kirja kuvaa Yhdysvaltain diplomaattikunnan epäonnistumisia, sillä sen välinpitämättömyys paikallista kieltä, kulttuuria ja tapoja kohtaan ja integroitumattomuus olivat selvä vastakohta itäblokin (lähinnä Neuvostoliiton) diplomatian hiotuille kyvyille ja johtivat kommunistien diplomaattiseen menestykseen ulkomailla.
Literary structureEdit
TitleEdit
romaanin nimi on näytelmä Graham Greenen vuonna 1955 ilmestyneestä romaanista The Quiet American:17, ja se on joskus sekoitettu siihen.
kirjan nimen ”ruma amerikkalainen” viittaa kirjan sankariin, tavallisen näköiseen insinööriin Homer Atkinsiin, jonka ”paatuneet ja rasvamustetut kädet muistuttivat häntä aina siitä, että hän oli ruma mies.”Atkins, joka asuu paikallisten ihmisten kanssa, ymmärtää heidän tarpeensa ja tarjoaa aidosti hyödyllistä apua pienimuotoisissa hankkeissa, kuten yksinkertaisen polkupyörällä toimivan vesipumpun kehittämisessä.
SettingEdit
romaani sijoittuu kuvitteelliseen valtioon nimeltä Sarkhan (kuvitteellinen maa Kaakkois-Aasiassa, joka muistuttaa jonkin verran Burmaa tai Thaimaata, mutta jonka on tarkoitus viitata Vietnamiin) ja sisältää useita todellisia ihmisiä, joiden useimpien nimet on muutettu. Kirja kuvaa Yhdysvaltojen hävinneen taistelun kommunismia vastaan, koska Yhdysvaltain diplomaattikunnat olivat kyvyttömiä ja kömpelöitä, mikä johtui synnynnäisestä ylimielisyydestä ja siitä, etteivät ne ymmärtäneet paikallista kulttuuria. Kirja antaa ymmärtää, että kommunistit menestyivät, koska he harjoittivat samankaltaista taktiikkaa kuin päähenkilö Homer Atkins.
luokka ja rakenneedi
kirja on kirjoitettu sarjaksi toisiinsa liittyviä vinjettejä. Se oli alun perin kustantamon tilaama tietokirjateos, mutta muutettiin päätoimittajan ehdotuksesta fiktiiviseksi romaaniksi. Kirjoittajat sanovat johdannossa, että teos edustaa ” tosiasian kääntämistä fiktioksi.”
juoni tiivistyy
yhteen vinjettiin, eräs Burmalainen toimittaja sanoo: ”jostain syystä kotimaassani tapaamani ihmiset eivät ole samoja kuin ne, jotka tunsin Yhdysvalloissa. Mystinen muutos tuntuu tulevan amerikkalaisten ylle, kun he lähtevät vieraaseen maahan. He eristäytyvät sosiaalisesti. He elävät teennäisesti. Ne ovat äänekkäitä ja mahtailevia.”
Yhdysvaltain suurlähettiläs ”Lucky” Lou Sears tyytyy pääkaupungissa mukaviin diplomaattiseuduihinsa. Neuvostoliiton suurlähettiläs puhuu paikallista kieltä ja ymmärtää paikallista kulttuuria. Hän ilmoittaa moskovalaisille esimiehilleen, että Sears ”pitää väkensä sidottuna kokouksiin, seuranpitotilaisuuksiin ja tervehtimään ja ohjeistamaan kymmeniä senaattoreita, kongressiedustajia, kenraaleja, amiraaleja, valtiosihteereitä ja puolustusministereitä ja niin edelleen, jotka tulevat tänne tulvimalla ’etsimään itseään.”Sears heikentää luovia yrityksiä kommunistikapinan kukistamiseksi.
Real lifeEdit
Newsweek-lehdessä toukokuussa 1959 julkaistun artikkelin mukaan ”todellinen” ”ruma amerikkalainen” tunnistettiin kansainvälisen Yhteistyöhallinnon teknikoksi nimeltä Otto Hunerwadel, joka vaimonsa Helenin kanssa palveli Burmassa vuodesta 1949 kuolemaansa 1952 saakka. He asuivat kylissä, joissa he opettivat maanviljelytekniikoita ja auttoivat kotiteollisuuden käynnistämisessä.
toinen kirjan henkilöistä, eversti Hillandale, näyttää ottaneen mallia tosielämän Yhdysvalloista. Ilmavoimien kenraalimajuri Edward Lansdale oli vastasissioperaatioiden asiantuntija.
PopularityEdit
kirja julkaistiin Saturday Evening Postissa syksyllä 1958, ja se julkaistiin kuukauden kirja-valintana lokakuussa.
kirjasta tuli välitön bestseller, se kävi läpi 20 painosta heinäkuusta marraskuuhun 1958, pysyi bestseller-listalla puolitoista vuotta ja myi lopulta neljä miljoonaa kappaletta. Kirja aiheutti sensaation diplomaattipiireissä. Tri John F. Kirja teki Kennedyyn niin suuren vaikutuksen, että hän lähetti sen jokaiselle kollegalleen Yhdysvaltain senaattiin. Kirja oli yksi suurimmista bestsellereistä Yhdysvalloissa, sitä on painettu jatkuvasti ilmestymisestään lähtien, ja se on yksi poliittisesti vaikutusvaltaisimmista romaaneista koko amerikkalaisessa kirjallisuudessa.
sen jälkeen kun kirja oli saanut laajan lukijakunnan, termillä ”ruma amerikkalainen” alettiin viitata ”äänekkääseen ja mahtailevaan” vierastyyppiin toisessa maassa eikä ”tavallisen näköisiin ihmisiin, jotka eivät pelkää ’liata käsiään’ kuten Homer Atkins”, johon kirja itse viittasi.
