Richard Achilles Ballinger
lakimies, poliitikko ja sisäministeri Richard A. Ballinger syntyi Boonesborough ’ ssa Iowassa 9.heinäkuuta 1858. Hänen isänsä oli myös lakimies. Ballinger harjoitti ammattia; valmistuttuaan Williams Collegesta vuonna 1884 hän pääsi asianajajaksi kaksi vuotta myöhemmin ja vakiinnutti asemansa yleisen maaoikeuden asiantuntijana. Vuonna 1886 Ballinger asettui silloiselle Washingtonin territoriolle. Hän toimi May tai Seattle vuosina 1904-1906. Ballingerin uran suunta muuttui, kun Williams Collegen alumni James Rudolph Garfield nimitettiin sisäministeriksi presidentti Theodore Rooseveltin toimesta. Garfield pyysi Ballingeria huonomaineisen yleisen Maaviraston komissaariksi maaliskuussa 1907. Kanslian tehtävänä oli valvoa maanlakeja ja myydä julkisia maita. Se kaipasi kipeästi myös uudistusta, johon Ballinger ryhtyi tarmokkaasti ja välittömästi. Ballinger oli kuitenkin eri mieltä Garfieldin, Gifford Pinchotin ja muiden Rooseveltin hallinnon luonnonsuojelun puolestapuhujien kanssa laajojen traktaattien siirtämisestä yksityiseltä julkiselle valvonnalle. Pian hän jätti nimityksensä Maakomissaariksi ja palasi yksityisvastaanottoon väittäen parantaneensa yleisen Maaviraston tehokkuutta. Ballinger sai kuitenkin jälleen kutsun Yhdysvaltain hallitukselta, kun presidentti Taft nimitti hänet sisäministeriksi vuonna 1909. Ballingerin nimitys oli pettymys monille, jotka olivat toivoneet Garfieldin säilyvän tehtävässä. Kun Taft nimitti Ballingerin, uusi presidentti oli eri mieltä koko Rooseveltin suojelusta. Ehkä kukaan ei ollut Taftin valintaan tyytymättömämpi kuin maatalousministeriön Metsähallituksen päällikkö Gifford Pinchot. Ballinger oli eri mieltä Pinchot ’n toimintatavasta, ja hänen nimityksensä oli suora uhka Pinchot’ n saavutuksille Päämetsänhoitajana maatalousministeriössä. Pinchot oli järjestänyt liittovaltion virastojen koordinointijärjestelmän, jotta maa-alueet poistettaisiin yksityisestä hallinnasta ja asetettaisiin liittovaltion tiedemiesten huostaan. Tämä menetelmä oli tärkein keino, jolla Pinchot oli laajentanut maan metsiä ja asettanut laajoja alueita maatalousministeriön hallintaan. Ballinger uskoi, että nämä järjestelyt olivat laittomia, ja siksi hänen nimityksensä kabinettivirkaan oli suora uhka Pinchot ’ n työlle, joka tehtiin Rooseveltin hallinnon aikana.Kahden antagonistin välinen konflikti kärjistyi vuonna 1909. Maaviraston Portlandin kenttäosaston johtaja Louis Glavis syytti Ballingeria väärinkäytöksistä. Glavis väitti, että Ballinger painosti välillisesti viemään läpi Alaskan hiilimaiden vaatimukset ilman perusteellista tutkimusta; väitteet olivat Ballingerin entisten asiakkaiden esittämiä. Pinchot käytti näitä syytteitä hyökätäkseen Ballingeria vastaan julkisesti pyrkien mustamaalaamaan sisäministerin maineen ja palauttamaan Rooseveltin hallinnon politiikan. Vaikka presidentti ja Kongressin tutkinta vapauttivat Ballingerin kaikista väärinkäytöksistä, Pinchot onnistui voittamaan puolelleen yleisen mielipiteen ja republikaanipuolueen luonnonsuojelijoiden sympatiat. Hän esitti Ballingeria Rooseveltin politiikan tuhoajana ja teki Taftista petturin entiselle presidentille, joka oli keskeisessä asemassa Taftin kampanjassa. Ballinger-Pinchot-kiistana tunnettu kiista oli osasyynä republikaanipuolueen jakautumiseen, joka varmisti Woodrow Wilsonille vuoden 1912 vaalit. Pian skandaalin jälkeen Ballinger jätti tehtävänsä maaliskuussa 1911 huonon terveyden vuoksi. Hän palasi Seattleen ja lakiasiain praktiikkaansa. Hän kuoli siellä 6.kesäkuuta 1922. Ballinger ei ollut koskaan täysin toipunut vahingoista, joita hänen varovaisuutensa ja rehellisyytensä ovat aiheuttaneet.
(valmistanut Jill Stover)