Streamliners: the Legendary American Passenger Train

Streamlinerit olivat suhteellisen myöhäisen aikakauden kehitystä. Kausi, jolloin junat hallitsivat valtioiden välistä liikennettä, niin sanottu” kulta-aika”, tapahtui 1880-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välillä.

1920-luvulle oli voimakas elpyminen sodan aikana tapahtuneen liittovaltion haltuunoton jälkeen, joka jatkui aina 1930-luvun suureen lamaan ja sitä seuranneeseen taloudelliseen taantumaan asti.Valitettavasti tämä tapahtuma osoittautui käännekohdaksi.

kuten John F. Stover toteaa teoksessaan ”The Routledge Historical Atlas of the American Railroads” (New York: Routledge, 1999), joka vuosi vuoden 1929 jälkeen teollisuus julkaisi Matkustajaliikenteen vuotuisia alijäämiä, ja lama vain pahensi tilannetta.

Gregory Schneiderin kirjassa ”Rock Island Requiem” kirjoittaja huomauttaa, että vuoteen 1936 mennessä 70 000 mailia oli selvitystilassa eli noin 25% maan koko verkostosta.

niin paljon kuin rautatiet yrittivät, mikään ei estänyt amerikkalaisia hankkimasta ikiomaa autoaan, keksintöä, joka tehtiin edulliseksi Henry Fordin massatuotetulla Model-T: llä vuodelta 1908.

tappioiden pysäyttämiseksi Union Pacific ja Chicago Burlington & Quincy keksivät uuden konseptin; sulavalinjaisen, nopean ja värikkään junan. Streamliner syntyi.

Southern Pacificin juna #95, yön yli ”Starlight”, odottaa merkkiä lähteä Glendalesta Kaliforniasta vuonna 1953. Suositun ”Lark” the Trainin seuralaispalvelu oli lyhytikäinen, kestäen vain vuodet 1949-1957. William Fahey Jr. kuva.

Union Pacificin m-10000 aloitti toimintansa 25.helmikuuta 1934 tapahtuneen luovutuksen jälkeen. Kuten Mike Schafer ja Joe Welsh toteavat kirjassaan ”Streamliners: History Of a Railroad Icon”, juna oli tilattu vuotta aiemmin Pullman-standardilta.

se oli ennennäkemätöntä. Sen tyylikäs ulkonäkö, jossa ei ollut laatikkomaisia ominaisuuksia, oli täysin vastoin tuon ajan vakioliikenteen junia, jotka olivat ikäviä, värittömiä ja yleensä hengettömiä.

M-10000 oli täysin päinvastainen, se oli koristeltu Union Pacificin ”Canary Yellow” – ja ”Golden Brown” – nimisellä kaavalla, joka oli aiemmin valittu nimenomaan turvallisuussyistä.

vastaavanlainen versio tästä samasta tallista koristaa varusteita vielä nykyäänkin. Junan korkeus oli 204 jalkaa ja se painoi vain 124 tonnia.

sen voimanlähteenä oli Winton Engine Companyn suunnittelema 600 hevosvoiman tislemoottori, jonka nopeudet kykenivät 110 mph: iin.

nivelletty, kolmen vaunun kokonaisuus sisälsi yhdistetyn sähköauton/Rautatiepostin/matkatavaratilan, 60-paikkaisen vaunun ja buffet-keittiö-tarkkailun, jossa oli istumapaikat 54: lle. Yhteensä junaan mahtui 116 suojeluskuntalaista. M-10000 oli julkisuusmenestys, vaikka sen tislemoottori osoittautui huollossa epätyydyttäväksi.

Notable Streamliners

”Super Chief”: Route, Schedule, Consist & History

”Broadway Limited”: Route, Schedule, Consist & History

”20th Century Limited”: Route, Schedule, Consist & History

”Capitol Limited”: Route, Schedule, Consist & History

”City of Los Angeles”: Route, Schedule, Consist & historia

”California Zephyr”: reitti, aikataulu, koostu & historia

”Empire Builder”: reitti, aikataulu, koostu & historia

”Twin Cities Hiawatha”: Route, Schedule, Consist & History

Atlantic Coast Line

The Champion

Baltimore & Ohio

Abraham Lincoln

Cincinnatian

National Limited

Royal Blue

Boston & Maine

Flying Yankee

Chesapeake & Ohio

Fast Flying Virginian

George Washington

The Sportsman

Chicago & Eastern Illinois

The Whippoorwill

Chicago & North Western

Twin Cities ” 400 ”

Chicago, Burlington & Quincy

Zephyr 9900

Denver Zephyr

Floridan itärannikko

Dixie Flagler

suuri pohjoinen mainoskuva ”Imperiumin rakentajasta” näyttää junan aivan Glacierin kansallispuiston itäpuolella Spotted Robessa (Kilroy) Montanassa vuonna 1947.

