkaavat elämäänsä”, kun taas ideologia on arvojen ja merkitysten järjestelmä, joka heijastaa tiettyä luokkaintressiä, eli ”muotoa, jossa tietoisuus on yhtä aikaa ilmaistu ja hallittu” (Stillo, 1999). Strinaty, 1995: 168-169) on sitä mieltä, että hegemonia toimii kulttuurisesti ja ideologisesti kapitalistisille yhteiskunnille ominaisten valtion ideologisten laitteiden kautta ja että nämä instituutiot eli kirkko, perhe, koulu, populaarikulttuuri jne. ovat määräävä tekijä rakentamisessa meidän uskomuksia, identiteetti, mielipiteitä säännön hallitseva ” terve järki.”Toisin sanoen hegemonia liittyy täysin ideologian kysymyksiin ja on itse” ideologia, jonka hallitsevat luokat ovat institutionalisoineet ja laillistaneet ” (Cheng & Hsiao, 2001).

englannin kielen ja kulttuurin hegemonia.

kuten edellä on kuvattu, ”valtakulttuuri pystyy harjoittamaan ylivaltaansa alaisten luokkien tai ryhmien kautta” hegemonian kautta (McLaren, 2003). Se on taistelu, jossa hallitseva luokka voittaa sorrettujen suostumuksen jälkimmäisen osallistuessa tietämättään omaan sortoonsa. Tässä valtakulttuurilla tarkoitetaan käytäntöjen, ideologioiden ja arvojen joukkoa, joka ajaa yhteiskuntaluokan etuja ja huolenaiheita ”valvoessaan yhteiskunnan aineellista ja symbolista rikkautta.”McLaren (2003), toteaa, että hallitsevilla kulttuurimuodoilla tarkoitetaan niitä symboleita ja sosiaalisia käytäntöjä, jotka ilmaisevat valtakulttuurin tapaa muovata elämäänsä ja saada tolkkua maailmasta. Kulttuurimuotoja ovat musiikki, vaatteet, ruoka, uskonto ja koulutus sekä televisio, elokuvat ja videot. Laajentamalla tätä ajatusta hän esittää, että näyttää keskeiseltä yhdistää valtakulttuurin käsite ja sen Kulttuuriset muodot laajempaan rakenteelliseen ulottuvuuteen:

”kulttuurimuotoja ei ole olemassa lukuun ottamatta rakenteellisia perusrakenteita, jotka liittyvät taloudellisen tuotannon välineisiin, halun mobilisointiin, sosiaalisten arvojen rakentamiseen, vallan ja tiedon epäsymmetriaan, ideologioiden kokoonpanoon sekä luokan, rodun ja sukupuolen suhteisiin”

tämän näkemyksen mukaan kielestä tulee keskeinen tekijä hallitsevan kulttuurin ja sen vastaavien kulttuurimuotojen siirtämisessä alistetuille luokille. Englannin kielen oppiminen ” tuo väistämättä mukanaan länsimaisen kulttuurin invaasion ”(Qiang & Wolff, 2004) sekä edistää länsimaiden kulttuurista, taloudellista ja poliittista ylivaltaa, joka kulkee ” käsi kädessä kielen kanssa, joka koodaa niitä kulttuurisia käytäntöjä, joita se auttaa ylläpitämään.”Vahvistaen tätä ajatusta Whorf (1986) toteaa, että kielen rakenne vaikuttaa suoraan siihen, miten puhujat ymmärtävät ja organisoivat ympäröivää maailmaa ja myötävaikuttaa valtavasti ”henkilökohtaisten ja kulttuuristen merkitysten ja identiteetin muodostumiseen.”

mutta jotta nämä näkökohdat pysyisivät piilossa, englannin kieli on erotettava kulttuuri-ja sosiaaliasioista ja esitettävä epäpoliittisena, erillään laajemmista yhteiskunnallisista, koulutus-ja kulttuurikysymyksistä (Phillipson, xxxx). Tämä tekee Englannista markkinoitavan, teknisiin ja pedagogisiin näkökohtiin keskittyvän vakiotuotteen, joka mahdollistaa Kulttuuriset hegemoniset asiat ilman tarkastelua.

toinen valtakulttuurin hegemoniaan vaikuttava seikka on englannin kielen läheinen suhde taloudelliseen vaurauteen. Gaffey (xxxx) esittää, että Englannin menestys maailmanlaajuisesti perustuu siihen, että kielen oppimisen uskotaan auttavan ihmisiä saavuttamaan paremman elämänlaadun, ja dogmaattiseen ajatukseen englannin kielestä konkreettisena ratkaisuna taloudelliseen epäedulliseen tilanteeseen. Englanti edistää myös pääsyä kulttuurisesti ”moderniin” länsimaiseen maailmaan, mikä voimistaa ideologista integraatiota intensiivisesti ja laajasti. Lisäksi Pennycook (xxxx) selittää, että:

