, liitetään usein oheisvaaleihin. Niitä pidetään maan poliittisen mielialan muutoksen ilmapuntareina. Puolueille ne voivat olla varhaisia mittareita mahdollisista uusista suuntauksista julkisuudessa.
Etelä-Afrikassa järjestetään vain kunnallisvaalit. Yleiset kuntavaalit pidetään yleensä noin 15 kuukautta valtakunnallisten ja maakuntavaalien jälkeen. Aiemmin kuntavaalit eivät ole olleet suunnannäyttäjiä. Sen sijaan niiden tulokset ovat saaneet kiinni 15 kuukautta aiemmin vallinneesta valtakunnallisesta ja maakunnallisesta trendistä.
marraskuun 11.päivänä kaikissa Etelä-Afrikan yhdeksässä provinssissa järjestettiin 95 täytevaalia, mikä oli noin 2,2% maan 4 400 departementista.
äänestysprosentti oli hyvin alhainen. Tämä ei ole epätavallista. Etelä-Afrikan paikallishallintovaaleja on perinteisesti leimannut Alhainen äänestysaktiivisuus. Kaksissa ensimmäisissä vuoden 1994 jälkeisissä vaaleissa vain 48 prosenttia äänesti, vuonna 2006 50 prosenttia, ja kaikkien aikojen korkein taso, 58 prosenttia, saavutettiin vuonna 2016. Valtakunnallisissa ja maakuntavaaleissa sen sijaan saavutettiin äänestysaktiivisuusprosentit 70-luvun puolivälissä.
alhainen äänestysprosentti tarkoittaa sitä, ettei oheisvaaleja voi verrata päävaaleihin trendimuutosten tunnistamiseksi. Alhainen äänestysaktiivisuus tekee kaikista prosentteina ilmaistuista vertailuista epäluotettavia. Se tarkoittaa, että oheisvaalit eivät anna esimakua siitä, mitä ensi vuonna pidettävissä maanlaajuisissa kuntavaaleissa on odotettavissa.
mutta joitakin hyödyllisiä näkemyksiä voidaan kuitenkin saada puolueista – hallitsevasta Afrikan Kansalliskongressista, demokraattisesta allianssista pääoppositiopuolueena ja pienemmästä oppositiopuolueesta, taloudellisen vapauden taistelijoista. Vuoden 2019 maa-ja maakuntavaaleissa ANC: n kansallinen kannatus laski noin 5% ja DA: n noin 1%. Pienemmät EFF ja Freedom Front Plus kasvattivat kannatustaan.
vaikka oheisvaalit olivat hyvin pieni ja edustamaton otos kansallisesta tilanteesta, ne noudattivat vuoden 2019 kehitystä DA: n tapauksessa, mutta eivät ANC: n ja EKTR: n tapauksessa.
Insights
Itä-Kapin ja Pohjois-Kapin provinsseissa järjestettiin kummassakin eniten (noin 20) oheisvaaleja. Itäinen Niemi oli perinteisesti ANC: n linnake, kunnes se menetti Nelson Mandela Bayn metropolitan Councilin vuonna 2016. Pohjois-Kap on maantieteellisesti suurin maakunta, mutta myös harvimmin asuttu. ANC on hallinnut maakuntahallintoa vuodesta 1994, mutta se on oppositiona yksi DA: n vahvimmista maakunnista.
kaksi kunnanvaltuustoa (Renosterberg ja Phokwane, molemmat Pohjoiskapinassa) lakkautettiin, minkä vuoksi niiden kaikissa osastoissa pidettiin oheisvaalit.
huomiota ansaitsevat myös maan taloudellisen pääkaupungin Johannesburgin viisit vaalit.
tulokset ovat nähtävissä tässä taulukossa:
tulokset luovat välittömän vaikutelman niiden vakaudesta. Vain noin 10 prosenttia paikoista vaihtoi omistajaa puolueiden välillä. ANC erottuu vakaimpana puolueena, sillä sen nettovoitto oli kolme paikkaa, kun se kahmi yli 70 prosenttia kaikista paikoista. Tätä voitaisiin tulkita monella tavalla.
ensimmäinen on se, että tulokset kertovat presidentti Cyril Ramaphosan kannatuksesta puolueen johdossa. Toinen on se, että vaikka ANC: n hallituksen COVID-19-pandemian torjuntaa on julkisesti kritisoitu ja talous on kärsinyt pahasti, tällä ei näytä olleen negatiivista vaikutusta puolueen vaalitulokseen.
