XII.
(1) luoja.—Tämä esiintyy Jumalan nimenä Jesajan 40:23: ssa; Jesajan 44: 15: ssä. ja muuallakin. Tässä se on monikossa, kuten Jumalan nimi Elohim. (KS.myös huomautusta Saarnaajan 12:8: sta.) Meillä on ”sinun tekijäsi” monikossa Jobin 35:10:ssä; Psalmissa 149:2; Jesajan 54:5:ssä; ja ”Pyhä” Sananlaskujen 9:10: ssä; Sananlaskujen 30: 3: ssa; Hoosea 11: 12: ssa.
saarnaaja
UUDENVUODENSAARNA nuorille
asian johtopäätös
saarnaaja 12:1 – saarnaaja 12:7, saarnaaja 12:13 – saarnaaja 12:14.
saarnaaja on läpäissyt katselmuksessa ”kaikki työt, jotka tehdään auringon alla”, ja on nyt tullut pitkän tutkimuksensa loppuun. Tie on ollut Kavala. Hän on ilmoittanut monia alustavia päätelmiä, joita ei ole tarkoitettu perimmäisiksi totuuksiksi, vaan ne edustavat sielun edistymistä kohti lopullista, riittävää uskon pohjaa ja kohdetta ja päämäärää koko elämässä, jopa itse Jumalassa. ’Turhuuksien turhuus’ on iloton uskontunnustus Ja puolitotuus. Sen loppuunsaattaminen on siinä, että se pakotetaan-tunnustamalla turhamaisuus, joka on leimattu kaikkiin olentoihin-tarttumaan yhteen todellisuuteen. ’Kaikki on turhuutta ’ilman Jumalaa, mutta hän on täyteys, ja hänessä on ja nautitaan ja kestetään, elämä ei ole’ tuulen tavoittelua.’Jättäkää tämä viimeinen osa pois, niin tämä niin sanotun ’Viisauden’ kirja on yksipuolinen ja siksi erheellinen, samoin kuin nykyinen pessimismi, joka vain sanoo heikommin sen, mitä saarnaaja oli sanonut kauan sitten. Ota loput kirjasta omaelämäkertana etsijä todellisuuden jälkeen, ja tämä viimeinen osa hänen julistuksensa siitä, mistä hän oli löytänyt sen, ja kaikki aiemmat osat putoavat oikeille paikoilleen.
jakeestamme jätetään pois päätösosan ensimmäinen osa, jota tarvitaan, jotta voitaisiin antaa neuvo muistaa Luojaa sen oikeassa suhteessa. Pane merkille, että saarnaajan 12:1: n neuvo on oikein esitettynä ’muista myös’, ja se vie meidät edellisen luvun loppuun. Siellä nuoria kehotetaan nauttimaan nuoruutensa valoisasta, lyhyestä kukoistusajasta ja säilyttämään tietoisuus vastuusta sen palveluksessa. Kirjan aiemmissa osissa oli annettu samanlaisia neuvoja,mutta eri perustein. Tässä uskonto ja täysi ilo nuoruuden kellumisesta ja ilo tuoreista, huolettomista, kodikkaista nautinnoista julistetaan täysin yhteensopivaksi. Saarnaajalla ei ollut aavistustakaan siitä, että harras nuori mies tai nainen välttäisi heidän ikäiselleen luonnollisia nautintoja. Vain hän toivoi heidän ilonsa olevan puhdasta ja Ankaran lain, että ’mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää’, se olisi pidettävä mielessä. Tämän rajoituksen tai pikemminkin tämän ohjaavan periaatteen alaisuudessa ei ole ainoastaan luvallista, vaan myös käskettyä ’panna pois suru ja paha.”Nuoret ovat usein alttiita epätoivoisille mielialoille, jotka valtaavat heidät kuin aamusumut, ja niitä vastaan on taisteltava. Ilon velvollisuus on nuorille välttämättömämpi, koska nuoruus lentää niin nopeasti, tai, kuten saarnaaja sanoo, ’ on turhuutta.”