” Englannin opettaminen toisena tai vieraana kielenä ei ole pelkästään hyvää liiketoimintaa, mitä tulee kaikenlaisten opetusmateriaalien tuottamiseen, vaan se on myös hyvää politiikkaa.”(s.63. Kun otetaan huomioon englannin kielen ja tiettyjen kulttuurin ja tiedon muotojen viennin sekä englannin kielen ja sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten eliittien ylläpitämisen väliset yhteydet, on selvää, että englannin kielen edistäminen ympäri maailmaa voi tuoda hyvin todellisia taloudellisia ja poliittisia etuja tämän leviämisen edistäjille. (p. 22)

tätä ajatusta laajentaen Moffat (2004) ehdottaa, että Englannin ja taloudellisen hyvinvoinnin välinen yhteys on osoitus siitä, miten Keskuksen taloudellinen valta siirtyy englannin kielelle. Lisäksi hän vakuuttaa, että kun ei-englanninkieliset tajuavat Englannin puhumisen taloudelliset edut, kuten yhdysvaltalaiset korkeapalkkaiset työpaikat, heidät saadaan hyväksymään kieli paremman elämän mahdollisuutena. Tässä mielessä englannin kielen oppiminen näyttää olevan yhtä asiallista ja ” luonnollista asiaintilaa ”ja, mikä vielä tärkeämpää,” kokonaisen kansakunnan etua ” eikä henkilökohtaista valintaa, joka heijastaa tiettyjä etuja (Gaffey, xxxx)

näin ollen englannin kielestä tulee väline, joka mahdollistaa valtakulttuurin tulemisen hegemoniseksi, sillä hallitsevat luokat hyväksyvät vapaaehtoisesti paitsi kielen myös sen valtakulttuurin, jonka kieli tuo mukanaan operaatiolla ei-pakottavat voimat tullakseen osaksi menestyvää, modernia maailmaa.

Englannin Kielellinen Hegemonia.

kuten edellä todettiin, ideologia on hegemonian osatekijä, eikä jälkimmäinen voi toimia ilman edellistä. Wiley tarjoaa kattavan määritelmän kielelliselle hegemonialle (2000):

kielellinen hegemonia saavutetaan, kun dominoivat ryhmät luovat konsensuksen vakuuttamalla muut hyväksymään kielelliset norminsa ja käyttönsä standardina tai paradigmaattisena. Hegemonia on taattu, kun he voivat vakuuttaa ne, jotka eivät täytä näitä normeja, pitämään epäonnistumista oman kielensä puutteellisuuden seurauksena.

vallanpitäjien tukemat ideologiset rakenteet ovat elintärkeitä hegemonian toiminnalle. Näin ollen ei-pakottavien voimien on määrä olla läsnä prosessissa, jossa dominoivat ja ideologisten valtiokoneistojen kautta legitiimit sisäistävät dominoivat ryhmäajatukset.

Suarez (2002) kielellinen hegemonia vahvistetaan ja legitimoidaan, kun valtakieltä edistetään keinona saada sen käytöstä sosiaalisia, kulttuurisia tai taloudellisia etuja. Esimerkiksi Gaffey (xxxx) esittää, että englannin kielen menestys maailmanlaajuisesti perustuu siihen, että pelkästään kielen oppimisen uskotaan auttavan ihmisiä saavuttamaan paremman elämänlaadun, ja dogmaattiseen ajatukseen englannin kielestä konkreettisena ratkaisuna taloudelliseen epäedulliseen tilanteeseen. Näitä ajatuksia tukevat innostuneesti yksikielisen viestinnän tuomat edut, jotka johtuvat viestinnän ja taloudellisen menestyksen välisestä yhteydestä. Samalla Englanti edistää pääsyä kulttuurisesti ”moderniin” länsimaiseen maailmaan, joka tehostaa ideologista integraatiota intensiivisesti ja laajasti pop-musiikin, elokuvien, television ja lehtien kautta. Laajentamalla tätä ajatusta, Moffat (2004) ehdottaa, että yhteys, joka on olemassa Englannin ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä on osoitus siitä, miten taloudellinen valta keskus on siirretty Englanti kieli

teoria, joka vahvistaa hegemoninen käsitys Englanti on Bourdieu …..

