suosittujen soolojazz-tanssiaskelten historia

Soolojazz-tanssi on käynyt läpi monia muutoksia vuosien varrella, mutta klassisten ja suosittujen soolojazz-tanssiaskelten alkuperän oppiminen on avain jazztanssijana kasvamiseen. Tässä esitän lyhyen katsauksen joidenkin suosituimpien ja edelleen käytettyjen soolojazz – tanssiaskeleiden historiaan.

Jazz on afroamerikkalainen tanssimuoto, jolla on länsiafrikkalaiset juuret. Tietäen juuret ja historia solo jazz tanssi vaiheet on tärkeää paitsi arvostusta kulttuurin ja sen luojat, se auttaa myös löytää ja ilmentää Soolo jazz tanssi liikkeen syvemmällä tasolla, joten ymmärrät ” miksi ”ei vain ”miten”.

klassisen Soolojazz-tanssin sanaston oppiminen on välttämätöntä, jos haluaa ”puhua” tyylin kieltä. Sen avulla voit luoda, kasvaa, keksiä ja improvisoida soolojazz-tanssissa ja jazzmusiikissa ja siihen liittyvissä tyyleissä. Improvisaatio on kaiken jazztanssin identiteetti.

Groove Walk tai Walking with a groove

afroamerikkalaiset ”jalostaa kaiken liikkeen tanssittavan eleganssin suuntaan. Heidän työliikkeistään tulee Soolojazz – tanssiliikkeitä ja niin myös heidän soittoliikkeitään; ja niin tekevät kaikki heidän päivittäin käyttämänsä liikkeet, mukaan lukien tapa, jolla he kävelevät, seisovat, kääntyvät, heiluttavat, kättelevät, kurottautuvat tai tekevät mitä tahansa elettä” (”Steppin’ on the Blues”)

Groove walk on soolojazz-tanssin olennainen rakennuspalikka. Suurin piirtein kaikki askeleet tehdään pomppimalla ja groovella. Ja riittää jo, että alkaa tanssia swingin ja jazzin tahtiin.

huomaat, että monet askeleet ovat itse asiassa vain groove-kävelyä, jossa on tietty ”mauste”, kuten jalkojen tai polvien kierre tai aksentti, jotka on sävelletty tai loopattu (katso fall of the log, suzy Q, cross step, jne).

polyrytmit Soolojazzissa

groovekävelyssä voi kokea yhden afrikkalaisen ja afroamerikkalaisen mustan tanssin perinteen pääkomponenteista – polyrytmin. Kehosi värisee 4/4-tuntumassa, sykkii ja pomppii joka tahtiin. Astut ja tuotat rytmiä jaloissasi vain puoliajalla 1. ja 3. Ja viimeinen silaus on snap back beat 2 ja 4!

kirjailija Welsh-Asante luettelee afrikkalaisesta tanssista seitsemän ”aistia”•, joiden täytyy olla läsnä: polyrytmi, polysentrismi, kaarevuus, dimensionaliteetti, eeppinen muisti, holistisuus ja toisto. (African Dance: An Artistic, Historical, and Philosophical Inquiry, s.212)

yhteenvetona voidaan todeta, että polyrytmi syntyy, kun useat ruumiinosat tuottavat eri rytmejä samanaikaisesti. Tämä tunne voi liittyä kaikkiin ja jokaiseen askeleeseen soolojazzissa.

•mustien tanssien lyhyessä historiassa ja yksintanssin aisteissa on piirteitä, joita kuvailen kokonaisuudessaan. Aistit muodostavat kokonaisuuden maantieteestä tai teemasta riippumatta. Ominaisuudet viittaavat itse tanssin ominaisuuksiin.

polkee Soolojazzissa

yksi kauneimmista perkussiivisista soolojazzin askeleista. Kuten aiemmin puhuimme kehon asennosta ja aikomus mustissa tansseissa on suunnattu maahan. Ei ole parempaa liikettä kuin tallomiset edustamaan tuota yhteyttä maahan.