Now these advices sound very like the base incitements to sensual and unworthy delight which poets of the meaner sort, and some, valitettavasti! jalomielisten ilkeinä hetkinä, ovat esittäneet. Mutta tämä kirjoittaja ei ole mikään opettaja ’Kootkaa ruusunnuppuja kun vielä voitte’, eikä tuollaista ilkeää roskaa. Siksi hän tuo rinnakkain nämä neuvot toinen meidän kulkua. Se ’myös’ säästää ensin mainitun väärinkäytöltä, aivan kuten tuomioajattelu teki.
tämä sydämellisen, nuorekkaan riemun ja oikean uskonnon mahdollinen yhdistelmä on tämän kohdan tärkein opetus. Luojaa tarkoittava sana on monikossa heprealaisen sanonnan mukaan, joka ilmaisee siten ylemmyyttä eli erinomaisuutta. ’Luojan’ nimi vie meidät 1. Mooseksen kirjaan ja viittaa yhteen suureen syyhyn kiellolle. On mieletöntä unohtaa hänet, josta olemme riippuvaisia; on kiittämättömyyttä unohtaa keskellä valoisien, varhaisten päiviemme nautintoja hänet, jolle olemme velkaa ne kaikki. Neuvoja tarvitaan erityisesti; sillä nuoruudella on niin paljon, mikä on ihastuttavaa uutuudessaan, ajateltavaa, ja maailma sekä viattomalla että syntisellä puolellaan vetoaa siihen niin voimakkaasti, että Luoja on aivan liian taipuvainen työntymään pois näkyvistä tekojensa vuoksi. Nuorten houkutus on elää nykyhetkessä. Pohdinta kuuluu vanhemmille päille, spontaani toiminta on tyypillisempää nuoruudelle. Siksi heidän täytyy erityisesti ponnistella saattaakseen selvästi ajatuksiinsa sekä näkymättömän tulevaisuuden että hänet, joka on näkymätön. Neuvo sopii erityisesti heille; sillä se, mikä aloitetaan varhain, on todennäköisesti kestävää ja voimakasta.
vanhinten, jotka ovat jäykistyneet tottumuksiin ja joilla on vähemmän voimaa ja rakkautta uusille kursseille ryhtymiseen, on vaikea kääntyä Jumalan puoleen, jos he ovat unohtaneet hänet alkuaikoina. Kääntyminen on mahdollista missä iässä tahansa, mutta se on epätodennäköisempää elämän jatkuessa. Useimmat miehet, jotka ovat kristittyjä, ovat tulleet sellaisiksi poikavuosien ja kolmenkymmenen välillä. Tuon ajan jälkeen radikaalien muutosten todennäköisyys pienenee nopeasti. Muista Siis . . . nuoruutesi päivinä, ’ tai todennäköisesti et koskaan muista. Se, että sanoo: ”tarkoitan suhdettani ja käännän uuden lehden vanhempana”, on hirvittävä riski. Ehkä sinusta ei koskaan tule vanhempaa. Todennäköisesti, jos olet, et halua kääntää lehteä. Jos teet niin, niin mikä häpeä onkaan suunnitella antavasi Jumalalle vain elämän pohjasakkaa! Tarvitset häntä yhtä paljon, ellei enemmän, nyt nuoruudessa kuin vanhuudessa. Miksi sinun pitäisi riistää itseltäsi vuosien siunaus, ja kerätä katkera muistoja hukkaan ja saastunut hetkiä? Jos joskus käännyt Jumalan puoleen vanhempina päivinäsi, mikään ei ole niin tuskallista kuin se muisto, että unohdit hänet niin kauan.
neuvo on vielä tärkeä, koska se esittää ainoan keinon vapauttaa elämä siitä ”turhamaisuudesta”, jonka saarnaaja löysi kaikesta. Sen tähden hän asettaa sen mietiskelyjensä loppuun. Tämä on niiden kaikkien käytännön tulos. Unohda Jumala, niin elämä on autiomaata. Muista häntä, niin erämaa riemuitsee ja kukoistaa kuin ruusu.”
