Euroopassa ja Yhdysvalloissa on pitkään uskottu, että seitsemäs poika on erityisen onnekas tai lahjakas okkulttisilla voimilla, ja että Seitsemännen pojan seitsemännellä pojalla on parantavia voimia. Skotlannissa seitsemännen tyttären seitsemännellä tyttärellä sanottiin olevan toisen näön (profeetallisen näyn) lahja. Irlannissa Seitsemännen pojan syljellä sanottiin olevan parantavia ominaisuuksia. Romanialaisessa kansanperinteessä kuitenkin uskottiin, että seitsemännen lapsen kohtalona oli muuttua vampyyriksi.
jo 1600-luvun alussa Walter Yongen päiväkirjassa 1604-1628 (Camden Societyn julkaisema 1847, G. Robertsin toimittama) oli negatiivinen viittaus Seitsemännen pojan parantumiskykyyn:
”tammikuussa 1606-7 Lontoosta kerrotaan uskottavilla kirjeillä, että lapsi on äitinsä seitsemäs poika, eikä välissä syntynyt yhtään naislasta, healeth kuuro, sokea, ja rampa; mutta lapsen vanhemmat ovat paavilaiset, niinkuin monet sanovat, koska he sen kautta paranevat. Lontoon piispa, tohtori Vaughan, aiheutti sukeltajat tuodaan lapsen Kuten edellä, joka sanoi lyhyen rukouksen kuin määrätty kätensä päälle, kuten ’tis sanoi hän teki muille, mutta ei ihme seuraa mitään, niin että se appeareth olla selkeä valhe keksitty voittaa armon popish faction.”
Thomas Lupton totesi kirjansa A Thousand Notable Things (1660) toisessa painoksessa, että ”kokemuksen perusteella on ilmeistä, että seitsemäs poikalapsi, oikeudenmukaisella määräyksellä (koskaan tyttö tai piika ei synny välillä), parantaa vain koskettamalla (luonnonlahjan kautta) kuninkaan pahuuden, joka on Jumalan erityinen lahja , joka annetaan kuninkaille ja kuningattarille, kuten päivittäinen kokemus tekee witnesselle.”
Ranskassa oli myös perimätieto, jonka mukaan seitsemännellä pojalla oli valta parantaa kuninkaan pahuus. Häntä kutsuttiin ”Marcouksi” ja leimattiin fleur-de-lisillä. Marcou hengitti osastaan, tai muuten potilas kosketti Marcoun fleur-de-lisiä.
Robert Chambers, teoksessaan Domestic Annals of Scotland from the Reformation to The Revolution (1858), totesi, että helmikuussa 1682, eräs Hugh McGie, ” … antoi lakiehdotuksen Privy Councilille, joka edustaa, että muiden kansojen käytännön mukaan jokainen kauppias, jolla on seitsemän poikaa yhdessä ilman tyttären väliintuloa, julistetaan vapaaksi kaikista julkisista rasitteista ja veroista, ja hänellä on muita rohkaisuja, jotka hän on suonut kasvattaakseen mainitut lapset käyttöön ja hyödyksi Commonwealth; ja vaatia samanlaista etuoikeutta sillä voimalla, että hänellä on se pätevyys. Neuvosto suositteli maistraatteja ottamaan Hughin seitsemän poikaa huomioon, kun he asettivat hänelle ”stenttinsä” (elinkeinoveronsa).”
Donegalissa Irlannissa perimätieto väitti, että Seitsemännen pojan parantamiskyky vaati erityisen seremonian lapsen syntymän hetkellä. Naisen, joka sai lapsen syliinsä, tulisi antaa sen käteen mitä ainetta hän päätti, että miehen tulisi käyttää parantuakseen myöhemmin elämässä. Aine voi olla metallia (esim. hopeakolikko) tai jotakin tavallista ainetta, kuten suolaa tai jopa hiuksia; kun lapsi oli kyllin vanha, se hieroi ainetta ja potilas levitti sitä sairaaseen osaan parantamistarkoituksessa. Oli myös irlantilainen perinne, joka muistutti skotlantilaista uskomusta, jonka mukaan Seitsemännen pojan seitsemännellä pojalla oli profeetallisia sekä parantavia voimia.
Britanniassa uskottiin yleisesti, että Seitsemännen pojan seitsemännestä pojasta oli määrä tulla lääkäri ja että hänellä olisi intuitiivinen tietämys parantamisen taidosta, ja usein hän parantaisi potilaan yksinkertaisesti koskettamalla sairasta osaa. Tämä uskomus ulottui myös seitsemännen tyttären seitsemänteen tyttäreen. Eräs muistiinpanojen tekijä & kyselyt (12.6.1852) huomautti: ”InSaltash Street, Plymouth, ystäväni kopioi 10.12.1851 taululle seuraavan piirtokirjoituksen , joka ilmaisee asukkaan ammatin ja vaatimukset: ’A. Shepherd, kolmas seitsemäs tytär, tohtori.”’
usko Seitsemännen pojan parantaviin voimiin on säilynyt kahdennellekymmenennelle vuosisadalle, ja tämän kaltaisia irlantilaisia parantajia on kaksi: Danny Gallagher ja Finbarr Nolan. Molemmat ovat ”kosketusparantajia”, vaikka Gallagher lisäksi” siunaa ” maaperää, joka on sekoitettava veteen ja levitettävä potilaan sairaalle alueelle; molemmat parantajat suosittelevat kahden tai kolmen käynnin jaksoa parantuakseen mahdollisimman hyvin. Heidän ansiokseen luetaan huomattavat parannuskeinot. Gallagherin kerrotaan palauttaneen sokean naisen näön kahdeksikymmeneksi kahdeksi vuodeksi, ja Nolan väittää parantaneensa onnistuneesti loukkaantuneita rotuhevosia sekä ihmisiä.