”monet (afrikkalaiset) tanssit suuntautuvat kohti maata, tunnustaen sen tehtävän ravinnonlähteenä, mutta myös esi-isiensä lepopaikkana. Sekä ravitseva ruoka että viisas esi-isien tieto ruokkivat yksilöä ja ryhmää; niinpä jalkoja käytetään ihmisen ja maan välisen suhteen maksimointiin ja korostamiseen. Lättäjalkoja käytetään laahustamiseen, tallomiseen, harjaamiseen, laiduntamiseen niin, että maa muuten syleilee maata koko jalalla. Monesti, kun jalka nostetaan, painotetaan jalan palauttamista maahan mahdollisimman nopeasti, pitäen yhteyttä maahan.”(”Hot Feet and Social Change: African Dance and Diaspora Communities”)

Kick Ball Change

mustien tanssien lyhyttä historiaa käsittelevässä blogikirjoituksessa puhuin Synkopaatiosta & svengaavasta 8th Notesta Soolojazz-tanssin perusteina. Svengaava 8th note on rytmin nimi ja sillä on monia nimiä ja muotoja soolojazz-tanssissa. Rytmi on yksi, muotoja on monia. Kick Ball change on yksi niistä ja se on yksi yleisimmin käytetyistä muodoista monissa afrikkalaisissa ja mustissa amerikkalaisissa tansseissa.

Propulsiorytmi on yksi afroamerikkalaisten tanssien tunnusmerkeistä. Tärkeintä on kuulla ja pitää rytmi (eli vahva nuotti, pulssi), mutta yhtä tärkeää on osata kaunistella sitä ja leikkiä sillä. Kick Ball muutos askel voit tehdä niin. Yhtä tämä vaihe on alku monimutkaisempi jalkatyö, kuten Shorty George, Apple Jacks, Puoliaikatauko, saksipotkuja ja niin edelleen.

Soolojazzin tanssiaskeleet & heidän nimensä

seuraavaksi siirrytään koreografisempaan jalkatyöhön. Askel on jo pieni sekvenssi, pieni koreografia. On aina erittäin mielenkiintoista tarkastella alkuperä askel sekä niiden nimet.

afrikkalaisista johdettujen tanssien ja askelten nimet ovat ”puhuvia”. Jotkut askeleet kantavat matkimiensa eläinten nimiä (Kamelikävely), jotkut kantavat luojan nimeä (Shorty George), jotkut vain heijastavat tiettyä toimintaa (Shim Sham Shimmy).

takaisin aikaan, jolloin ei ollut kouluja, joissa voisi opetella steppiä tai soolojazzia. Ihmiset tanssivat kadulla, harjoittelivat kodeissa, takalavalla tai takapihoilla. Jokainen Etsi ja loi omaa ainutlaatuista tyyliään ja muotojaan. Mustalle tanssijalle oli oleellista olla ainutlaatuinen ja tunnistettava, sillä se oli ainoa tapa saada keikka tai voittaa kilpailu. Kyse oli palkan saamisesta ja selviytymisestä.

useimmiten et haluaisi opettaa kenellekään askeltasi juuri tästä syystä. Itse asiassa, kuten Bill” Bojangles ”Robinson teki, sinä suojelisit ”allekirjoituksiasi” ”tavaramerkillä” niitä ja häpäisemällä matkijoita.

joskus tanssijat opettivat sinulle askeleensa ja he varmistivat, että muistat sen olleen heidän askeleensa, heidän nimensä. Näin heidät ja heidän perintönsä voitiin muistaa.

näin suuri afroamerikkalainen steppaaja ja koreografi Cholly Atkins puhuu askeleista ja niiden nimistä teoksessa ”Class Act: The Jazz Life of koreografi Cholly Atkins”:

”vuosia sitten saattoi istua ja katsoa kertosäkeitä ja tanssiaskelia. Lopulta joku tuli ja nosti yhden noista yhdistelmistä esiin ja teki siitä tanssin, kuten Suzie-Q tai boogie woogie. Niin rekkaliikenne taisi syntyä. Rekkakuski saattoi olla alkujaan askel, jonka joku koreografia tai tuottaja näki pojan tekevän kadulla. Ehkä sillä ei ollut nimeä ensin. Toisaalta joku tanssija kertosäkeessä olisi voinut keksiä sen. Useimmiten emme pystyneet jäljittämään tarkasti, mistä nämä aidot jazz-askeleet ja tanssit ovat peräisin. On selvää, että ne ovat kehittyneet osana mustia tanssityylejä. Mutta tiesimme vain, että he olivat täällä!”