jakeet Saarnaajan 12:1 – Saarnaajan 12:7: n keskeltä vahvistavat kehotuksen tarkastelemalla sitä, mikä varmasti seuraa nuoruutta, ja neuvovat muistamaan Luojan ennen kuin tuo tulevaisuus tulee. Niin paljon on selvää, mutta kysymys näiden jakeiden täsmällisestä merkityksestä on aivan liian suuri keskusteltavaksi täällä. Vanhempi selitys pitää heitä allegoriana, joka edustaa ruumiillisten ja henkisten voimien rappeutumista vanhuudessa, kun taas toiset ajattelevat, että niissä kuoleman eteneminen esitetään lähestyvän myrskyn kuvan alla. Wright katsoo arvokkaassa selitysteoksessaan, että elämän vähittäinen hiipuminen vanhuudessa esitetään ensimmäisissä jakeissa Palestiinan talven viimeisistä päivistä ammennettujen kuvien alla, joita pelätään erityisen epäterveellisiksi, kun taas saarnaaja 12:4 – saarnaaja 12:5 esittää kevään tulon ja asettaa eläinten ja kasvien uuden elämän vastakohdaksi kammiossaan kuolevan ja syömäkelvottoman ihmisen heikkouden. Vielä yksi selitys on, että kokonaisuus on osa surulaulua, joka on otettava kirjaimellisesti ja joka kuvaa surijoita talossa ja puutarhassa. Rohkenen, vaikkakin hieman epäröivästi, suosia yleisesti ottaen vanhaa allegorista teoriaa syistä, joiden tiivistäminen täällä olisi mahdotonta. Se ei suinkaan ole ongelmaton, mutta on mielestäni vähemmän vaikea kuin yksikään sen kilpailijoista.
tulkitsijat, jotka omaksuivat sen, eroavat jonkin verran tiettyjen yksityiskohtien selittämisessä, mutta kaiken kaikkiaan voidaan nähdä useimmissa vertauksissa riittävä vastaavuus runoilijalle, vaikka tällainen pitkävetoinen ja vähäeleinen allegoria olisikin nykymaulle vierasta. ’Talon vartijat’ ovat luonnollisesti käsivarret; ’vahvat miehet’, jalat; ’jauhavat naiset’, hampaat;’ naiset, jotka katsovat ulos ikkunoista’, silmät;’ ovet sulkeutuvat katua kohti’, joko huulet tai, paremminkin, korvat. ’Jauhamisen äänen’, joka on’ matala’, jotkut käsittävät tarkoittavan hampaattomien ikenien heikkoa maskeerausta, jolloin’ ovet ’ ovat huulet, ja myllyn kuviota jatketaan. ’Linnun äänestä herääminen’voi kuvata vanhuuden kevyttä unta tai unettomuutta, mutta joidenkuiden mukaan se on Shakespearen’ lapsellista diskanttia’. Edellinen on todennäköisempi renderointi ja viittaus. Allegoria pudotetaan Saarnaajan 12: 5: een, joka kuvaa vanhan arkaa vaellusta, mutta sitä jatketaan ’mantelipuut kukoistavat’, ts.hiukset vaalenevat, kuten mantelinkukka, joka on aluksi hennon vaaleanpunainen, mutta haalistuu valkoiseksi. Seuraavalla lausekkeella on yhteisessä käännöksessä sopiva merkitys, sillä se ilmaisee elävästi voimattomuutta, mutta on kyseenalaista, merkitseekö tässä käytetty verbi koskaan ’olla taakka.”Muut lausekkeen selitykset ovat kaikki kireät. Seuraava lauseke on paras ottaa, kuten tarkistetussa versiossa, kuvaamaan ruokahaluttomuutta, jota kiihottava kaprismarja ei pysty herättämään. Kaikki tämä hidas rappeutuminen on selitetty, ’koska mies on menossa pitkään kotiinsa’, ja runoilija näkee jo surijoiden kokoontuvan hautajaissaattuetta varten.
