Soy Nutrition Institute

se, mitä ennen kutsuttiin ”kuninkaiden taudiksi”, voitaisiin nyt yhtä hyvin kutsua ”rahvaan taudiksi”.”Kihti on nykyään yleisin tulehduksellinen niveltulehdus maailmanlaajuisesti, ja sen esiintyvyys kasvaa monissa maissa.1 kansallisen terveys-ja ravitsemustutkimustutkimuksen 2015-2016 tietojen perusteella arviolta 9.2 miljoonaa amerikkalaista on kihti ja kokonaismäärä amerikkalaisia hyperuricemia on 32,5 miljoonaa.2 kihti liittyy usein muihin metabolisiin häiriöihin (metabolinen oireyhtymä, diabetes mellitus, dyslipidemia, aivohalvaus ja sydän-ja verisuonitaudit).3

on esitetty huolia siitä, että kihtipotilaiden tulisi välttää soijaa samoin kuin sellaisten henkilöiden, joilla on riski saada laastia.4 tähän mennessä tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 227 singaporelaista, indonesialaista ja thaimaalaista lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia, havaittiin, että keskimäärin 48 prosenttia ilmoitti, että kihti on yksi soijan ravinnonkäytön haittavaikutuksista.4 tämä luku oli 3 kertaa suurempi kuin osuus vastaajista, jotka ilmaisivat huolensa soija ja rintasyöpä. Huomattavat kliiniset ja epidemiologiset todisteet osoittavat kuitenkin, että nämä huolenaiheet ovat vailla tieteellistä perustaa.4

mononatriumuraattikiteiden tunnistamista nivelistä ja tofista pidetään kultastandardina kihdin diagnosoinnissa.5 virtsahappo on viimeinen entsymaattinen tuote puriininukleosidien ja vapaiden emästen hajoamisessa ihmisillä. Vaikka tiedot eivät ole täysin yhdenmukaisia, epidemiologiset tutkimukset ovat löytäneet yhteyden saanti puriini-rikas elintarvikkeita ja seerumin virtsahapon pitoisuudet6,7 ja kihti.8,9 lisäksi akuutti puriinin saanti lisää toistuvien kihtikohtausten riskiä lähes viisinkertaiseksi.10

elimistön uraattimäärästä noin kaksi kolmasosaa tuotetaan endogeenisesti ja noin kolmannes tulee ravinnosta saatavista puriineista.11 asiantuntijat suosittelevat usein vähentää kulutusta puriini-rikas eläinproteiini vähentää riskiä toistuvia kihti hyökkäykset.10,12 luettelot elintarvikkeita ryhmitelty niiden puriinipitoisuus käytetään yleisesti perustana laadittaessa low-purine ruokavalion kihtipotilaille. Tällaiset luettelot eivät kuitenkaan ota huomioon tuloksia, jotka osoittaisivat puriiniemästen ja puriinien endogeeniseen synteesiin osallistuvien metaboliittien vaikuttavan seerumin virtsahappopitoisuuksiin eri tavoin.13 siksi ravitsemussuositusten ei pitäisi perustua pelkästään elintarvikkeen keskimääräiseen puriinipitoisuuteen, vaan myös siihen, miten kyseinen ruoka vaikuttaa plasman uraattiin.7

elintarvikkeiden puriinipitoisuusluetteloissa mainitaan yleensä, että soijatuotteet sisältävät kohtalaisen määrän puriineja (50-100 mg/100 g). Vuonna 2014 tämän tyhjiön täytti Kaneko et al,14, joka toimitti tiedot 270 elintarvikkeen puriinipitoisuudesta (mg/100 g). Elintarvikkeet luokiteltiin 1: stä 5: een niiden puriinipitoisuuden mukaan siten, että 1 edustaa ruokia, joissa on hyvin vähän puriineja, ja 5 elintarvikkeita, joissa on hyvin paljon puriineja. Kuten taulukosta käy ilmi, useimpien soijatuotteiden luokitus on alhainen.

soija	luokitus
härkäpapu (Okara)	1
vihreä soijapapu (edamaami)	1
soijamaito	1
Tofu (Kinu)	1
Tofu (Momen, jäähdytetty)	1
Tofu (Momen, 3 min keitetty)	1
uppopaistettua tofua	2
fermentoitu soijapapu (Natto)	3
soija (kuivattu)	3
pakastekuivattu tofu	4

kuitenkin, kuten edellä todettiin, on otettava huomioon vaikutus seerumin uraattitasoihin, ei vain puriinien määrää elintarvikkeessa. Tutkittuaan laajasti ihmisen tietoja, kollegani ja minä päättelivät4 että ” yksikään kuudesta epidemiologisista tutkimuksista ei antanut mitään näyttöä siitä, että soijan saanti liittyi verenkierrossa virtsahappopitoisuuksiin, hyperurikemiaan tai kihtiin.”Nämä kirjoittajat totesivat myös, että” tiedot viidestä ihmisen interventiotutkimuksista osoittavat, että soijaproteiini nostaa seerumin virtsapitoisuutta, mutta vastauksena määriin, jotka ovat verrattavissa Aasian saantiin, odotettu nousu olisi lähes varmasti kliinisesti merkityksetön.”4