Soolojazz – tanssiaskel 1-Tackie Annie

Tackie Annie tai Tack Annie on askel, joka oli alun perin harjoilla, laahuksilla ja hanoilla toteutettu steppiaskel.

tämän tyypillisen autenttisen jazzin nimen alkuperästä on runsaasti tarinoita.

” askeleet saivat yleensä nimensä joko jäljitelmälähteen (esimerkiksi eläin) tai muuton yhdistämisen yhteydessä tai sen henkilön mukaan, joka loi ne ja teki ne paremmin kuin kukaan muu. Shorty Snowden keksi Shorty Georgen, ja”shuffle step known as the Tack Annie was by a taskuvaras named Annie”
– ”Dancing, a Guide for the Dancer You Can be”

”the World of Earl Hines”, yhdysvaltalainen jazzpianisti Earl Hines myöntää, että Chicagossa 1920 – luvun puolivälissä oli nainen nimeltä Tack Annie. Hänellä oli pari tyttöystävää, jotka pitivät hänestä huolta. Näyttää siltä, että Tack Annie oli karkein nainen, jonka hän oli koskaan nähnyt tässä elämässä, niin kova, että tarvittiin useita miehiä pitämään hänet aloillaan” (Dance, the World of Hines, s.35)

harlemilaisen jazztanssin tutkijan Harri Heinilan mukaan steppitanssijat Leonard Reed ja William Bryant, jotka tekivät Shim Shamin koreografian, saivat Tack Annien Jack Wiggins-nimiseltä steppaajalta, joka teki tempun nimeltä ’Pull it’. Hänellä oli tapana sanoa yleisölle: ”Haluatko, että vedän sen”. Vastaus oli yleensä ” kyllä!”.

kerran hän oli esiintymässä yleisölle, jossa oli myös hänen tyttöystävänsä Annie. Jack sanoi nuo sanat uudelleen ja lisäsi: ”Annie next step may be mauton, but I gonna do it for you!”

Solo jazz dance step 2 – Fishtail

yksi länsiafrikkalaisen perinteen tunnusmerkeistä ovat eläimelliset jäljitelmät. Sen näkee varmasti monissa liikkeissä. Kalanpyrstö on yksi niistä. Myös kansankielisen mustan jazztanssiliikkeen runsas sanavarasto kuvastaa usein liikkeen luonnetta ja kehon käyttöä sekä kasvoja ja käsiä. Katso nimet vaiheet kuten siipi, Stomp, Fishtail, musta pohja, käärme lonkat ja niin edelleen.

Al Minnsin voi nähdä tanssivan kalanhäntää ”The Spirit Moves” – sarjassa:

Solo Jazz dance step 3-The Charleston

Lue koko artikkeli Charlestonin historiasta.

Charleston-tanssilla oli mahdollisesti suurin vaikutus amerikkalaiseen kulttuuriin. Orjuutetut afrikkalaiset toivat sen Kongosta Etelä-Carolinan Charlestoniin juba-tanssina, josta sitten hitaasti kehittyi niin sanottu Charleston. / ../ Afrikassa tanssia kutsutaan kuitenkin nimellä Juba tai Djouba. Charleston – nimen Juba-tanssille antoivat eurooppalaiset Amerikanamerikkalaiset Africanisms in American Culture, s.52

20 – luvun villitys meni täyteen vauhtiin, kun koreografi Elida Webb Dawson, afroamerikkalainen tanssija ja koreografi Harlemin Cotton Clubilla, esitteli Charleston in Runnin’ Wild (1923) – amerikkalaisen mustan Broadway-musikaalikomedian. Hänen liikkeitään säesti James P. Johnsonin ja Cecil Mackin säveltämä” The Charleston ” – sävelmä. Tyypillinen Charleston-rytmi, jonka James P. Johnson kertoi kuulleensa ensi kertaa Charleston Cityn satamatyöntekijöiltä, joissa oli mukana lukon rytmi.

”The Roaring Twenties” – kappaleen aikana Josephine Baker, kuuluisa musta amerikkalainen tanssija, esitteli tämän tanssin eurooppalaisille yleisöille.