vanhuudenhöperön rappion pitkään piirretyn kuvan yhteyttä neuvoon muistaa luoja ei tarvitse selventää. Silloin ei ole aika alkaa muistaa Jumalaa. Miten ankeaa onkaan, jos Jumala ei ole ’sydämen voima’, kun ’sydän ja liha pettävät’! On sen tähden tervettä järkeä, kun otetaan huomioon tulevaisuus, olla lykkäämättä vanhuuteen sitä, mikä siunaa nuoruutta, ja estää vanhuuden tuloa olemasta viheliäinen.
saarnaaja 12:6-saarnaaja 12: 7 pakota vielä tiukemmin määräys voimaan osoittamalla, ei hitaaseen lähestymiseen, vaan kuoleman todelliseen saapumiseen. Jos kehotuksen perusteena on mahdollinen heikko tulevaisuus ja vähittäinen kuoleman hiipiminen päällemme, niin paljon varmempi on varmuus siitä, että liukenemisen romahdus tulee. Allegoria jatkuu osittain näissä jakeissa. ’Kultainen malja ’on mahdollisesti pää, ja joidenkuiden mukaan’ hopealanka ’ on selkäydin, kun taas toiset ajattelevat maljan tai lampun merkitsevän pikemminkin ruumista ja johdon sielua, joka ikään kuin pitää sitä ylhäällä. ’Syöttäjä ’on sydän ja’ pyörä ’ hengityselimet. Oli miten oli, niin yleinen ajatus on, että kuolema tulee, tärisyttää kallisarvoista valosäiliötä ja lopettaa elämän ammentamisen ruumiillisen elämän lähteestä. Nämä ovat varmasti painavia syitä Saarnaajan neuvoille. On varmasti hyvä, että nuoret sydämet joskus muistavat lopun ja kysyvät: ’Mitä te lopulta teette? ja tehdä ennen loppua se, mitä on niin vaikea tehdä lopussa, – ja niin tarpeellista tehdä, jos loppu ei ole pahempi kuin turhuus.”
ruumiin luhistuminen ei ole miehen loppu, muuten koko edeltävien säkeiden argumentoinnin voima katoaisi. Jos kuolema on tuho, niin mitä syytä on etsiä Jumalaa, ennen kuin se tulee? Saarnaaja 12:7 ei ole mikään interpolaatio saattaa epäilevää kirjaa sopusointuun ortodoksijuutalaisen uskon kanssa, kuten jotkut kommentaattorit vakuuttavat. Sen ja Saarnaajan 3:21: n välisen’ ristiriidan ’ väitetään todistavan, että se on näin lisätty. Ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Edellinen kohta on kuulusteleva, ja kuten koko kirjan aikaisempi osa, siinä ei esitetä Saarnaajan perimmäisiä vakaumuksia, vaan vaihe, jonka kautta hän siirtyi matkalla näihin. Koska ihminen on kaksitahoinen ja kuolemassa henki palaa jumalallisen antajansa luo, niin Saarnaajan kehotus 12:1 painetaan kotiin niin hartaasti.
loppujakeiden väitetään olevan saarnaajan 12:7: n tavoin lisäyksiä juutalaisen puhdasoppisuuden hyväksi.’Mutta saarnaaja on tehty’ epäileväksi kirjaksi ’ poistamalla ne tekstistä, ja sitten näin vahvistetun merkin katsotaan todistavan, etteivät ne ole aitoja. Se on huomattavan helppo, mutta ei kovin looginen prosessi.
”asian loppu” kun kaikki on kuultu, on ” pelätä Jumalaa ja pitää hänen käskynsä.’Sisäinen kunnioittavan kunnioituksen tunne, joka ei sulje pois rakkautta, ja ulkonainen elämä, joka mukautuu hänen tahtoonsa, on ’ihmisen koko velvollisuus’ eli ’jokaisen ihmisen velvollisuus.’Ja tämän selvän yhteenvedon kaikesta siitä, mitä ihmisten tarvitsee tietää käytännön opastukseksi, panee voimaan tulevan tuomion tarkastelu, jonka täytyy universaalisella pyyhkäisyllään ja kaiken paljastavalla valollaan merkitä tuomiota toisessa elämässä.