Pennycook (1994) ammentaa Ndebelestä (1987) tukeakseen

tätä näkemystä, jonka mukaan Englanti tuottaa ja toistaa élitejä, jotka jatkuvasti hyötyvät

siitä, että tietää, että kieli:

” Englannin opettaminen toisena tai vieraana kielenä on

ei ole pelkästään hyvää liiketoimintaa opetusmateriaalin tuottamisen kannalta

kaikenlaista … mutta se on myös hyvää politiikkaa.”(s.63. Kun otetaan huomioon

Englannin ja tiettyjen

kulttuurin ja tiedon muotojen viennin väliset yhteydet sekä englannin ja

sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten eliittien ylläpitämisen väliset yhteydet, on ilmeistä

että englannin kielen edistäminen ympäri maailmaa voi tuoda hyvin

todellisia taloudellisia ja poliittisia etuja sen edistäjille

levittäytykää. (s.22)

nämä ”éliitit” ovat enimmäkseen ihmisiä, joille Englanti on ensimmäinen kieli.

suuri joukko ei-syntyperäisiä englanninkielisiä on kuitenkin vakuuttunut siitä, että oppimalla

englantia he pääsevät niiden sisäpiiriin, joilla on ”hyvin reaalitaloudellisia ja

poliittisia etuja”.

(no iria) ELT-ideologia (sisältää myös jotain Troijan hevosen artikkelista)

kuitenkin, vaikka ELT-ideologia nojaa sen hyötyihin, on olemassa ”vastaavia johdettuja uhkia, joiden kielteiset seuraukset johtuvat siitä, että ei käännytä hallitsevaan (ELT) ideologiaan”, joita käytetään lisäämään halua kielen oppimiseen (Gaffey, xxxx). Esimerkiksi negatiiviset vähemmistökielet saattavat liittyä köyhyyteen ja konflikteihin, jotka voidaan tulkita haitoiksi koulutuksen ja taloudellisten resurssien saannissa.

lisäksi voidaan väittää, että ELT: n ideologian menestys on myös siinä epäsymmetrisessä suhteessa, joka vallitsee Keskuksen ja reuna-alueiden välillä ELT: n aineellisten ja aineettomien resurssien tuotannon auktoriteetin suhteen. Edelliset ovat kirjoja, opetustehtäviä jne. jälkimmäinen sisältää ideoita, opetusperiaatteita ja pedagogiikkaa, joita periferian tulisi etsiä ”normina”, jonka yliopistot ja keskuksen ”asiantuntijat” antavat (Phillipson, xxxx). Tämä yksisuuntainen tiedonkulku, joka lopulta asettaa Englannin hallitsevaksi kieleksi, on oikeutettu anglosentrisyydellä ja ammattitaidolla. Anglosentrisyydellä tarkoitetaan englannin kielen edustusta ja tehtäviä eli sitä, mihin Englanti voi johtaa ihmisiä. Ammattitaitoon kuuluu koko joukko tekniikoita, menetelmiä ja menettelyjä, joita uudistetaan jatkuvasti periferian ylläpitämiseksi riippuvaisessa tilanteessa.

toisin sanoen ELT: n ammattimaisuus ja anglosentrisyys irrottavat kulttuurin rakenteesta esittämällä ELT: n ”neutraalina” ja ei-poliittisena, jolloin siitä tulee maailmanlaajuisesti markkinoitavissa oleva vakiotuote, joka keskittyy ”tekniseen lähestymistapaan ELT: hen, joka eroaa laajemmista koulutuskysymyksistä” (Phillipson, xxxx). Tämä kaventaa ELT-kirjon prosessuaalisiin ja pedagogisiin kysymyksiin, mutta jättää syrjään sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset kysymykset (Phillipson, xxxx), mikä mahdollistaa ideologiset asiat ilman tarkastelua.

ELT hegemonia (anda a finding the path y dejate de joder)

kuten edellä on käsitelty, ideologian ja hegemonian käsitteet ja tiiviit kietoutuvat toisiinsa, joista jälkimmäinen on edellisten olennainen osa. Phillipson (xxxx) toteaa, että ELT hegemonia voidaan ymmärtää:

”viitaten implisiittisiin ja eksplisiittisiin arvoihin, uskomuksiin, tarkoituksiin ja toimintaan, jotka ovat ominaisia ELT: n ammatille ja jotka edistävät Englannin säilyttämistä valtakielenä”