Charleston step has it ’ s eras and it changed with time and place. Se alkoi askeleena, jossa oli käänteitä laiskalla tavalla, sitten muuttui hullun villiksi potkuliikkeeksi.

tässä on cholly Atkinsin vaihtoehtoinen ajatus Charleston step and dance-kappaleen synnystä ” Class Act: Koreografi Cholly Atkinsin Jazz-elämä”

”otetaan esimerkiksi Charleston-askel. Se tuli Etelä-Carolinasta ehjänä ja esiteltiin Broadway-show ’ssa, Running’ Wildissa. Niin minulle aina sanottiin. Mutta tämä juttu on todella monimutkainen, – johtuen kaikesta toisiinsa kietoutumisesta ja päällekkäisyydestä, mitä tapahtui. Oli niin paljon ristiinlankeemusta paikasta toiseen-kadulta , teatterista, tanssisalilta, yökerhosta. Kaikki tanssit tulivat aidosta jazzista ja koreografioitiin lavalle.”

Soolojazzin tanssiaskel 4-Fall Off the Log

”Fall off the log (falling-off-the – log / falling off a log) – kiertoliike, joka koostuu laahuksista ja toisen jalan siirtymisestä ja uudelleen kääntymisestä toisen jalan yli, keho nojaten sivuttain-”Brotherhood in Rhythm”

Falling-off-a-log on yhtä hyvin kuvattu askeleeksi, joka muistuttaa Buffalon tap-tanssiaskelta, mutta johon on lisätty nojatauko). Kyseessä on niin sanottu matkavaihe. Askelluksen tärkein rytminen idea on takapotkujen korostaminen potkussa. Siinä hetkessä koko ruumis painuu maahan. Mustissa tansseissa on vahvasti kehitetty jäljittelyn ja jäljittelyn taito. Pölkyltä putoaminen jäljittelee tätä varsinaista putoamisprosessia.

Soolojazzitanssiaskel 5 – Suzy Q

Susie Q, Suzie Q tai Suzy-Q on kansanomainen tanssiaskel, jonka laahustava ja liukuva askel (kuten myös tapissa) otettiin käyttöön Cotton Clubilla vuonna 1936. Nimen ”Suzie Q” alkuperä on epävarma. Nimeen on viittaus Lil Hardin Armstrongin vuoden 1936 kappaleessa Doin’ The Suzie-Q

voit nähdä Suzie Q: n esittäjinä Al Minns, Pepsi Bethel, Leon James, Ester Washington, Sandra Gibson The Spirit Moves-elokuvassa:

Solo Jazz dance step 6-Camel Walk

”orjuutetun väestön tanssit nimettiin ja koreografioitiin usein eläinten liikkeiden mukaan” – (Ring-huuto, Wheel About)

Kamelikävely on yksi niistä. Se on soolojazz – tanssiaskel, joka muistuttaa läheisesti kamelin knock – kneed-kävelyä.

Soolojazz – tanssiaskel 7-Boogie back

tässä on hämmästyttävä soolojazz-tanssiaskel, jossa on useita kerroksia. Voit tehdä sen kuormien kehon liikettä ja tärinää ja myös yrittää swing se lisäämällä jo tuttu potkupallon vaihto, swinging 8th step. Askelen tarkoituksena on kohti maata, maata tai muiden tanssijoiden jalkoja, tukea tulta ja energiaa hilloympyrässä tai sypherissä.

Soolojazz – tanssiaskel 8-Shorty George

the Shorty George, lindy hopin ja jazzin merkkiaskel, sai nimensä afroamerikkalaisen jitterbugin ja Lindy hop – tanssija ”Shorty” George Snowdenin (4. heinäkuuta 1904-toukokuu 1982) mukaan 1930-luvulla.

Snowden oli ylistetty tanssija Savoy Ballroomissa. Tarina on mielenkiintoinen. George Snowden oli lyhyt mies, vain noin 5 jalkaa pitkä ja hänellä oli melko näyttävästi pitkä tanssipari nimeltään Big Bea se oli heidän ”juttu”, ominaisuus. He todella tekivät tanssitaiteensa hänen pituutensa ympärille. George hyppäisi halkioon, jotta iso Bea kääntyisi kainalossa.