onnellisia ovat ne, jotka ovat harhailleet ajatuksen ja teon vilpillisten sokkeloiden kautta etsien näkyjä kaikesta hyvästä ja todettuaan kaiken turhuudeksi, vihdoinkin saaneet levon kuin kyyhkynen arkissa, sen totuuden laajassa yksinkertaisuudessa, että kaikki, mitä ihminen tarvitsee siunaukseksi tuoreen nuoruuden voiman ja rappeutuvan iän heikkouden, elämän paineen, kuoleman pimeyden ja tuomiopäivän aikana, on ’pelätä Jumalaa ja pitää hänen käskynsä’!
saarnaaja 12:1. Muista-käytännössä, jotta pelkäisit, rakastaisit ja uskollisesti palvelisit häntä, jota ihmisten ei sanottaisi unohtavan: luojasi — sinun elämäsi ja olemuksesi ja kaikkien siihen liittyvien lahjojen ja nautintojen ensimmäinen alkuunpanija ja alituinen säilyttäjä; jolle olet korkeimpien ja voimakkaimpien velvollisuuksien alainen; ja josta olet alituisesti ja välttämättä riippuvainen, ja siksi hänen unohtamisensa on mitä luonnottominta ja petollisinta. Now in the days of your youth-For now you are most able to do it; ja se on otollisin Jumalalle ja mukavin sinulle, koska se on paras todistus vilpittömyydestäsi ja paras tapa huolehtia vanhuudesta ja kuolemasta. Vaikka pahat päivät eivät tulekaan-vanhuuden aika, joka on paha; se on itsessään rasittava ja tuhoisa ja paljon tuskallisempi, kun se on täynnä nuorten mielettömyyksien murheellista muistamista ja kauhistavaa kuoleman ja tuomion lähestymisen odotetta. Kun sanot: ’Minulla ei ole mielihyvää’, niin Elämäni on nyt minulle katkeraa ja raskasta, mikä on usein vanhuuden ehto.
12:1-7 meidän tulee muistaa syntimme Luojaamme vastaan, katua ja etsiä anteeksiantoa. Meidän tulee muistaa velvollisuutemme ja huolehtia niistä, odottaen häneltä armoa ja voimaa. Tämä tulisi tehdä aikaisin, kun keho on vahva ja henget aktiivisia. Kun ihmisellä on tuska arvostella väärin käytettyä elämää, kun hän ei ole luopunut synnistä ja maailmallisista turhuuksista, ennen kuin hänen on pakko sanoa: ”Minulla ei ole mielihyvää niistä, tekee hänen vilpittömyytensä hyvin kyseenalaiseksi. Sitten seuraa kuvaannollinen kuvaus vanhuudesta ja sen heikkouksista, joilla on joitakin vaikeuksia; mutta merkitys on selvä, osoittaakseen, miten epämukavia vanhuuden päivät yleensä ovat. Kuten neljä jaetta, 2-5, ovat kuvaannollinen kuvaus heikkouksista, jotka yleensä liittyvät vanhuuteen, ver. 6 huomaa olosuhteet, jotka tapahtuvat kuoleman hetkellä. Jos synti ei olisi tullut maailmaan, näitä heikkouksia ei olisi tiedetty. Varmastikin iäkkäiden pitäisi silloin miettiä synnin pahuutta.Muista nyt-pikemminkin ja muista. Tämän jakeen ja edellisen jakeen välinen yhteys valitettavasti katkeaa luvunjakomme vuoksi.
luoja-kiitollisuus Jumalaa kohtaan luojana on tässä juurrutettu, kuten juuri aiemmin saarnaaja 11: 9 Jumalan pelko tuomarina. Jumalisuutta, joka on hankittu tottumukseksi nuoruudessa, suositellaan sopivana korvauksena siitä luonnollisesta nuoruuden onnellisuuden lakkaamisesta, joka tekee vanhuuden päivät enemmän tai vähemmän pahoiksi; enemmän pahaa suhteessa, koska jumalisuutta on vähemmän sydämessä, ja vähemmän pahaa siellä, missä jumalisuutta on enemmän.
vaikka pahat päivät eivät tulekaan – pikemminkin ennen kuin pahat päivät tulevat.