vihdoin, aivan äskettäin Zhang et al.15 tutki soijaruuan saannin vaikutusta seerumin virtsahappopitoisuuksiin 50 terveellä kiinalaisella aikuisella miehellä. Seerumin happotasot eivät nousseet vastauksena tofun kulutukseen, kun taas ne nousivat kokonaisten soijapapujen, soijajauheen ja soijamaidon nauttimisen seurauksena. Uraattipitoisuudet nousivat kuitenkin alle 10 prosenttia. Lisäksi jokainen soija sisälsi enemmän soijaproteiinia (40 g) yhdellä aterialla kuin yleensä suositellaan syötäväksi koko päivän ajan. Lisäksi, ja erittäin tärkeää, vertailukohde (kontrolli) ei ollut ei-soija, vaan vesi. Tulokset ovat siis kaiken kaikkiaan yhtäpitäviä vuonna 2011 tekemämme johtopäätöksen 4 kanssa, jonka mukaan soijaravut eivät lisää riskiä sairastua kihtiin.

1. Kuo CF, Grainge MJ, Zhang W, et al. Global epidemiology of kihti: prevalence, insidence ja riskitekijät. Nat Rev Rheumatol. 2015;11(11):649-62.
2. Singh G, Lingala B, Mithal A. kihti ja hyperurikemia USA: ssa: prevalence and trends. Reumatologia (Oxford). 2019.
3. Choi HK, McCormick N, Lu n, et al. Hyperurikemian muutettavissa olevista riskitekijöistä johtuva populaatiovaikutus. Reumataalinen Niveltulehdus. 2019.
4. Messina M, Messina VL, Chan P. Soyfoods, hyperuricemia and kihti: a review of the epidemiologic and clinical data. Asia Pacific journal of clinical nutrition. 2011;20(3):347-58.
5. Pascual E, Batlle-Gualda E, Martinez A, et al. Synovial fluid analyysi diagnoosi intercritical kihti. Ann Intern Med. 1999;131(10):756-9.
6. Choi HK, Liu s, Curhan G. purine-rich foods, protein, and dairy products and relationship to serum levels of virtsahappo: The Third National Health and Nutrition Examination Survey. Niveltulehdus. 2005;52(1):283-9.
7. Zgaga L, Theodoratou E, Kyle J, et al. Puriinipitoisten kasvisten, sokerilla makeutettujen juomien ja maitotuotteiden saannin yhteys plasmauraattiin poikkileikkaustutkimuksessa. PloS yksi. 2012; 7(6): e38123.
8. Choi HK, Atkinson K, Karlson EW, et al. Puriinipitoisia ruokia, maitotuotteiden ja proteiinin saantia sekä kihdin riskiä miehillä. N Engl J Med. 2004;350(11):1093-103.
9. Villegas R, Xiang YB, Elasy T, et al. Puriinipitoiset elintarvikkeet, proteiinin saanti ja hyperurikemian esiintyvyys: Shanghai Men ’ s Health Study. Ravitsemus, aineenvaihdunta ja sydän-ja verisuonitaudit: NMCD. 2012;22(5):409-16.
10. Zhang Y, Chen C, Choi H, et al. Puriinipitoisten ruokien saanti ja toistuvat kihtikohtaukset. Ann Rheum Dis. 2012;71(9):1448-53.
11. Schlesinger N. Dietary factors and hyperuricemia. Curr Pharm Des. 2005;11(32):4133-8.
12. Hainer L, Matheson E, Wilkes Travis R. kihdin diagnosointi, hoito ja ehkäisy. Olen Perhelääkäri. 2014;90831-6.
13. Clifford AJ, Riemallo JA, Young VR, et al. Vaikutus suun puriinien seerumin ja virtsan virtsahapon normaali, hyperuricemic ja kihty ihmisillä. J Nutr. 1976;106428-34.
14. Kaneko K, Aoyagi Y, Fukuuchi T, et al. Kokonaispuriini ja puriini peruspitoisuus yhteisiä elintarvikkeita helpottamaan ravitsemusterapiaa kihti ja hyperurikemia. Biol Pharm Bull. 2014;37(5):709-21.
15. Zhang M, Lin L, Liu H. Soijan ja soijatuotteiden akuutti vaikutus seerumin virtsahappopitoisuuteen terveiden kiinalaisten miesten keskuudessa. Asia Pacific journal of clinical nutrition. 2018;27(6):1239-42.