Shortylle annetaan usein kunnia siitä, että hän on antanut Lindy hopille nimensä. Charles Lindberghin (tunnetaan nimellä” Lucky Lindy”), kuten sanomalehdissä sanottiin,” hyppäsi ” Atlantin yli, New Yorkissa järjestettiin hyväntekeväisyystanssimaraton vuonna 1928. Toimittaja näki Snowdenin irtautuvan kumppanistaan ja improvisoivan muutaman askeleen. ”Mitä tuo oli!?”hän kysyi. Snowden mietti hetken ja vastasi: ”I’ m doing ’the Hop … the Lindy Hop”. Ja niin nimi jäi. (lähde Savoy Style)

jazztanssissa vasta elokuvatuotannon yleistyttyä muotoja ja tyyliä alettiin dokumentoida.

Solo Jazz dance step 9 – Applejack

Apple Jacks, Applejack (tanssi) on 1940–luvulla kehitetty jazztanssiaskel

”Applejack (1930-1950) viina, erityisesti bootleg viina, ns. Applejack n. (1950-1960-luku) all-purpose tag name for dances” (Juba to jive: the dictionary of African – American slang, s.10)

Solo Jazz dance step 10-Half Break

Rhythm break-askeleet ovat varmasti tunnusomainen piirre Afrikkalaiselle tanssiperinteelle. Tapissa ja Jazzissa half break on askel 4 tahdilla ja alkaa backbeatilla. Taukoaskeleet ovat niitä, jotka yleensä suoritetaan jazzlauseen tai-muodon lopussa lauseen tiivistämiseksi tai viimeistelemiseksi. Menestys suorittaa tämän vaiheen on vapauttaa. Muista, että suuri afroamerikkalainen säveltäjä Duke Ellington sanoi ”Jazzissa we don’ t push it, we let it fall”. Pidä se mielessä, kun teet pallonvaihto, joka on svengaava 8. nuotin. Pyörtymiseen tarvitaan tippa. Kaikki rytmin taukoaskeleet tahtovat painua maahan.

Solo Jazz dance step 11 – Full Break tai T. O. B. A break

toinen nimi tälle askeleelle on T. O. B. A. break. T. O. B. A. break oli osa Shim Sham live-koreografiaa, jonka Leonard Reed ja Willie Bryant loivat vuoden 1927 tienoilla. Tauko on 8-laskuaskel ja kantaa siksi ”toista” nimeä ”full break”.

T. O.B. A. tulee sanoista Theatre Owners Booking Association. Se oli musta vaudeville piiri, joka kehitti ja edisti musta lahjakkuutta ja catered mustalle yleisölle 1920-luvulla. keskuudessa musta tanssijat lyhenne TOBA luettiin ”Kova musta toimijoiden”.

tässä on Chester Whitmore, amerikkalainen tanssija, muusikko ja koreografi, Fayard Nicholasin suojatti (Nicholasin veljeksistä), joka näyttää ja puhuu T. O. B. A Breakin versioista:

Soolojazzin tanssiaskeleet improvisaationa ”tauko”

”improvisaatio, mustalle idiomaattiselle tanssijalle … on avaintekijä kansankielisen tanssin luomisessa. From the 19th century cakewalk through the Charleston of the twenties and the Lindy hop of the thirties and fortties, Black dancers inserted an improvisational ”break” that allowed couples to separate at various points so that they could have maximum freedom of movement” (The Routledge Dance Studies Reader, s.232)

on tärkeää mainita, että paritanssit ovat johdannainen eurooppalaisesta perinteestä Afroamerikkalaisissa tansseissa, kuten cakewalk, Charleston, Lindy hop, shag, foxtrot jne. Länsi-Afrikassa ei näytä olevan lähitanssiperinnettä. Erossa Tanssiminen mahdollistaa paremman dialogin musiikin kanssa.

kuitenkin improvisaation, kokeilun ja imitaation avulla lindy hopin varhaiset afroamerikkalaiset keksijät loivat tyylin, joka oli omanlaisensa, löytäen tilaa improvisaatiolle ja tutkimukselle paritanssissa. Samalla paljon tilaa tauko aways ja yksin hetkiä ilmaista yksilöllisyyttä täysin.

tämä soolotanssin korostaminen tulee myös välttämättömäksi, kun puhutaan Jamipiireistä ja jameista, joissa tanssijoita kannustetaan astumaan ihmisympyrään ja tanssimaan yleensä hyvin nopeassa tempossa näyttääkseen virtuositeettinsa, tyylinsä ja yksilöllisen ilmaisunsa, jotka taas juontuvat afrikkalaisista kehähuutojen ja kehien perinteistä.