Luku 12
EY 12:1-14.
1. EY 11:9, 10 osoitti, mitä nuorten tulee karttaa, joten tämä jae osoittaa, mitä heidän tulee noudattaa.
luoja – ”muista”, että et ole omasi, vaan Jumalan omaisuutta; sillä hän on luonut sinut (Ps 100:3). Palvele siis häntä kaikkinesi (Mk 12:30) ja parhain päivinäsi, älä niiden pohjasakalla (San 8:17; 22:6; Jer 3:4; La 3:27). Heprea on” luojia”, monikossa, mikä viittaa henkilöiden moninaisuuteen, kuten Gee.1:26:ssa; samoin heprean” luojia ” (Jes. 54: 5).
vaikka … ei-toisin sanoen ennen sitä (San 8:26) pahat päivät tulevat; nimittäin onnettomuus ja vanhuus, jolloin ei voi enää palvella Jumalaa, kuten nuoruudessa (Saarn. 11: 2, 8).
no pleasure—of a sensual kind (2SA 19:35; Ps 90:10). Mielihyvä Jumalassa jatkuu jumaliseen vanhuuteen asti (Jes 46: 4).Varhaista hurskautta suositellaan, ennen kuin vanhuus tulee ja kuolema on lähellä: vanhuus kuvataan ja kuolema, saarnaaja 12: 1-7. Johtopäätös: kaikki on turhuutta, saarnaaja 12: 8. Saarnaajan loppu tässä kirjassa, saarnaaja 12: 9-12. Kaiken oppimisen, kokemuksen ja onnellisuuden summa on Jumalan pelkääminen ja hänen käskyjensä pitäminen, koska Jumala tuo kaikki tuomiolle, saarnaaja 12:13,14.
muista, käytännössä tai niin, että pelkäät ja rakastat, ja uskollisesti palvelet ja palvot häntä, jota kun ihmiset eivät tee, heidän sanotaan unohtavan Jumalan, Psalmi 9:17 106:21, ja monissa muissa paikoissa.
sinun luojasi; sinun elämäsi ja olemuksesi ja kaikkien siihen liittyvien täydellisyyksien ja nautintojen ensimmäinen tekijä ja jatkuva varjelija, johon sinulla on korkeimmat ja voimakkaimmat velvollisuutesi ja josta sinulla on jatkuva ja välttämätön riippuvuus, ja siksi hänen unohtamisensa on mitä luonnottominta, epäinhimillistä ja petollista.
nuoruutesi päivinä; silloin sinulla on tilaisuus tehdä se, etkä ehkä elä vanhaksi; silloin se on otollisin Jumalalle ja mukavin itsellesi, parhaana todistuksena vilpittömyydestäsi ja parhaana varauksena vanhuuteen ja kuolemaan; ja silloin se on kaikkein välttämättömin niiden kiihkeiden himojen ja himojen voittamiseksi, jotka hukuttavat niin monta tuhatta nuorta miestä kadotukseen, sekä tässä elämässä että tulevassa.
pahat päivät; vanhuuden aika, joka on paha, ts. rasittavaa ja onnettomaa sinänsä, ja paljon tuskallisempaa ja kauheampaa, kun se on täynnä murheellista muistoa ihmisen nuoruuden hullutuksista ja himoista ja kauhistavaa odotetta lähestyvästä kuolemasta ja tuomiosta, joka saa hänet näkemään, ettei hän voi elää, eikä kuitenkaan uskalla kuolla, sekä harkintaa ja kokemusta hänen sydämensä kovuudesta, joka tuona aikana harvoin saatetaan todelliseen katumukseen ja niin yleensä päättyy joko turhaan julkeuteen tai helvetilliseen epätoivoon.