Great Northern

Western Star

Gulf, Mobile & Ohio

The Rebel

Abraham Lincoln

Illinois Central

City Of Miami

City Of New Orleans

Green Diamond

Panama Limited

Kansas City Southern

Southern Belle

Delaware, Lackawanna & Western

Phoebe Snow

Lehigh Valley

Black Diamond

Louisville & Nashville

Georgialainen

Gulf Wind

Humming Bird

Pan American

Milwaukee Road

Olympian Hiawatha

Keskilännen Hiawatha

Maine Central

Flying Yankee

Missouri-Kansas-Texas (The Katy)

Texas Special

Missouri Pacific

Texas Eagle

Colorado Eagle

Nashville, Chattanooga, & St. Louis

City of Memphis

New York Central

Empire State Express

Lake Shore Limited

The Mercury

New York, New Haven & Hartford

the Comet

Nickel Plate Road

Nickel Plate limited

samoihin aikoihin Chicago, Burlington & Quincy oli tilannut oman virtaviivaisen junansa (17.kesäkuuta 1933). Se oli myös kolmen auton nivelletty muotoilu, tulevan Pullman-kilpailijan Budd Companyn käsialaa.

sen tärkein moottori oli Winton 8-201-a-dieselmoottori, joka kykeni 660 hevosvoimaan. Juna sai nimen Zephyr 9900, joka myöhemmin nimettiin uudelleen pioneeri Zephyriksi. Se teki yhtä suuren vaikutuksen yleisöön sen jälkeen, kun se paljastettiin Philadelphian Broad Streetin asemalla 18.huhtikuuta 1934.

197-jalkaisessa junassa oli yksinkertainen, mutta elegantti, viisto nokka, joka paransi sen virtaviivaistamisominaisuuksia, kuten yhdistetty sähkövaunu / Rautatieposti / postivarasto, matkatavara / linja-auto ja linja-autoharrastus. Zephyrissä oli vähemmän istumapaikkoja, vain 72 maksavaa asiakasta.

CB&Q kuitenkin kehui junaa huomattavasti luotettavammaksi, sillä sen dieselmoottorissa oli vähemmän ongelmia. Se sai myös suurimman tunnustuksen, kun se teki historiallisen ensiesiintymisensä 26.toukokuuta 1934.

tuona päivänä juna lähti Denveristä kello 5.05 odottaen saapuvansa Chicagoon myöhemmin samana iltana. Keskinopeudellaan 78 mph se suoritti 1,015-mailin matkan vain 14 tunnissa, saapuen tuuliseen kaupunkiin kello 7:10.

Santa Fen itäinen ”San Francisco Chief” astuu F7A #37-C: n johtamalle classic mission-tyyliselle asemalle Stocktonissa Kaliforniassa helmikuussa 1968. Drew Jackschin kuva.

teollisuus ei tuhlannut aikaa jäljittelemällä Burlingtonin ja Union Pacificin tekemisiä. Streamlinerit olivat tulevaisuuden aalto, sillä ne levisivät nopeasti ympäri maata.

Zephyristä ja M-10000: sta tehtiin useita spin-offeja, kuten Boston & Maine ’ s Flying Yankee (lähes identtinen Zephyrin kanssa); New Havenin komeetta; Gulf, Mobile & Ohion kapinallinen; ja Illinois Centralin vihreä timantti (samanlainen kuin M-10000).

valitettavasti kaikki nämä junat törmäsivät käytännöllisyysongelmaan. Niveljunien Akilleen kantapää on se, että jos yhden vaunun sisällä ilmenee ongelmia, koko juna pakotettiin pois tieltä korjattavaksi.