” ain ’t what you do, it’ s the way that you do it ”

no matter what steps you are doingissa tärkeintä Jazzissa on tyyli, musikaalisuus ja persoonallisuus. ”Ain’ t what you do, it ’s the way that you do it”, kuten kuuluisa kappale kuuluu. Jazz on elävä organismi, se vaatii innovaatiota, raikkautta ja luovuutta. Klassisten askelten, niiden juurien ja alkuperien tunteminen on välttämätöntä eteenpäin pääsemiseksi.

”hyvä tanssija on se, joka keskustelee musiikin kanssa, kuulee ja tuntee rytmin selvästi ja kykenee käyttämään kehon eri osia rytmien visualisointiin ”(Steppin ’ on the Blues, p. 15)

minulle Tämä video Albert (Al) Minnsistä ja Leon Jamesista juhlimassa kertoo kaiken. Kukapa ei haluaisi omistaa juhlia kuten nämä kaksi uskomatonta afroamerikkalaista tanssijaa.

kuten aina, tämä on lyhyt yhteenveto klassisista Soolojazzin tanssiaskelista, on niin paljon opittavaa, joten saat lukea alla olevista resursseista.

kun opiskelet soolojazzia verkossa tai otat jazztanssitunteja verkossa, Tämä on olennaista oppimiselle ja voi vain auttaa parantamaan sitä. Saatat kysyä Ksenialta, onko tämä tarpeen? tai Ksenia onko tärkeämpää, että käytän aikaa tanssimiseen kuin oppimiseen? Minulle he kokoontuvat yhteen, oppivat tanssimaan netissä, lukevat sitten kirjoja junassa ja harjoittelevat toimistossa tai lähellä. Käy lähikursseilla. Kaikki tämä auttaa sinua matkalla tulossa hämmästyttävä solo jazz tanssija!

lähteet:

1. Steppin’ on the Blues the Visible Rhythms of African American dance by Jacqui Malone
2. Ring Shout, Wheel About: the Racial Politics of Music and Dance in North American Slavery By Katrina Dynne Thompson
3. Hot Feet and Social Change: African Dance and Diaspora Communities toim. kariamu Welsh, Esailama Diouf, Yvonne Daniel
4. tappin’ at the Apollo: the African American female stepping duo Salt and Pepper by Cheryl M. Willis
5. Class Act: The Jazz Life of Cholly Atkins by Cholly Atkins, Jacqui Malone
6. Jazz Dance: A History of the Roots and Branches toim. Lindsay Guarino ja Wendy Oliver
7. koreografia Copyright: Race, Gender, and Intellectual Property Rights in American Dance, Anthea Kraut
8. African Dance: an Artistic, Historical, and Philosophical Inquiry toim. Kariamu Welsh-Asante
9. The Routledge Dance Studies Reader edited by Alexandra Carter, Jens Giersdorf, Yutian Wong
10. meaning in Motion: New Cultural Studies of Dance by Jane Desmond
11. Africanisms in American Culture edited by Joseph E. Holloway
12. The Jazz Cadence of American Culture edited by Robert G. O ’Meally
13. juba to jive: the dictionary of African-American slang by Clarence Major
14. The SPIRIT MOVES: a History of Black Social Dance on Film Screener by Mura Dehn in 3 parts:
    1. Osa 1 Jazztanssi vuosisadan vaihteesta” vuoteen 1950 (44 min.)
    2. Osa 2 Savoy Ballroom of Harlem, 1950-luku (34 min.)
    3. Osa 3 pt. 2: sodanjälkeinen aika, 1950-1975 (40 min.)

kirjoittanut Ksenia Parkhatskaja

tutkinut Ksenia Parkhatskaja

toimittanut Ksenia Parkhatskaja