I have no pleasure in them; my life is now bitter and burdensome to me, and worse than death; joka on usein vanhuuden ehto.
muista nyt Luojaasi nuoruutesi päivinä,…. 1. Moos. 1: 26; eivätkä nämä ole enempää eivätkä vähempää kuin kolme; ja he ovat Isä, Poika, Henki; yksi Jumala, joka on luonut ihmiset, Malakia 2: 10; isä, joka on kaiken lihan Jumala ja henkien isä; entinen sekä ihmisten ruumis että sielu, Jeremia 31: 27; poika, jonka kautta kaikki on luotu; sillä hän, joka on seurakuntansa Lunastaja ja aviomies, jotka ovat luonteenomaisia pojalle, on Luoja, Jes.43:1; eikä Pyhä Henki ainoastaan kaunistanut taivaita ja liikkunut vetten päällä, vaan on ihmisten tekijä ja antaa heille elämän, Job 33:4. Nuorten miesten tulee nyt ”muistaa” tämä Jumala, Luoja; heidän tulee muistaa, että on olemassa Jumala, jonka he ovat taipuvaisia unohtamaan; että tämä Jumala on suurten ja loistavien täydellisyyksien Jumala, kaikkitietävä, kaikkialla läsnä oleva, kaikkivoipa, pyhä, oikeudenmukainen ja tosi; hän, joka tuomitsee maan päällä ja tuomitsee maailman vanhurskaudessa, ja tuomitsee myös heidät, ja että hän on Kristuksessa Jumala, armahtavainen, laupias ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit. heidän tulee muistaa häntä tämän luonteen alaisuudessa,” luojana”, joka on heidät tehnyt, eivätkä he itse; että he ovat hänen tekemiään maan tomusta ja heidän täytyy palata siihen; että hän on saattanut heidät olemassaoloon ja varjellut heidät siinä ja suonut heille kaitselmuksensa siunauksia, jotka ovat kaikki häneltä, joka on heidät tehnyt.: ja heidän tulee muistaa se päämäärä, jota varten heidät on tehty, hänen kirkastamisekseen, ja se, missä tilassa ihminen on alun perin tehty, oikeamielinen, puhdas ja pyhä, mutta että hän on nyt langennut luomus, ja sellaisia he ovat, epäpuhtaita ja epävanhurskaita, voimattomia ja heikkoja, inhottavia Jumalan silmissä, arvottomia elämään ja kelvottomia kuolemaan; he ovat luojansa lakien rikkojia, jotka ansaitsevat kuoleman. heidän tulee muistaa, mitä Jumala, heidän luojansa, Isä, Poika ja henki, on tehnyt tai täytyy tehdä heidän hyväkseen, jos he koskaan pelastuvat; isän on täytynyt valita heidät Kristuksessa pelastukseen; pojan on täytynyt antaa poikansa lunastettavaksi ja lähettää Henkensä heidän sydämiinsä luodakseen heidät uudelleen; pojan on täytynyt olla heidän takaajansa, omaksua heidän luontonsa ja kuolla heidän huoneessaan ja sijassaan; ja hengen täytyy uudistua ja tehdä heistä uusia olentoja, valaista heidän mielensä, elävöittää heidän sielunsa ja pyhittää heidän sydämensä. heidän tulisi muistaa luojansa oikeus heihin, velvollisuudet, jotka ovat hänen alaisuudessaan, ja heidän velvollisuutensa häntä kohtaan.; heidän tulee muistaa kiitollisina ne suosionosoitukset, joita he ovat saaneet häneltä, ja kunnioittaen ja nöyrästi välimatka hänen, Luojan, ja heidän luomustensa välillä: heidän tulee muistaa rakastaa häntä sydämellisesti ja vilpittömästi, pelätä häntä jumalisella pelolla, palvoa häntä hengellisellä tavalla, asettaa hänet aina heidän eteensä eikä koskaan unohtaa häntä. Ja kaikki tämä heidän tulee tehdä ”nuoruutensa päivinä”, jotka ovat heidän paras ja valikoiduin päivänsä, jolloin hänen palvelemisensa on hänelle otollisinta, hänelle