Williams (kuten edellä Phillipson, xxxx) viittaa myös siihen, että tämä termi on hyödyllisempi kuin ideologia, koska ELT: hen liittyvät hegemoniset ajatukset eivät ole vain ”tarkoituksellista manipulointia”, vaan hienostuneempi ja monimutkaisempi joukko ”henkilökohtaisia ja institutionaalisia normeja ja koettuja merkityksiä ja arvoja.”Phillipson (xxxx) ehdottaa, että nämä käsitteet ovat osa perustaa ja ylärakennetta, koska ne syntyvät ELT: n taloudellisesta käsitteestä, joka perustuu ”instituutioihin, kustantamoihin, projektirahastoihin ja viime kädessä siihen tuotantotapaan, josta nämä ovat seurausta”, ja ”ELT: n ammattikunnan tietoisuudesta”, jotka ovat ”älyllisiä ilmentymiä”, jotka kehittyvät ”dialektisesta vuorovaikutuksesta taloudellisen perustan kanssa.”Lisäksi Tsuda (2008) väittää, että englannin kielen oppiminen hegemoninen asema näkyy myös uhkina, joita ELT edustaa muille kielille aiheuttaen eroja niiden välillä, jotka puhuvat kieltä ja ne, jotka eivät, edellinen on enemmän resursseja ja valtaa kuin myöhemmin, joka on yleensä syrjitty.

tässä mielessä englannin kielen oppiminen vaikuttaa yhtä järkevältä ja ” luonnolliselta asiaintilalta ”ja, mikä vielä tärkeämpää,” kokonaisen kansakunnan edulta ” pikemminkin kuin henkilökohtaiselta valinnalta, joka heijastaa tiettyjä etuja.

ESL: n opettajat ja oppikirjat

minun on kirjoitettava opettajista ja oppikirjoista. Garigner (koskien neuvostoja, jotka hän antaa valita kirjoja), + kirja + giroux. Eli joudun selittämään, mikä on opettajan tehtävä suhteessa kirjaan.

ELT-aineistot

tässä kommentoin kustantamoja. Minun on sanottava, että kirjat ovat välttämättömiä tuotantoedellytysten jäljentämiseksi sekä keskuksen hegemonian levittämiseksi ja käyttämiseksi. Myös ideologista sisältöä kuviin. Tambien hacer diferencia entre ideología y hegemonía. Después de todo estas estudiando hegemonía en estos contextos.

vaikutusvalta, valta ja kontrolli ovat kaikki oikeutettuja ja toisiaan täydentäviä tulkintoja

siitä, mitä hegemonia tarkoittaa ja miten se pelaa itsensä ulos elämässämme. Vaikka ideologia on suunta, johon nämä suuntautuvat.

valtio ja ELT kapitalistisissa yhteiskunnissa. (agregar lo de Penny cook CDA acritical introduction social and cultural reproduction in schooling)

kuten edellä on todettu, valtiolla on ratkaiseva rooli kapitalististen yhteiskuntien tuotantosuhteiden jäljentämisessä, joissa koulujen on määrä antaa kasvatusta, joka edistää tuotantotapojen jatkumista tuottamalla ja levittämällä tietoa, joka on ”hyödyllistä ja markkinoitavaa” Phillipson (xxxx). Itse asiassa valtio on se, joka varmistaa kouluissa toistettavien tietojen ja taitojen lisääntymisen. Koska ELT on valtion järjestämä, on suhteellisen helppoa tutkia, miten ELT palvelee koulutuksen kolmea päätehtävää: taloudellista-lisääntymis -, ideologista ja sortotoimintaa.

ELT-koulutuksen taloudellinen ja lisääntymiskyky perustuu siihen, että englannin kieli ”pätevöittää ihmisiä rakentamaan kansakuntaa ja tarjoaa ihmisille välineet käyttää teknologiaa, johon Englanti tarjoaa pääsyn ja jonka valtio on päättänyt omaksua.”Näin ollen ELT tuo kansakunnalle mahdollisuuden tulla osaksi globalisaatioprosessia ja saada siten voittoa osallistumalla kauppaan, liiketoimintaan ja teknologiaan. Phillipson sanookin, että ” juuri tähän kielitaitoa, esimerkiksi opetussuunnitelmissa määriteltyä, tulee käyttää.”

ELT ideologinen tehtävä kouluissa, koska, kuten Phillipson (xxxx) ehdottaa, Englanti on tuoda ”moderneja” ideoita ja olla ”kanava ihmissuhde, sosiaaliset ja Kulttuuriset arvot” ja ”pakopaikka viestinnän, parempaa koulutusta, ja siten korkeampi elintaso ja parempi ymmärrys.”Kieli on kriittinen yksilöidyn identiteetin, kulttuurin ja yhteisön jäsenyyden määrittelyssä (Phaahla, 2006), joten englannin kielen oppiminen edistää myös erityisten kulttuuristen merkitysten muodostumista, mikä auttaa länsimaisten ideologioiden levittämistä ”making us blind to structural realities” (Phillipson, xxxx).

englannin kielen repressiivinen tehtävä koulussa suoritetaan silloin, kun oppilaat eivät saa käyttää omaa kieltään, jolloin heidän kommunikointinsa luokassa rajoittuu vain kohdekieleen. Tukahduttava vaikutus on syvempi, kun englantia haetaan oppiaineen koulutukseen eikä itse kieltä (Phillipson, xxxx)