lisäksi kysynnän noustessa istumapaikoista tuli nopeasti ongelma ja ilman vaunujen lisäämistä tarvittaisiin kokonaisia uusia junia. Tilanne ei yksinkertaisesti ollut kestävä.

rautateillä tarvittiin tavanomaista matkustajajunaa, jossa oli yksittäisiä vaunuja tavallisen veturin vetäminä, mutta virtaviivaisina kuten nämä junajunat.

vuonna 1935 Baltimore & Ohio ja Milwaukee Road ottivat käyttöön kaksi ensimmäistä artikuloimatonta streamlineria, elegantti Royal Blue (Washington/Baltimore-New York) ja legendaarinen Hiawatha (Chicago – Twin Cities).

vasemmalta oikealle; Santa Fe F7A #347-C, Southern Pacific e9a #6051 ja Western Pacific F7A #913 asettuivat riviin California State Railroad Museumissa 26.elokuuta 1988. Roger Puta photo.

B&O: n liikennöinti oli ollut olemassa jo vuodesta 1890, jolloin Herbert Harwood Jr: n arvovaltaisen kirjan ”Royal Blue Line: A Classic B&O Train Between Washington And New York” mukaan rautatien koko junakalustoa, joka palveli näitä markkinoita, oli yksinkertaisesti kutsuttu ”Royal Blue-junaksi.”

vuonna 1935 elvyttääkseen notkuvaa matkustajatoimintaansa se lanseerasi virallisen streamlinerin Isoon Omenaan, joka tunnetaan nimellä Royal Blue.

junassa oli American Car & valimon valmistamia kevyitä alumiinivaunuja, joiden voimanlähteenä oli pari englantilaisen näköistä siroa höyryveturia, 4-4-4 Lady Baltimore ja 4-6-4 Lord Baltimore.

lisäksi Electro-Motive Corporationilta ostettiin boxcab-diesel (sisäisesti identtinen tulevan EA: n kanssa, mutta siitä puuttui ulkoinen virtaviivaistaminen) ja sille annettiin numero 50.

lisäksi junassa oli ylimääräisiä mukavuuksia, kuten leveämmät istuimet, täydet ruokailupalvelut (ja lounastiskivaihtoehto), buffet-lounge ja ympäripyöreä Seurahuone.

Kuninkaallinen sininen astui virallisesti palvelukseen 24. kesäkuuta 1935. Vain kuukautta ennen Milwaukee Road lanseerasi Hiawatha Toukokuun 29.päivä.

Union Pacificin ”City of Los Angeles” saapuu Los Angelesin Union Passenger Terminaliin ohittaessaan Mission Towerin maaliskuussa 1971. Drew Jackschin kuva.

Hiawatha oli myös aluksi höyrykäyttöinen, ja siinä oli American Locomotive Companyn valmistama legendaarinen 4-4-2 ’ s (Class A). Tässä junassa oli kyse nopeudesta.

kirjassaan” The Hiawatha Story ” kirjailija Jim Scribbins toteaa, kuinka nopeita nämä atlantislaiset olivat toukokuussa pidetyissä koeajoissa 15, 1935:

”niiden oli tarkoitus ajaa 100 mph: n nopeudella ja saavuttaa 120 mph: n nopeus – tarvittaessa runsaasti varavoimaa…Toukokuun 8. päivänä No. 1 saavutti 90 mph 500 tonnin junalla.

suurtapahtuma oli kuitenkin toukokuun 15.päivän Edestakainen matka Milwaukeen ja New Lissabonin välillä moottorilla nro 2. Moottorimies Ed Donahuella oli täydellinen Hiawatha-varustus.

juna, joka oli huolellisesti ajoitettu kuhunkin mailipylvääseen sekuntikelloineen ja kronometreineen, loafed pitkin 65-75 mph niin pitkälle kuin Watertown ’just to get the feel of things’, sitten tehtiin päätös, että loppumatkan aikana selvitetään, kuinka nopeasti mukava matka voitaisiin saavuttaa.

yhdeksänkymmentäyksi mph tuntui 45. Klo 100 mph huuto purkautui mekaanisen osaston henkilöstö tekee ajoitus-103.5…105…105.5…109, ja silti mukava. Lopulta tuli 112,5 ja ruuna kulki kuin unelma. Kuppilassa täysi vesilasi piti jokaisen pisaran.

matka uuteen Lissaboniin oli vaatinut 113 minuuttia 136 mailin matkalla, lähtö-ja pysähtymiskeskiarvo oli 74,9 mph, ja 112,5 mph oli säilynyt vaivatta 14 Mailin ajan…Veturi ajoi veturi Donahuen mukaan sitä paremmin, mitä nopeammin hän kulki.”