ReviewsEdit
ottaen huomioon pelon ja epävarmuuden tunnelman Yhdysvalloissa. tuolloin johtuen Sputnikista ja muista koetuista epäonnistumisista kylmän sodan taisteluissa, Kaakkois-Aasian diplomaattisista epäonnistumisista kertova kirja oli hyvin linjassa Zeitgeistin kanssa ja pohjustettu huomion kiinnittämiseksi. Kirjaa ylistettiin ylenpalttisesti San Francisco Chroniclessa, New York Times Book Review ’ ssä ja Chicago Tribunessa, ja arvostelijat lisäsivät omia anekdoottejaan amerikkalaisten moukkamaisesta käytöksestä ulkomailla. Eräs Catholic World-lehden arvostelija yhdisti sen hiljaiseen amerikkalaiseen ja sanoi kirjan yrittävän vastata joihinkin Greenen kirjan herättämiin kysymyksiin.
joidenkin uutis-tai mielipidejulkaisujen arviot heijastelivat kylmän sodan aikana vallinneita vaihtelevia mielipiteitä. Eräs arvostelija kutsui sitä aikanaan ”raa’ aksi mustavalkoisten piirrettyjen sarjaksi”, kun taas ”Saturday Review” -lehdessä, ja kansa paheksui myös liian pelkistettyjä hahmoja.:16
ImpactEdit
Contemporary reactionEdit
the book was published in the winging days of the Eisenhower administration. Tiettävästi kirjan seurauksena Eisenhower määräsi tutkinnan Yhdysvaltain ulkomaanapuohjelmasta. Vuoden 1960 presidentinvaalikampanjan kuumentuessa kirjassa esiin nousseet asiat nousivat Demokraattisen puolueen kampanjakysymykseksi.: 17
presidentin politikointi
pysyviä vaikutuksia Kennedyn hallinnossa olivat muun muassa presidentti Kennedyn kansallinen fyysinen kunto-ohjelma, hänen lausuntonsa Amerikan halukkuudesta ”kantaa mitä tahansa taakkaa” kolmannessa maailmassa, Rauhanjoukkojen perustaminen, amerikkalaisten erikoisjoukkojen perustaminen ja kapinallisten vastaisen taktiikan korostaminen kommunisteja vastaan Etelä-Vietnamissa. Brittiläisen dokumenttielokuvien tekijän Adam Curtisin, senaattorin ja tulevan Yhdysvaltain presidentin mukaan ”John F. Kennedyä tarttui ruma amerikkalainen. Vuonna 1960 hän ja viisi muuta mielipidevaikuttajaa ostivat New York Timesissa suuren mainoksen, jossa he sanoivat lähettäneensä kopioita romaanista jokaiselle Yhdysvaltain senaattorille, koska sen sanoma oli niin tärkeä.”
presidentti Lyndon Baines Johnson viittasi termiin ruma amerikkalainen Great Society-puheessaan vuonna 1964 yliopistosta valmistuneelle luokalle, ja sitä käytettiin siihen mennessä halventavana ilmaisuna amerikkalaisten yleisesti loukkaavasta käytöksestä ulkomailla.
Peace CorpsEdit
senaattori Hubert Humphrey esitti ensimmäisen kerran kongressissa vuonna 1957 lakialoitteen Rauhanjoukkojen perustamisesta, jonka tarkoituksena oli ensisijaisesti kehitysmaiden kehittäminen, mutta ”se ei saanut suurta innostusta” ja yritys epäonnistui. The Ugly American julkaistiin seuraavana vuonna. Senaattori Kennedy mainitsi ensimmäisen kerran ajatuksen Rauhanjoukkojen perustamisesta presidenttikampanjansa aikana vuonna 1960 ja maaliskuussa 1961, kaksi kuukautta virkaanastujaisensa jälkeen, Kennedy ilmoitti Rauhanjoukkojen perustamisesta. Kennedy ja muut hallinnon jäsenet pitivät Rauhanjoukkoja vastauksenaan Ugly American-kirjassa kuvattuihin ongelmiin.
kritiikki
presidentit, senaattorit ja kongressiedustajat viittasivat kirjaan tai lainasivat sitä joko kommentaarina tai tavoitteidensa edistämiseksi tai sen kritisoimiseksi. Senaattori J. William Fulbright, Foreign Relations Committeen vaikutusvaltainen puheenjohtaja, Arvosteli kirjaa senaatin lattialta todeten, että se sisälsi ”tekaistuja” väitteitä epäpätevyydestä, ja että se oli jatkoa McCarthyn aikakauden maanpetossyytteille.:17-18 historioitsija Daniel Immerwahr kirjoitti, että kirja edisti ajatusta siitä, että amerikkalaiset, jos he käyttäytyisivät oikein, voisivat ratkaista kolmannen maailman ongelmat.
Long-term impactEdit
nimi tuli englanninkieliseen muotoon eräälle kirjassa esitetylle hahmotyypille. Kirja on yksi hyvin harvoja kaunokirjallisia teoksia, joilla oli syvällinen ja kestävä vaikutus amerikkalaiseen poliittiseen keskusteluun, sellaisten teosten kuin Uncle Tom ’ s Cabin ja The Jungle ohella.:15
vuonna 2009 The New York Times Book Review-lehdessä ilmestyi artikkeli kirjan vaikutuksesta sen ilmestymisestä lähtien. Arvostelija kirjoitti, että ” kirjan kestävä resonanssi saattaa kertoa vähemmän sen kirjallisista ansioista kuin siitä, ettei se ole onnistunut muuttamaan amerikkalaisten asenteita. Nyt, kun taistelu sydämistä ja mielistä on siirtynyt Lähi-itään, emme vieläkään osaa puhua Sarkhanesia.”