kun naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan näennäisesti hankala ongelma nousee edelleen otsikoihin uusilla ja yhä raaemmilla tavoilla (esimerkiksi Lähi-idän konfliktialueilla), kiinnitämme jälleen perustellusti huomiomme väkivallan tekijöihin ja niiden henkilöiden motiiveihin ja uskomuksiin, jotka ”syyllistyvät” sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan (GBV). Näitä motiiveja ovat oikeuden tunne, vallankäytön yritys ja harhaluulot moraalisesta tai uskonnollisesta auktoriteetista.
mutta GBV on yhtä paljon seurausta laiminlyönneistä kuin komission toimista, ja tässä virassa haluan pohtia sellaisten yksilöiden ja instituutioiden syyllisyyttä, jotka helpottavat ja ehkä jopa kannustavat GBV: tä tukemalla tietoisesti tai tiedostamatta GBV: n neljättä motivaatiota – helppoutta, jolla se voidaan suorittaa. Kun tunnustetaan tällaisten laiminlyöntien rooli GBV: n esiintyvyydessä ja yleisyydessä, seuraava askel on saattaa vastuuseen ne, jotka ovat syyllistyneet tällaiseen laiminlyöntiin, samalla tavalla kuin pyrimme kouluttamaan, rankaisemaan tai hyljeksimään niitä, jotka ovat syyllistyneet komission toimiin.
laiminlyönnit tapahtuvat kaikilla tasoilla; esimerkiksi perheissä, jotka salaavat todisteita GBV: stä oletetun kodin turvallisuuden puitteissa – ja muistuttavat, että jopa 80% GBV: n maailmanlaajuisesti tekemistä teoista on läheisten sukulaisten ja läheisten, ei tuntemattomien, tekemiä. Väärät käsitykset perheen kunniasta ja häpeästä, hämmennys GBV: n tekijöiden paljastamisesta, kieltäytyminen uskomasta, että perheenjäsenet voivat olla saalistajia, patriarkaaliset normit, joiden mukaan on oikein lyödä tai kiusata naisia, kaikki lisäävät suuresti sitä helppoutta, jolla naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan taipuvaiset tuntevat rohkaistuvansa tällaiseen väkivaltaan.
laiminlyönnit ovat ilmeisiä myös oikeusjärjestelmissä, jotka eivät ehkä päästä helpolla GBV: n tekijöitä, mutta jättävät huomiotta irstaat julkisuuden henkilöt (erityisesti vaaleilla valitut virkamiehet), jotka joskus hyväksyvät GBV: n merkityksettömänä, harmittomana tai tahattomana kepposena, jota nuoret miehet tekevät energiaa säästäen, ja toisinaan syyttävät GBV: stä tällaisen väkivallan uhreja siitä, etteivät he puhu, pukeudu tai liiku oikealla tavalla ja oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Meillä on lukemattomia esimerkkejä tällaisista vastuuttomista julkisista kommenteista, ja mielestäni näiden tuomittavien näkemysten Esittäjät ansaitsevat samanlaisen rangaistuksen kuin ne, jotka esittävät näitä näkemyksiä. Oikeudellinen tai poliittinen kehys, jossa tämä velvollisuus jätetään pois, on näin ollen syyllinen GBV: hen.
sitten on valtio – joka on usein syyllinen GBV: hen laiminlyönneillään. Sen lisäksi, että hallitukset kansallisella ja paikallisella tasolla laiminlyövät usein velvollisuutensa juurruttaa pitkän aikavälin sosiaalinen ja moraalinen muutos, jota tarvitaan sellaisen yhteiskunnan luomiseksi, jossa GBV: lle on nollatoleranssi, ne syyllistyvät myös GBV: hen välittömämmällä ja käytännöllisemmällä tasolla, jos ne jättävät luomatta olosuhteet, joissa GBV: stä tulee vaikea tai jopa mahdoton.
voidaan ajatella niin monia esimerkkejä tällaisesta valtiotason velvollisuuksien kumoamisesta-turvallisten julkisten kulkuneuvojen tarjoamatta jättäminen työssäkäyville naisille tai opiskelijoille; se, ettei naisille ja tytöille ole järjestetty kirkkaasti valaistuja teitä navigoitavaksi, se, että GBV: stä ei ole tarjottu turvaa tytöille kouluissa, se, että heikossa asemassa olevien väestöryhmien suojelusta vastaavia henkilöitä ei ole valvottu esimerkiksi pakolaisleireillä tai konfliktialueilla. Kaikki nämä laiminlyönnit lisäävät komission toimien helppoutta ja luottamusta.
niiden, jotka vastustavat GBV: n hellittämätöntä toimintaa kaikkialla maailmassa, on protestoitava äänekkäämmin, että GBV: n rajoitteita ei oteta käyttöön niin sanotusti ”maantieteellisesti”. Vaikka pidämme yksilöitä ja laitoksia vastuullisina siitä, että ne eivät opeta pojille ja miehille, että naiset eivät ole pahoinpitelystä, että ne eivät ota käyttöön tiukempia lakeja seksuaalista häirintää ja väkivaltaa vastaan, että ne eivät noudata naisten (ja oikeastaan kaikkien heikossa asemassa olevien vähemmistöjen) kunnioittavaa kohtelua koskevia julkisia normeja, nämä pidemmän aikavälin tavoitteet on yhdistettävä yhtä kiivaasti vaatimuksiin suuremmasta vastuusta laiminlyönneistä, jotka tekevät näistä yksilöistä ja instituutioista GBV: n kumppaneita ja ylläpitäjiä.