Milwaukee Roadin juna numero 5, länteen menevä ”Morning Hiawatha”, kulkee Pewaukeen, Wisconsinin, kautta joulukuussa 1964. Roger Puta photo.

atlantislaiset törmäsivät myöhemmin uudempiin 4-6-4 Hudsoneihin (luokka F-7) syksyllä 1938. Näillä koneilla ei ollut ongelmia vastineidensa kanssa, jotka kykenevät myös yli 100 mph: n nopeuksiin.

Milwaukee sai kiitosta Hiawatha-kalustostaan, jonka alkuperäinen kalusto oli kotivalmistettu sen liikkeissä Milwaukeessa, Wisconsinissa (vetureita lukuun ottamatta).

vaikka junien nopeus ja ulkoinen loistokkuus hurmasivat yleisön, sisätilojen majoitustilat olivat yhtä hulppeat kuuluisine ”Tip-Top-Tap”-ravintoloineen-buffet-kuppiloineen, kolmine kallistuvine istuinvaunuineen, olohuoneineen ja seurueineen.

muissa lippulaivapalveluissa, kuten Super Chiefissä ja Empire Builderissa, oli samanlainen mukavuustaso ja suunnittelijat näkivät paljon vaivaa varmistaakseen, että jokaiseen junaan oli saavutettu juuri oikea teema.

kuten Bob Johnson, Joe Welsh ja Mike Schafer huomauttavat kirjassaan ”The Art Of the Streamliner”, insinööreillä oli aina aikaraja:

”tunnettu arkkitehti John Harbeson arvioi aikoinaan suunnitelleensa Budd Companylle yli kolmekymmentä junaa – eikä hänellä ollut koskaan kolmea viikkoa enempää aikaa luoda yhtäkään niistä.”Nämä miehet käyttivät myös aikaa saadakseen tietoa kunkin junan nimenomaisesta käyttöalueesta ja sen rautatien historiasta.

Norfolk & Läntinen

Pocahontas

Powhatan Arrow

Pohjoinen Tyynimeri

North Coast Limited

Mainstreeter

Pennsylvania

”Modernismin Laivasto”

Congressional Service

Liberty Limited

Senator

South Wind

Spirit Of St. Louis

Reading

Crusader

Denver & Rio Grande Western (Rio Grande)

Prospector

Chicago, Rock Island & Pacific (Rock Island)

Rocky Mountain Rocket

Golden State

St. Louis – San Francisco (Frisco)

Texas Special

Atchison, Topeka & Santa Fe (Santa Fe)

The Chief

El Capitan

Seaboard Air Line

Gulf Wind

Silver Comet

Silver Meteor

Silver Star

Southern Pacific

The Daylights

Lark

San Joaquin Daylight

Shasta Daylight

Sunbeam

Sunset Limited

Golden State

Southern Railway

Crescent

Royal Palm

Southern

Tennessean

Union Pacific

M-10000

Challenger

Upin ”City” Fleet of Streamliners: Chicagoon matkalla olleet liikennöivät yhdessä C&NW: n kanssa ja sen jälkeen Milwaukee Road 1955

City of Los Angeles

City of Portland

City of San Francisco

City of Denver

City of St. Louis

City of Salina

Wabash

Blue Bird

muut junat

GM ’ s Aerotrain

Flamingo

Pelican

Havana Special

Rexall Train

1930-luvun lopulla kiiltävistä, Sulavalinjaisista ja nopeista Henkilöjunista oli nopeasti tulossa pakollinen tunne, sillä lähes jokaisella suurella rautatiellä oli ainakin yksi käytössä vuoteen 1940 mennessä.

jotkut tunnetummat joko debytoivat tai kastettiin uudelleen silloin mukaan:

• Pennsylvania ’s Broadway Limited (kesäkuu 6, 1938)
• New York Central’ s 20th Century Limited (kesäkuu 6, 1938)
• B&O ’s Capitol Limited (marraskuu 23, 1938)
• Union Pacificin mannertenvälinen kaupunkilaivasto (1935-1936)
• Southern Pacific’ s Daylight (maaliskuu 21, 1937)

toisen maailmansodan alkaminen pysäytti streamlinerien etenemisen ja kaikki ponnistelut keskittyivät sodanaikaiseen tuotantoon (valitettavasti New York Centralin Empire State Expressin käyttöönotto 7. joulukuuta 1941 jäi paljon merkittävämmän tapahtuma Yhdysvaltain historiassa).