otollista; joka määräsi ensimmäisen vuoden kypsistä hedelmistä ja luomuksista uhrattavaksi hänelle: ja silloin ihmiset voivat parhaiten palvella häntä, kun heidän ruumiinsa ovat terveet, vahvat ja tarmokkaat; heidän aistinsa ovat nopeat ja heidän sielunsa voimat ja kyvyt, jotka voivat parantua ja laajentua; ja viivyttää hänen palvelustaan vanhuuteen, koska se olisi hyvin kiittämätöntä ja Ylen sopimatonta, joten kukaan ei voi olla varma siitä, että hän sinne saapuu; ja jos hän tulisi, niin se, mitä seuraa, riittää päättämään tällaisen viivytyksen varalle;
kun pahat päivät eivät tule; eli vanhuuden päivät; sanotaan olevan paha, ei suhteessa pahaan vikaan tai syntiin; niin kaikki päivät ovat pahoja tai syntiä tehdään kaikkina aikakausina, lapsuusaikana, lapsuudessa, nuoruudessa, miehuudessa samoin kuin vanhuudessakin; vaan suhteessa siihen liittyvään pahaan ahdistukseen ja vaivaan erilaisina sairauksina; niin, se itsessään on sairaus ja parantumaton; paljon ruumiin heikkoutta, älyn rappeutumista ja monia muita asioita, jotka tekevät elämän hyvin hankalaksi ja epämukavaksi (C) sekä sopimattomaksi uskonnollisiin toimituksiin;
eivätkä ne vuodet lähesty, jolloin sanot: ”en ole niihin mielistynyt”; toisin sanoen, ruumiillinen nautinto; ei aistillista nautintoa; näkö, maku ja kuulo, kadoksissa oleminen tai suuressa määrin poissa; mikä oli Barsillain tapauksessa, kahdeksankymmenvuotiaana: vaikka joillakuilla muinaisilla ihmisillä on aistinsa nopeat ja tarmokkaat ja vähäiset havaitsevat mitään eroa nuoruuden ja iän välillä, mutta tällaiset tapaukset eivät ole yleisiä; ja on myös joitakin asioita, joista muinaiset ihmiset nauttivat, kuten pelloilla ja puutarhoissa ja heidän kulttuurissaan, kuten Cicero (d) huomauttaa; ja erityisesti oppineet ihmiset nauttivat yhtä paljon tutkimuksistaan vanhuudessa kuin nuoruudessa, ja toisten opettaminen; ja kuten sama kirjoittaja (e) sanoo,
”mikä on miellyttävämpää kuin nähdä vanha mies, jota nuoruus avustaa ja ympäröi, heidän opiskeluissaan hänen alaisuudessaan?”
ja varsinkin vanhalla hyvällä ihmisellä on ilo ajatella elämää, joka on vietetty Jumalan teillä, työssä ja palvonnassa; ja kun hän on Jumalan armon kautta käynyt keskustelunsa maailmassa yksinkertaisuudessa ja jumalisessa vilpittömyydessä; kuten myös nykyisessä yhteydessä Jumalaan, ja toisen maailman loiston toiveissa ja näkemyksissä: mutta elleivät uskonnolliset ihmiset, niin he ovat vieraita hengelliselle mielihyvälle, joka on vain saatava viisauden teillä; he eivät voi katsoa mielihyvin taaksepäin synnissä vietettyä elämää eivätkä eteenpäin mielihyvin kuolemassa ja ikuisuudessa ja toiseen maailmaan; KS.2. Samuelin kirja 19:35.
b)” Creatorum tuoum”, Drusius, Gejerus, Rambachius; so Broughton. c) Plautus in Aulular. Apostolien teot 1. Sc. 1. v. 4. Menaechm. Apostolien teot 5. Sc. 2. v. 6. kutsuu vanhuutta nimellä ”mala aetas”; ja vanhuuden talvea, Trinummusta, Apt.2. Sc. 3. v. 7. Ja Pindar,, Pyth. Oodi 10. Theognis, v. 272, 776, 1006. Ja Homeros, Ilias. 10. v. 79. &. 23. v. 644. ”Tristis senectus”, Vergilius. Aenidi. 6. d)DE Seuectute, s. 14, 15. E) sama. N. 8.
muista Luojaasi nuoruutesi päivinä, kun pahat päivät eivät tule, eivätkä Vuodet lähesty, kun sanot: ’en ole mielistynyt niihin’;