Ramaphosan kannatus saattoi kuitata puolueeseen kohdistuneen negatiivisuuden. Huomionarvoista on, että ANC menetti paikkansa KwaZulu-Natalin Nkandlassa Inkatha – vapauspuolueelle (IFP). Nkandla on entisen presidentin Jacob Zuman kotipaikka.
Economic Freedom Fighters
kolmanneksi suurimman puolueen Economic Freedom Fightersin (EFF) puuttuminen tuloksesta on näiden vaalien huomionarvoinen piirre. Puolue on virallinen oppositio Luoteis-ja Limpopon maakunnissa, mutta ei tehnyt siellä mitään vaikutusta kymmeneen oheisvaaliin.
viime vuoden parlamenttivaaleissa EFF kasvatti kannatuspohjaansa KwaZulu-Natalissa noin 9 prosentilla. Puolue ei kuitenkaan ollut mukana kyseisessä maakunnassa pidettyjen 12: n täytevaalin tuloksissa.
tämä ei ole yllättävää. Sillä ei ole kunnallista menestystä eikä se menesty kunnanvaltuutettujen vaalissa. Puolueen näkyvyyteen on vaikuttanut myös se, että sen kuninkaantekijän rooli Johannesburgin, Tshwanen ja Nelson Mandela Bayn metropolihallituksissa ei toteutunut.
Democratic Alliance
kaksi viikkoa ennen oheisvaaleja demokraattinen Allianssi sai laajaa medianäkyvyyttä liittovaltion kongressin ja uuden johdon valinnan jälkeen. Mutta tämä ei näytä antaneen sille mitään etua.
puolue sai vaaleissa ANC: ltä kaksi paikkaa Walter Sisulun valtuustoon Itä-Kapin ja Matjhabengin vapaavaltioon. Se kuitenkin menetti ANC: lle viisi paikkaa (Emfulenissa, Johannesburgissa, Madibengissä, Renosterbergissa ja Phokwanessa). Lisäksi se menetti yhden paikan kukin Johannesburgin Al-Jama-ahille, GOOD in Georgelle, Johannesburgin isänmaalliselle Allianssille ja luoteisen maakunnan vapausrintama plussalle (FF+).
se tarkoittaa, että DA: n tärkein haastaja näissä vaaleissa oli ANC. Tämä ei tue analyysia, jossa korostetaan, että syyttäjä on menettänyt valkoisten tuen FF+: lle näissä vaaleissa. Sen entisen johtajan Mmusi Maimanen, Johannesburgin pormestarin Herman Mashaban, Gautengin johtajan John Moodeyn ja Tshwanen aluejohtajan Abel Taun eroaminen – kaikki gautengista – saattaa selittää, miksi lähes puolet sen tappioista kohdistui tähän maakuntaan.
toinen trendi oli, että se menetti neljä paikkaa pienpuolueille. He kaikki edustavat maan erilaisia vähemmistöjä. Syyttäjän mukaan puolue on vähemmistöjen puolue. Tämä on selvästi paineen alla, mutta siitä ei voi yleistää.
otetaan esimerkiksi Yrjö Länsi-Kapissa, jossa oli neljät oheisvaalit. Syyttäjä menetti yhden paikan Patricia de Lillen hyville puolueille, mutta säilytti loput kolme paikkaa. Tappio sai kuitenkin enemmän huomiota kuin kolme voittoa.
FF+ oli ollut mukana vain yhdessä ohivaalivoitossa maan luoteisosassa DA: ta vastaan. Näin ollen ei voida väittää, että yleinen tuki olisi siirtynyt PIIRISYYTTÄJÄLTÄ FF+: lle vain yhden tapauksen perusteella. (Aiemmat oheisvaalit noudattivat kuitenkin samaa suuntausta kuin vuoden 2019 maakuntavaalit.)
mahdollisena merkkinä puolueen kannatuksen laskusta analyysit keskittyvät siihen, että osa enemmistöistä on nyt paljon pienempi kuin vuonna 2019. Kuten aiemmin todettiin, vuoden 2016 ja nyt enemmistöjen vertailua ei voida tehdä, koska äänestysaktiivisuusprosenteissa on suuria eroja.
edessä
ensi vuoden kuntavaalit ovat testi kaikille pääpuolueille, kussakin tapauksessa omista syistään. Oheisvaalit ovat osoittaneet, että COVID-19-pandemian häiriöistä huolimatta demokratian perusasiat ovat kunnossa. Oppositio monipuolistuu ja notkahtaa-ja koalitiohallitusten mahdollisuus paikallistasolla kasvaa. Suuri testi on kolme metropolitan councils jotka ANC hävisi vuonna 2016.