Streamliner mania jatkui sodan jälkeen kysynnän vähenemisestä huolimatta, kun rautatiet käyttivät ylenpalttisesti uutta kalustoa yleisen kiinnostuksen elvyttämisen toivossa.

esimerkiksi NYC käytti sodan aikana ja heti sen jälkeen ällistyttävät 90 miljoonaa dollaria yhteensä 720 uuteen autoon, joita rakensivat kehuttu Pullman-Standard (”maailman suurin hotelli”), Budd Company ja American Car & valimo.

kävi ilmi, että joidenkin höyryveturien kauniisti muotoiltu verhoilu jäi lyhytaikaiseksi, kun Electro-Motive pääsi mukaan virtaviivaiseen konseptiin EA-dieselillään vuonna 1937.

ensin B&O, ja pian sen jälkeen Santa Fe (E1), nämä koneet saattoivat toimia edelleen, mutta niiden ylläpito vaati vähemmän työtunteja.

tämän alkuperäisen version voimanlähteenä oli kaksi 900-hevosvoimaista, 12-sylinteristä 201-a Winton-moottoria. Santa Fe varusti E1-versionsa premier Super Chiefiin.

juna oli ylellisempi versio Chiefistä ja esiteltiin kilpailemaan Union Pacificin Los Angelesin kaupungin kanssa.

se menestyi heti, ja siinä oli näyttävä punakeltainen maalaustyyli (Knickerbockerin kuuluisa Warbonnet-väriveistos), jossa oli vastaavat Buddin valmistamat ruostumattomasta teräksestä valmistetut autot.

koko juna oli mallinnettu lounaisosien intiaaniheimojen mukaan. Vertailun vuoksi B&O hyödynsi EA: nsa premier Capitol Limitedillä (Chicago – New York) Mount Clare-liikkeidensä avulla, jotka virtaviivaistivat tavallisia raskassarjalaisia autoja vastaamaan uusia dieseleitä.

Missouri Pacificin ”Colorado Eagle” perääntyy St. Louis Union Stationille sen ajettua itään Kansas Citystä ja muista läntisistä pisteistä lokakuussa 1957. Donald Smithin kuva.

ponnisteluistaan huolimatta rautatiet seurasivat avuttomina, kun matkustajaliikenne romahti, eivätkä edes uudet laitteet ja mainoskampanjat kyenneet huojuttamaan matkustajia takaisin kiskoille.

teollisuus taipui pois markkinoilta, kun Ja missä ne voisivat autoina ja lentokoneina vähitellen murensi liiketoimintaa.

Interstate Commerce Commissionin tiukan valvonnan vuoksi monilla, erityisesti suurimmilla rautateillä, oli vaikeuksia poistaa palveluja kokonaan.

1960-luvulle tultaessa jopa lippukunnat olivat vakavassa laskussa (New York Central päätti peruuttaa arvostetun 20th Century Limitedin ennen vuoden 1968 fuusiota PRR: n kanssa), kun taas vain vahvimmat rahtikuljetukset, kuten Santa Fe ja Union Pacific, jatkoivat juniensa liikennöintiä huippumajoituksin.

rautateiden etsiessä epätoivoisesti ulospääsytietä suuret autonrakentajat lopettivat perinteisen kaluston tuotannon ja Pullman lopetti kokonaan vuoden 1968 lopulla.

heidän toiveensa toteutui vuoteen 1971 mennessä, kun perustettiin National Railroad Passenger Corporation eli Amtrak. Se lievensi monien liikenteenharjoittajien velvollisuuksia.

nykyään Amtrak tarjoaa edelleen intercity-palveluja eri puolilla maata, vaikkakin typistetyn verkon kautta ja huomattavasti vähemmän laivalla olevia palveluja kuin nämä streamlinerit tarjoavat.

1. Koti

”

2. Striimaajat