Shōwa-kausi, Japanin historiassa keisari Hirohiton valtakautta vastaava ajanjakso (1926-89). Shōwa-nimen kaksi kiinalaista merkkiä (kanji) kääntävät japaniksi ”Bright Peace”. Vivahteikkaampi tulkinta on kuitenkin”valistunut harmonia” —johon on lisätty se merkitys, että toista merkkiä (wa) käytetään yleisesti sanoissa, jotka kuvaavat japania tai asioita Japania.
Shōwa– kautta edelsi Taishō-kausi (1912-26) ja sitä seurasi Heisei-kausi (1989 -). Shōwan ensimmäinen osa Hirohiton valtaistuimelle noususta vuonna 1926 toisen maailmansodan loppuun vuonna 1945 tunnetaan varhaisena Shōwa-kautena. Se tunnetaan ennen kaikkea Japanin militarismin noususta, Japanilaisten aggressiosta Kiinassa ja muualla Itä-ja Kaakkois-Aasiassa sekä maan sodanaikaisesta tappiosta. Sodanjälkeisiä shōwan vuosikymmeniä leimasi Japanin huikea elpyminen ja sen nousu maailmanlaajuiseksi talousmahdiksi toiseksi vain Yhdysvalloille, entiselle viholliselleen ja sittemmin läheisimmälle liittolaiselleen.
toisin kuin Meiji-restauraatio (1868-1912)—joka vastasi Meiji-keisarin valtakautta ja merkitsi historiantutkijoiden keskuudessa Japanin nousua moderniksi valtioksi-mitään kolmesta seuraavasta hallituskaudesta ei yleisesti käytetä kuvaamaan Japanin 1900-luvun historiaa. Termi Shōwa-kirjallisuus viittaa kuitenkin japanilaisessa kirjallisuudessa erilliseen vaiheeseen noin vuodesta 1924 toisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1939, ja 1930-luvun suurta lamaa, joka oli erityisen vakava Japanissa, kutsutaan siellä Shōwa-lamaksi.